Ystävänpäivän (tai masentavan vittupääpäivän) sydämelliset mokkapalat

Ajattelin noin vuosi sitten, että on hyvin näppärää muuttaa Turkuun, pois opiskelupaikkakunnaltani. Se mesta oli jo nähty ja koettu. Ja hyvää vauhtia autioitumassa. Opiskelukaverit yksi toisensa jälkeen karistivat luentosalien pölyt jaloistaan ja suuntasivat kohti kotipaikkakuntia tai lupaavia työmarkkinoita jossain muualla.

Itse pohdin, että gradua nyt voi kirjoittaa ihan missä vaan. Kotona puurtamista se kuitenkin on. Tuskin olisin muutenkaan jaksanut raahata kirjojani ja tietokonettani kirjaston lukusalin hiljaisuuteen, joten kotisohvalla naputtelu on mainio ratkaisu.

Siinä vaiheessa en ollut ottanut huomioon sitä pienen pientä seikkaa, että oppilaitokseni kirjasto sattuu myös jäämään sinne väärälle paikkakunnalle. Välissä on parisen sataa kilometriä. Hmmm. Ongelma?

Olen metsästänyt kirjojan Turusta vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä huonolla. Olen katsellut kirjakaupoista, etsinyt e-versioita, takonut turhautuneena kirjaston hakukoneita, tehnyt päiväretkiä Manseen ja raahannut tiiliskiviä edestakaisin kahden kaupungin välillä.

Eilen iski taas epätoivo. Stuart Hall, tuo paholaisen sekasikiö, on ilmeisesti kieltänyt pääteoksensa jakelun Turussa, sillä mistään sitä en ole onnistunut saamaan käsiini.

Kunnes sitten. Valiopoika vetäisi hihastaan ässän. Tai siis Turun yliopiston kirjaston lainauskortin. Näpytteli hetken tietokonetta ja lähti kirjanmetsästykseen. Jonnekin pelottavaan humanistien pesäpaikkaan kuulemma.

Minä jäin kotiin hermoromahduksen partaalla. Hermot eivät nykyään kestä tällaisia jännitysmomentteja ollenkaan. Epäilin olevani melko karseaa seuraa näinä gradun loppusuoran päivinä ja päätin ilahduttaa vastakappalettani.

Leivoin dajm-mokkapaloja. Ne ovat muuten samaa kamaa kuin tavalliset, mutta kuorrutteeseen lisätään murskattua dajm-suklaata. Heittelin päälle vielä sydämelliset koristukset. Valiopoika piti näkemästään. Rauha laskeutui jälleen kahden hengen yksiöömme.

Eläköön mokkapalat! Ja lasi kylmää maitoa!

Koristeluissa avusti tohtori Oetker.

Graduavautuminen osa 4506

Olen tullut siihen tulokseen, että gradun kirjoittaminen muistuttaa paljon jakomielitautia. Tai teini-ikää, mutta nehän ovatkin suunnilleen samat asiat.

Tuntuu kuin minussa asuisi useampia persoonia.

Yksi laittaa herätyskellon soimaan joka aamu puoli kahdeksalta. Sama tyyppi suunnittelee jo illalla ravitsevan aamupuuron keittämistä seuraavana aamuna, pilkkoo jääkaappiin valmiiksi porkkananpaloja ja omenalohkoja terveellistä välipalaa varten, asettelee yliviivauskyniä värijärjestykseen työpöydän reunalle ja käy nettiopsussa laskemassa opintopisteitä. Se keskittyy mukamas oikein kovasti, mutta tuhlaa kaikki resurssinsa turhaan säätämiseen ja valmisteluun. Varsinaiseen työhön se ei uskalla tarttua ollenkaan.

Toinen tyyppi on välinpitämätön, mutta yllättävän ahkera. Se sammuttaa ensimmäisen tyypin asettaman herätyksen kerta toisensa jälkeen ja nukkuu aamulla pitkään. Se naputtelee tekstiä hajamielisesti toisella kädellä ja seurailee samalla telkkarista tulevaa saippuasarjaa. Sille merkkaa pelkästään sivumäärä, mutta tekstin laadulla ei ole mitään merkitystä. Se haluaa vaan saada homman pois alta. Mutta ei siksi, että voisi siirtyä ahkerasti työelämään. Ei, se tyyppi haluaa vaan päästä eroon tästä ikävän kuluttavasta elämänvaiheesta ja päätyä työttömäksi lusmuilemaan päivästä toiseen.

Kolmas on periaatteessa oikeilla jäljillä, mutta luhistuu paineen alla. Se kantaa kirjastosta hyllykaupalla lähdeteoksia, lukee artikkeleita ja muotoilee samoja lauseita kerta toisensa jälkeen. Se yrittää parhaansa, mutta tuntee olonsa riittämättömäksi. Se itkeskelee, tiuskii poikaystävälleen ja vajoaa tasaisin väliajoin epätoivoon. Se kuitenkin saa aikaan tekstiäkin. Aina välillä.

Neljäs on henkisesti noin 3,5 -vuotias. Se ei oikein tiedä mitä tahtoo, mutta haluaa sen kuitenkin HETI. Ja tahtoo tehdä kaiken ITSE. Mutta ei osaa. Ja taas seuraa irrationaalisia raivonpuuskia, jalan polkemista lattiaan ja gradupaperien repimistä silpuksi silkasta härkäpäisyydestä. Välillä se käy vastentahtoisesti päiväunilla (mutta kun ei mua nukuta!) ja herää huomattavasti paremmalla tuulella. Silloin se kaipaa halauksia ja vakuuttelua siitä, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Viides seuraa koko touhua sivusta päätään puistellen. Se jättää kriisitilanteen ratkaisemisen muiden tyyppien harteille ja keskittyy ihan muihin asioihin pitääkseen itsensä järjissään. Se saattaa esimerkiksi kirjoitella blogitekstejä kesken todella hedelmällisen gradunosien uudelleen järjestämisen.

Huoh.

Strömsöilykausi avattu

Tällä hetkellä energiaa on aivan mystisen vähän. Nukun kevyesti 10 tunnin yöunia, syön lounaaksi lautasellisen d-vitamiinia ja suurin piirtein uin kahvissa, mutta silti kuudelta illalla päivä tuntuu olevan jo ohitse. Sen kellonlyömän jälkeen kykynen enää nuokkumaan unisesti pyjamahousut päällä, kaivautumaan syvälle nojatuolin uumeniin ja tuijottamaan eräänlaisessa talviunihorroksessa telkkaria, kunnes saan mennä oikeasti nukkumaan.

Eräs asia mikä piristää, on käsityöt ja kaikenlainen näprääminen. Jos illalle on sovittu kässäkerhon tapaaminen, niin energiavarastot täyttyvät yllättäen ja puikkoja voi kevyesti heilutella iltatunneille asti.

Pitäisi ehdottomasti lisätä käsityöhön käytettyjen tuntien määrää. Ilmaista terapiaa.

Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle melko vaatimattomasti. Pari keskeneräistä retaletta odottaa tekijäänsä. Mutta kun olisi niin paljon kivempaa aloittaa jotain uutta...!

Tällä viikolla lupaan pyhästi palata jo syksyllä aloitttamani villapaidan pariin. Sitä ennen tekaisin kuitenkin verryttelyhengessä pari pientä kodin piristäjää.

Malliin hain inspistä Pinterestistä ja loput sovelsin päästäni.

 Viime vuonna nyhräsin suurella innolla hamahelmien parissa ja loin ison kasan lasinalustoja. Pileiden loistaessa poissaolollaan ovat lasinaluset saaneet uuden tehtävän - nyt ne nököttävät tuikkukippojen alla. Tein pienten alustojen seuraksi yhden hieman isomman. Keväisiä ruusuja! Tällä lätkällä on jo sen verran kokoa, että sen päälle voisi huoletta asettaa teepannunkin.

Oi oi! Seuraavaksi jättivirkkaan maton. Tai rahin! Tai pyykkikorin!

Toinen prokkis on ollut haavelistallani jo pitkään. Sisustuskorien virkkaaminen trikookuteesta! Luulin, että homma olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, mutta ei. Isompi kori syntyi parin-kolmen tunnin käsityökerhon aikana ja pienemmän tekeminen kesti suunnilleen yhden House-jakson verran. Kudetta meni yhteensä kilon verran ja koukun koko oli roheasti 10.

Kuinka paljon kivempaa olisikaan olla kokopäiväinen strömsöilijä kuin esim. maisterivaiheen opiskelija.

Kurkistus graduntekijän päivään

Klo 08:00. Herätyskello soi. Ulkona on pimeää, kylmää ja ankeaa. Noup.

Herätyskello soi uudestaan.
Valot päälle, vaatteet päälle, tietokone päälle. Gradudokumentit auki. Kuppi kahvia viereen. Tästä lähtee!
Puoli tuntia myöhemmin: Tai siis nyt lähtee!
Puoli tuntia myöhemmin: Tai siis aamupalan jälkeen lähtee!

Word-dokumentin selaamista ylös ja alas. Sivunumeroiden tarkistamista. Tämän hetkisen sivunumeromäärän vähentäminen tavoitesivunumeromäärästä. Sivujen jakaminen jäljellä olevilla graduntekopäivillä. Tuloksesta ahdistuminen. Koneelta pois nouseminen.

Epämääräistä lähdeteosten selailua. Viiden sivun hajamielinen lukeminen. Yksi alleviivaus. Toiseen kirjaan tarttuminen. Erään tietyn lähdeviittauksen (näin sen muistaakseni tässä kirjassa yhden hyvän kohdan eilen... tai viime viikolla. Vai olikohan se joku toinen kirja?) turhaa etsimistä 20 minuutin ajan. Turhautuminen. Takaisin koneelle.

Yhden alleviivauksen lisääminen kappaleeseen. Yllättävä inspiraatiokohtaus ja polveilevaa, epäloogista omaa analyysia puoli sivua. Hetkellinen tyytyväisyys.

Lounasta. Pakko saada lounasta. Kauppaan tai ravintolaan ei uskalla lähteä, koska muuten hyvä flow (hahahahaha!!!) saattaa lopahtaa. Kaapista löytyy makaronia. Sitä siis. Peston ja.....hmmm....peston kera. Epämääräistä syyllisyysoloa tehokkaan graduntekoajan tuhlaamisesta syömiseen. Ruokahalun menettäminen.

Paluu inspiraatiohetkellä kirjoitetun kappaleen pariin. Itseinhokohtaus ja häpeä. Puolen kappaleen poistaminen.

Apaattinen hetki. Kellon vilkuilua. Kriisiterapiahetki Facebookissa.

Otsikoiden muuttelua, sisällysluettelon päivittämistä. Täytesanojen poistamista. Ahdistumista gradun lyhenemisestä.

Word-tiedoston selaamista ylös ja alas. Pientä googlailua inspiraation toivossa. Ja sitten sattumalta lottopotti - gradun aiheeseen liittyvä, oleellinen ja hyvin kirjoitettu artikkeli!!!

Pitkien sitaattien kirjoittamista, omien ajatusten väliin muotoilua, itsevarmasti kirjoitettuja hypoteeseja.

Lähdeluettelon päivittämistä. Tunnin googlailusessio siitä, kuinka verkkolähde oikeaoppisesti lisätään lähdeluetteloon. Asia jää silti epäselväksi.

Sukeltaminen työpöydällä huojuvaan paperipinoon. Jonkun tietyn käsinkirjoitetun idealappusen turhaa etsimistä. Opponentin puolivillaisten kommenttien lukeminen läpi kymmenennen kerran. Tarttuminen pöydällä lojuvaan naistenlehteen. Epämääräinen puolituntinen juorujen ja muodin parissa. 

Parin hypoteesin poistaminen, omien sanavalintojen hiominen vähemmän kärkkäiksi.

Jonkun muun kirjoittaman gradun lähdeluettelon selaamista uusien lähdeteosten toivossa. Ajatusten harhailua. Facebook. Netflix. Blogit. Seinään tuijottaminen tunnin verran.

Leipäteksin rivivälin toiveikas tarkastaminen. Valitettavasti se on jo valmiiksi 1,5 eikä 1,15. Ei automaattista pidentymistä siis tiedossa. Gradun tallentaminen Dropboxiin ja hetkellinen kylmien väristysten aalto, kun ajattelee sellaista skenaariota, missä tietokone yhtäkkiä kaatuisi ja veisi gradun mennessään.

Poikaystävä tulee kotiin ja kysyy kuinka päivä on mennyt. Ahdistunutta tilitystä. Pieni hermoromahdus. Rohkaisevia sanoja.

Lupaus itselle kirjoittaa gradua vielä tunnin verran.

Tunnin päästä havahtuminen siihen, että gradu on edistynyt 5,5 rivillä.

Luovutus. Ja sama huomenna uudestaan.

Toimittajan tylsä rakkauselämä

Teen gradua. Olen kaulaani myöten semiotiikan syövereissä ja yritän kuristaa John Fisken päästäkseni takaisin pinnalle. Kurkistan pikapikaa Facebookiin. Huomaan vanhan ala-astekaverin postanneen newsfeediin kiertoviestin. Siinä pyydetään itse kutakin tarttumaan lähimpään kirjaan, lehteilemään esille sivu 45 ja lukemaan sivun ensimmäinen lause.

Tuon lauseen on tarkoitus kuvata rakkauselämääsi vuonna 2014.

Innostun. Tartun lähimpään kirjaan ja luen oikean lauseen. Ja mikä käsittämätön tylsyys minua odottaakaan.

" Kun nykyisin pohditaan television ja yhteiskunnan suhdetta, kiihkein keskustelu koskee sitä, kuka pääsee esiintymään joukkoviestimissä."

Ei kovin mieltäylentävää. Voi Valiopoika-parkaa. Mahtaa olla rankkaa elää toimittajan kanssa, kun tämä puhuu suu vaahdossa joukkoviestimistä vuorokauden ympäri. Siitä on romantiikka kaukana.

Päätän, että oppikirjaa ei lasketa mukaan testiin. Romaani sen olla pitää. Mutta, lähimpiä romaaneja on kaksi. En tiedä kumpi niistä on lähempänä. Pakko lukea molemmat.

"Kuka nyt sellaisesta vitsailisi?"
"Hela följande dag gick åt till att ångra att jag hade skrattat så hjärtligt åt Glenns vits."

Hmm. Ei vissiin paljon naureta tänä vuonna? Vai?

Mitä meikä luki vuonna 2013

Olen aina lukenut melko paljon, mutta en koskaan ole tiennyt tarkasti, että KUINKA paljon. Viime vuonna keräsin vihdoin ylös lukemieni kirjojen nimet. Ja tällaisen listan sain aikaan:

Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana

Alakoski, Susanna: Svinalängorna

Alcott, Louisa. M: Pikku miehiä
Alcott, Louisa M: Plumfieldin pojat
Alcott, Louisa M: Viimevuotiset ystävämme

Axelsson, Majgull: Aprilhäxan

Barnett, Kristine: Ihmeellinen mieli

Bergensten, Gunilla: Konsten att vara otrogen på Facebook

Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa

Canth, Minna: Salakari

Chang, Jung: Villijoutsenet - kolmen kiinattaren tarina

Christie, Agatha: Stylesin tapaus
Christie, Agatha: Sininen juna

Cleave, Chris: Little Been tarina

Coelho, Paulo: Alkemisti

Dahl, Roald: Nahka ja muita novelleja
Dahl, Roald: Charlie and the chocolate factory

Demick, Barbara: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa

Dostojevski, Fjodor: Rikos ja rangaistus

Dragoman, György: Valkoinen kuningas

Ekström, Johanna: Om man håller sig i solen

Eugenides, Jeffrey: Naimapuuhia

Fry, Stephen: The Fry Chronicles
Fry, Stephen: Koppava kloppi

Gardell, Jonas: Så går en dag ifrån vårt liv och kommer aldrig åter
Gardell, Jonas: En komikers uppväxt
Gardell, Jonas: Kummajainen astuu kehiin

Giordano, Paolo: Primtalens ensamhet

Haag, Martina: Hemma hos Martina
Haag, Martina: I annan del av Bromma
Haag, Martina: Fånge i hundpalatset

Hayden, Torey: Nukkelapsi
Hayden, Torey: Aavetyttö
Hayden, Torey: Viattomat
Hayden, Torey: Tiikerin lapsi

Hietamies, Eve: Tarhapäivä
Hietamies, Eve: Puolinainen
Hietamies, Eve: Teräsmiehen morsian

Hietamies, Heikki: Sotapoika

Hjulström, Carin: Finns inte på kartan
Hjulström, Carin: Hitta vilse

Härkönen, Anna-Leena: Ei kiitos
Härkönen, Anna-Leena: Avoimien ovien päivä
Härkönen, Anna-Leena: Onnen tunti
Härkönen, Anna-Leena: Terveisiä pallomerestä

Jalonen, Olli: Poikakirja

James, E.L: Sidottu

Jansson, Tove: Muumipapan urotyöt
Jansson, Tove: Muumipappa ja meri

Jersild, P. C: Barnens ö

Kallio, Katja: Tyypit

Kauranen, Anja: Sonja O kävi täällä

Kela, Anssi: Kesä Kalevi Sorsan kanssa

Khadra, Yasmina: Sirenerna i Bagdad

Khemiri, Jonas Hassen: Ett öga rött

Laaksonen, Heli: Pulu uis
Laaksonen, Heli: Peippo vei

Laurie, Hugh: Järein asein

Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen

Lehtolainen, Leena: Jonakin onnellisena päivänä
Lehtolainen, Leena: Minne tytöt kadonneet
Lehtolainen, Leena: Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia
Lehtolainen, Leena: Rivo satakieli
Lehtolainen, Leena: Väärän jäljillä

Lewycka, Marina: Meidät kaikki on tehty liimasta

Lindgren, Astrid: Mio, min Mio
Lindgren, Astrid: Bröderna Lejonhjärta
Lindgren, Astrid: Pippi Långstrump

Loe, Erlend: Stilla dagar i Mixing Part
Loe, Erlend: Blåst

Lundberg, Ulla-Lena: Jää

Martel, Yann: Piin elämä

Mee, Benjamin: Koti eläintarhassa

Meyer, Stephenie: Houkutus
Meyer, Stephenie: Uusikuu
Meyer, Stephenie: Epäilys
Meyer, Stephenie: Aamunkoi

Montgomery, Lucy Maud: Anna ystävämme

Murukami, Haruki: Sputnik- rakastettuni

Mutka, Allan: Rippipuku

Mällinen, Jarno: Kieroonkasvukertomus
 
Nesser, Håkan: och Piccadilly Circus ligger inte i Kumla

Nousiainen, Miika: Vadelmavenepakolainen

Nuotio, Eppu: Kosto
Nuotio, Eppu: Neitsytmatka

Oksanen, Sofi: Puhdistus

Ollikainen, Aki: Nälkävuosi

Oranen, Raija: Valkea talo jokivarressa

Pakkanen, Outi: Kissa kuussa

Palmgren, Reidar: Lentämisen alkeet

Parkkinen, Jukka: Viekas mies tuli taloon

Pratchett, Terry: Aikavaras

Puskala, Sirpa: Kingi

Rask, Regina: Paikka auringossa
Rask, Regina: Hyvä naapuri
Rask, Regina: Ei millään pahalla
Rask, Regina: Jouluihminen

Rimminen, Mikko: Nenäpäivä

Rowling, J. K: Paikka vapaana
Rowling, J.K: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Saisio, Pirkko: Pienin yhteinen jaettava
Saisio, Pirkko: Elämänmeno
Saisio, Pirkko: Punainen erokirja
Saisio, Pirkko: Betoniyö

Schalansky, Judith: Kirahvin kaula

Stiller, Ruben: Suomi Finland

Supinen, Miina: Apatosauruksen maa

Tikkanen, Märta: Sofian oma kirja

Untinen-Auel, Jean. M: Luolakarhun klaani
Untinen-Auel, Jean. M: Hevosten laakso

Utrio, Kaari: Vanajan Joanna
Utrio, Kaari: Aatelisneito, porvaristyttö

Vargas Llosa, Mario: Paratiisi on nurkan takana
Vargas Llosa, Mario: Keltin uni

Vonnegut, Kurt: Teurastamo 5

With, Niina: Se on poika!

Vuonna 2013 lukaisin tämän listan mukaan 116 kirjaa. Olin itseasiassa melko yllättynyt - luenko vain 2,2 kirjaa viikossa?  Syytän tästä liian hauskaa kesää sekä muuttoa kaupunkiin, jossa kirjastokorttini on pannassa.

Olen kuitenkin oikein tyytyväinen luku-urakkaani. Tutustuin muutamaan uuteen kirjailijaan ja vietin nostalgisia hetkiä vanhojen suosikkien parissa. Sain vihdoin ja viimein selätettyä pelätyn Dostojevskin ja annoin mahdollisuuden Murukamille.

Vuoden parhaaksi lukukokemukseksi taidan nostaa....hmmm. En tiedä. Tuntuu epäreilulta verrata uusia kirjoja omien legendaaristen suosikkikirjojensa kanssa. Ehkä pitäisi sen sijaan huomioida vuoden huonoin kirjallinen elämys? Se on epäilemättä Judith Schalanskyn Kirahvin kaula. Todella pitkäpiimäinen, ankea ja sekava romaani. Pysykää kaukana.

Rakkauden vuosi 2013 sanoin ja kuvin.

Noin vuosi sitten vitsailin ystävieni kanssa, että vuodesta 2013 vasta tuleekin jotain! Suuri rakkauden vuosi luvassa! Pelkkää onnea ja onnistumisia!

Se oli tietysti pelkkää skumpan siivittämää toiveajattelua. Joka hämmästyttävää kyllä muuttuikin kuukausien kuluessa täydeksi todeksi. Tämä kulunut vuosi on ollut... no. Ehkä paras koskaan. Aikamoista.

Tämä asettaa tietysti melkoiset paineet tälle uudelle vuodelle. Koetin itsekseni keksiä mahdollisimman innostavaa nimeä uudellekin tulokkaalle. Menestyksen vuosi 2014? Ilon vuosi? Yllätysten vuosi?

Mutta yhä useammin mieleeni palautui sanapari muutosten vuosi. Suurten muutosten vuosi 2014.

Ehkä tästä tulee sellainen. Aika näyttää.

Nyt voi vielä kuitenkin hetkeksi palata rakkauden vuoteen. Mitä se pitikään sisällään?

TAMMIKUUSSA
Taisin olla aika väsynyt. Mutta samalla toiveikas. Tunsin pitkästä aikaa oloni omaksi itsekseni, olin tyytyväinen elämääni. Koulu painoi päälle oikein urakalla, huhkin toimitussihteerinä ja valvoin öitä radiolähetyksiä pohdiskellen. Oli vielä aika pimeää.

HELMIKUUSSA
Aloin kaivata kevättä. Haikailin uusista tuulista ja toivoin löytäväni jonkun, jonka kanssa voisin lähteä kevätretkelle. Luin käsittämättömän paljon kirjoja ja askartelin hamahelmistä. Tuunasin muutenkin vanhoja tavaroitani uuteen uskoon ja aloin etsiä gradulleni suuntaa ihan tosissaan.

MAALISKUUSSA
Valmistuin vihdoin ja viimein kandiksi, auttamattoman paljon myöhässä. Sain kevätvimman ja koristelin asuntomme pajunkissoilla, höyhenillä ja ties millä muulla roskalla. Vietin pääsiäisjuhlia ystävieni kanssa. Olin hyvin syvällisellä tuulella ja pohdiskelin vakavasti tulevaisuuttani ja sitä, mitä oikein haluan seuraavaksi tehdä. Ilmassa alkoi olla hyvin odottava tunnelma.

HUHTIKUUSSA
Olin turhautunut. Ei ollut töitä eikä suunnitelmaa. Asunto uhkasi lähteä alta ja mitään uutta ei löytynyt. Inhosin ajatusta yksiöön muuttamisesta. Täytin 25, pidin prinsessasynttärit ja podin kepeää ikäkriisiä. Gradu junnasi paikallaan, epäonnistuin täysin eräässä lupaavassa työhaastattelussa ja ryvin itsesäälissä. Vastapainoksi koetin käydä usein lenkillä ja tuulettaa ajatuksia. Ystäväni vietti vauvajuhlia ja positiivisuus nosti päätään kuun lopulla.

TOUKOKUUSSA
Vietin vappua tulevassa kotikaupungissani ja aloin innostua muutosta. Samalla tunsin haikeutta opiskelijakaupunkini hylkäämisestä. Olin tienristeyksessä. Olin huoleton. Unohdin velvollisuudet ja istuin puistossa ottamassa aurinkoa. Join ensimmäisen siiderin terassilla. Sain kaksi työpaikkaa ja otin toisen niistä vastaan. Löysin unelma-asunnon, enkä voinut uskoa onneani todeksi. Viime hetkellä sain kammottavan kuumetaudin, menetin ääneni ja pakkasin pahvilaatikoita henki pihisten.

KESÄKUUSSA
Aloitin työt. En päivittänyt blogiani lähes lainkaan. Heräsin joka aamu käsittämättömän hyvällä tuulella. Kävin saaristomökillä syömässä lohta ja uimassa meressä. Lojuin laiturilla villakoirien kanssa. Makasin puistoissa lukemassa kirjaa tai juomassa punaviiniä ystävien kanssa. Kävin kirjastossa, kirpputoreilla ja kaupoissa. Ostin torilta litrakaupalla mansikoita. Tein pyöräretkiä. Kävelin pitkin Turun katuja valoisassa kesäyössä ja nauroin vatsani kipeäksi. Ja aloin kiinnittää huomiota siihen kummalliseen työkaveriin, joka kesken työvuoron seisoi päällään seinää vasten ja nauroi niin tarttuvasti, että sitä oli mahdotonta vastustaa.

HEINÄKUUSSA
Koin syvää mielenrauhaa. Olin autuaallisen onnellinen kaikilla mahdollisilla tavoilla. En muista tuosta kuukaudesta juuri muuta kuin sen, että kasvojani kiristi jatkuva hymyily ja nauraminen. Aurinko tuntui paistavan joka päivä. Kaikki oli niin helppoa, niin ihanaa ja niin oikein. Puolessa välissä heinäkuuta vietin täydellisen päivän, joka alkoi aamuiselta torilta, eteni skumppalasin kautta pitkään brunssiin meren äärellä, jatkui uimisella ja auringonotolla, siirtyi siitä purjehdusreissuun ja lopulta huipentui vaatteiden vaihtamisen jälkeen juhliin ystävän asunnolla. Ja tuolta juhlista kävelin askel kepeääkin kepeämpänä kohti tanssipaikkaa, jossa tiesin tuon aurinkoisen pojan odottavan saapumistani.

ELOKUUSSA
Hyppelin korkokengissäni pitkin mukulakivikatuja. Vietin pitkiä aikoja tunteitani pohdiskellen ja huomasin olevani kaikkein parhaalla tuulella vain yhdessä tietyssä seurassa. Päätin, etten missään nimessä halua enkä voi päästää tuollaista valioyksilöä pois seurastani. Onneksi Valiopoika oli samaa mieltä. Eräänä kesäyönä meistä tuli me. Sen jälkeen ei enää ollut tilaa millekään muulle.

SYYSKUUSSA
Ilmassa oli sateen ja omenoiden tuoksua. Illat alkoivat hämärtyä. Istuskelin mielelläni sisällä ja suunnittelin asuntoni sisustusta. Kävin Valiopojan kanssa katsomassa ilotulituksia ja koin tehteeni aivan oikean valinnan. Vietin leffailtoja ystävien kanssa ja totuttelin olemaan taas jonkun tyttöystävä. Valiopoika matkusteli sinne sun tänne ja tekstiviestit lensivät perässä. Aloin jälleen kasata gradukirjoja keikkumaan keittiön pöydälle.

LOKAKUUSSA
Toivoin ajan kuluvan hitaammin ja haikailin täydellisen kesän perään. Paiskin hulluna töitä gradun parissa ja sain ensimmäiset epäuskonpuuskat valmistumiseen liittyen. Sujahdin mustaan iltapukuun ja sain kavaljeerikseni komean miehen frakissa. Vietin ensimmäisiä todellisia iltapukujuhliani ja olin päissäni kaksi vuorokautta putkeen.

MARRASKUUSSA
Saavutin erään graduun liittyvän dead linen ja tunsin oloni pitkästä aikaa hieman kevyemmäksi. Kokkailin uusia ruokalajeja ja innostuin leipomaan. Kävin silloin tällöin salilla. Aloin katsastaa Valiopojan kanssa huonekaluliikkeitä sillä silmällä. Ja voi olla, että muutama asuntoilmoituskin ujuttautui vaivihkaa tietokoneen ruudulle.

JOULUKUUSSA
Odotin -yllätys yllätys- joulua. Pohdin lahjoja ja kiertelin kaupoissa hyvissä ajoin. Nautin täysin rinnoin käsityökerhon kokoontumisista ja heiluttelin ahkerasti puikkoja. Join glögiä kunnes korvat sauhusivat. Paketoin, koristelin ja fiilistelin. Kävin työhaastattelussa ja sain unelmapaikan ensi kesäksi. Vietin ihanan joululoman.

Kyllä siinä on tarpeeksi puuhaa yhdelle vuodelle, vai mitä mieltä olette?

Ja sama vielä tiivistetymmässä muodossa. Tämä on suunnattu niille, jotka ovat uteliaita, mutta eivät jaksa lukea.

                                                                    KEVÄT 2013

                                                                       KESÄ 2013 

                                                                  
                                                                      SYKSY 2013

                                                                      TALVI 2013