Harrastuksina syöminen ja crossfit

Perjantaina ostin mekon. Oi oi miten ihana se olikaan!

Todella onnistuneen shoppauskierroksen aiheuttaman onnentunteen tietävät varmasti kaikki naiset. Samoin he tunnistavat sen tympeän turhautuneisuuden, joka aiheutuu, kun antaa itselleen luvan "mennä ostamaan jotain kivaa", mutta kaupoissa myydään yhtäkkiä vain käsittämättömän rumia retkuja kokoa 32 tai 48.

Itse olin etsinyt mekkoa jo jonkun aikaa. Ostin sen itselleni palkinnoksi siitä, että olen hirveän valituksen ja kiukuttelun jälkeen niin hirveän reippaasti jaksanut käydä töissä jo kaksi (!!) kuukautta.

Ensin ajattelin, että koko palkka pitää säästää, koska minulla ei ole aavistustakaan, mitä syksy tuo tullessaan. Mutta sitten Valiopoika osti ex tempore itselleen monen sadan euron kännykän. Tulin kateelliseksi. Minäkin haluan käyttää rahoja  johonkin muuhun kuin asuntosäästötiliin, vessapaperiin ja aivan törkeän kalliisiin energiansäästölamppuihin, noin muutamia mainitakseni.

Joten ajattelin ostavani ensimmäisen eteeni osuneen kauniin mekon, hinnasta viis!

Sen jälkeen en luonnollisesti löytänyt kaupoista yhtäkään edes etäisesti kaunista mekkoa. Olin jo luopunut toivosta ja alkanut katsella no-tää-nyt-on-ihan-kiva-jos-vedän-vatsaa-sisään-enkä-koskaan-istu -mekkoja.

Kunnes! Siinä se oli! Zarassa! Piilotettuna syystakkien ja mammamallisten laatikkopaitojen väliin. Yksi kappale minun kokoani jäljellä.

Puin mekon päälleni ja hetken aikaa tunsin itseni hieman audreyhepburn-henkiseksi. Mikä onni! Aion laittaa mekon päälleni parin-kolmen viikon päästä, kun astelemme Valiopojan kanssa pitkin Naantalin vanhankaupungin katuja ja juhlimme muuttoa takaisin sivistyksen pariin.

Mekko-onnistuminen osui juuri oikeaan hetkeen myös siitä syystä, että näin juuri kasan itsestäni tänä kesänä otettuja kuvia. Ja hmmmmmmm. Vähän tuli sellainen olo, että valokuvat, ettekö voisi edes joskus vähän valehdella? Onko pakko aina olla niin raastavan rehellinen?

Onhan sitä tässä tullut nautittua kesäjuoma jos toinenkin. Ruuanlaitto on ollut retuperällä ja päivälliset on usein korvattu epämääräisillä ulkopiknikeillä, joilla nautitaan keksejä ja juustoja ja patonkia ja makeita hedelmiä ja kenties vähän sipsejä ja pähkinöitä ja.....

Joten nyt ostin taas kaapin täyteen kasviksia ja tonnikalaa. Paluu ruotuun odottaa.

Siihen liittyen lupauduin myös viettämään elokuun Valiopojan seurana crossfit-salilla. Vähän hirvittää jo valmiiksi. Ei muuten, mutta olisi ikävää, jos paljastuu, että vihaan mielitiettyni suosikkilajia.

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin on vähän vaikea kuvitella, että ihastuisin korviani myöten joidenkin hiton traktorinrenkaiden pyörittelyyn pitkin jumppasalia.

Kyylääjien lottovoitto, eli bloggarin inventaario

Blogimaailmassa kiertelee koko ajan noin tsiljoona erilaista kiertoviestiä ja haastetta ja visaa ja kyselyä ja tunnustusta. Ajattelin näin jälkijunassa ja gradua vältelläkseni paljastaa, millaisia asioita fanitan ja suosin. Koska se varmaan kiinnostaa teitä kaikkia aivan suunnattomasti! Hampaat irvessä olette iltakaudet miettineet, että millaista hammastahnaa se käyttää! Voi kun kehtaisin kysyä!

No, niin. Siis asiaan. 

LAUKKU
Olen alkanut kallistua reppujen puoleen. Tai siis lähinnä olkapääni ovat alkaneet kallistua marimekkolaukun painosta ja pitäisi keksiä jotain ergonomisempaa. Haaveilen edelleen puolihuolimattomasti Kånkenista, mutta oikeasti tahtoisin jonkun persoonallisemman ratkaisun.

Ei hitto kattokaa ny miten kivoja! Mulla on mahtava maku, pakko myöntää.

LOMPAKKO
Tämäkin on omassa käytössäni yleensä kukkaro. Mummomallinen, kirjavalla marikankaalla. On minulla tosin lompakkokin odottamassa. Hentoa vaaleanroosaa, piparkakkureuna ja napakka käsituntuma. Hieno on.

AURINKOLASIT
Jaa mitkä? On mulla jotain Menkkahaukan halpislaseja ja muovikehyksisiä pilarillejä. Haaveissa siintävät vahvuuksilla varustetut tyylikkäät lasit. Vaan koskas sellaiset raaskisi hankkia? Ja miten voisi olla varma siitä, ettei niitä parinsadan euron blehoja kadottaisi heti ekana kesänä?

KORUT
Ooh, korut! Käytän lähinnä korvakoruja. Hopeisia. Riippuvia. Välillä helmiä ja nappeja. Tekotimantteja ja rihkamaa. Himoitsen Snö of Swedenia ja Kalevalaa. Toivoisin osaavani käyttää ihania ranneketjuja. Tai edes niitä kaulakoruja. Tai sormuksia! Mutta ei. Yleensä messissä kulkevat pelkät korvikset.

TV
Hmm, mitä siitä? Tuossahan se nököttää senkin päällä. Katson sieltä Simpsoneita Valiopojan kanssa. Ja Erilaisia äitejä sekä Housea. Välillä uutisia. Loput ohjelmat katson Netflixistä tietokoneelta.

KÄNNYKKÄ
Luuri meni vaihtoon vain vähän aikaa sitten. Hankin ensimmäisen älypuhelimeni, jonka nimeä olen tosin jo alkanut epäillä. Mitä fiksua on siinä, että facebookin voi tarkistaa vartin välein ja kännykän näyttöön jää rasvaisia sormenjälkiä?

KENGÄT
Mikä käsittämätön kysymys. Mihin tällä viitataan? Juoksukenkiin, kumppareihin, talvipopoihin? Haluan lenkkarini keveinä, talvisaappaani pitkinä ja nahkaisina, tennarini kankaisina ja kevyinä, korkokenkäni mustina ja kävelykenkäni maijapoppastyyliin. Merkeistä fanitan Vagabondia.

FARKUT
Ooh, farkut! Siinäpä eräs tuote, joka on käsittämättömän ylihinnoiteltu ja joita en lähes koskaan raaski siis ostaa. Mutta jos raaskisin, niiin valitsisin luultavasti Leet. Tummat musteensiniset talveksi, kulutetut vaaleat kesään.

MP3
Juu ei löydy. En osta MP3:sta enää koskaan. Kerran myin sieluni ja ostin hopeana hohtelevan ipodin ja luukutin sitä jokaisella lenkilläni. Sitten se hajosi ilman mitään syytä. Noin viikko sen jälkeen, kun takuu oli mennyt umpeen.

TIETOKONE
Mielellään kevyt ja liikkuva. Ei tartte pyörittää pelejä, koska mulla on elämä.

MEIKIT
Meinasin ensin väittää, että mulla ei ole mitään vakioluottomeikkejä, mutta sehän olisi ollut vale. On niitä. Nimittäin Kanebon 38-ripsari, Cliniquen mineraalimeikkipuuteri ja Lumenen kulmakarvavaha. Lisäksi vaihtelevasti eri BB-voiteita, nyt käytössä Lorealin Nude Magique, hyvää kamaa.

Lisäksi huulirasvaa. Tai punaa. Siinä se.

KASVOVOIDE
Ihasama!

DEODORANTTI
No eipä tälläkään juuri väliä. Paitsi ei nyt mitään Axea ehkä kuitenkaan.

HAMMASTAHNA
Raidallinen!

SHAMPOO JA HOITOAINE
Jos saapi ihan vapaasti valita, niin Aussien hattarahötön tuoksuiset tuotteet. Mutta jos ei saa, niin sitten joku S-marketin hyllystä vaan.

SAIPPUA
Onko jollain muka oikeasti lempisaippua?

MINERAALIVESI
What? Unohtakaa tuo äskeinen saippuajuttu. Onko jollain muka oikeasti lempimineraalivesi?

VIINI
Uu, no niin! Kesällä kuivaa valkkaria, talvella täyteläistä punkkua. Kuoharia milloin vain.

DRINKKI
Mojito. Tai mansikkamargarita. Sex on the beach? Valkovenäläinen? Ei ehkä kuitenkaan se vaarallinen Long island ice tea...

LEIPÄ
Arkena ruispaloja, herkutteluun mitä tahansa, mitä Ullan Pakarista irtoaa. 

RUOKA
Lohi! Avokadopasta! Lasagne! Pihvit! Valkosipuliperunat! Itsetehty pitsa! Maapähkinäkana! Kookosmaitopohjaiset kastikkeet! Kasvissosekeitto! Lihapullat ja muusi! Uunituoreet sämpylät! Paistetut muikut! Herkkuvoileivät!
(Tuli nälkä, kalapuikot tulille.)

JÄÄTELÖ
Jotain sellaista ihanaa italialaista. Mauista jugurtti ja pistaasi. Vanha kunnon vanilja. Oikeastaan kaikki muu, paitsi suklaa. Suklaajätski, yök!

KARKIT
Irtokarkit. Kaikki muut on turhia. Itse kun valitsee, niin saa vain parhaita. Paitsi jouluna tekee mieli myös suklaata. 

LAKANAT
Kaipaan Marimekon yli-ihania lakania. Mutta kun niitä ei ole, niin muillakin pärjää. Suloisesti erivärisiä ja yhteensopimattomia sekamelskoja.

KAMPAAJA
Ei ole. Mutta hyvä kun muistutit. 

ALUSVAATTEET
No ne kyllä löytyy. Onneksi. Björn Borg voittoon!

PÄIVÄLEHTI
Ei ainakaan Turun Sanomat. Oisko se sitten Hesari. Ehkä vaan ne viikonloppunumerot tosin.

LEHTI
Saako sanoa Suuri Käsityö? Tai Ihana? Koto Living? Jos enemmän luettavaa kaipaa, niin varmaan Trendi. Tai Olivia.

SÄNKY
Ihan mukava sekin on. Tavallinen. Mitä tähänkään voisi vastata? Onko joku sängyissä merkkiuskollinen?

T-PAITA
Ei mulla ole mitään t-paitoja. Paitsi yksi, jonka sain kaverilta. Milloin t-paitoja käytetään? 

MUKI
Kuva kertokoon enemmän, kuin sanat. Voi Kaunis Kauris, sinuun en kyllä kyllästyisi!

 

Olipa käsittämätöntä ajantuhlausta. Mutta tulipahan tehtyä, jee?

Vahinkoshoppailu on parasta shoppailua

Jo useana kesänä olen odottanut ensimmäistä palkkapäivääni vimmaisella innolla. Monen kuukauden kituuttamisen, laskelmien ja kaurapuuropaniikkipäivien jälkeen tilille napsahtaa hieman enemmän kahisevaa.

Ja joka kerta, jonain kauniina loppukesäkuun aurinkoisena lauantaiaamuna minä suuntaan shoppailemaan. 

Olen valmistautunut huolella. Sujauttanut päälle kepeät vaatteet, joita on helppo vaihdella sovituskopissa ilman tuskanhikeä tai minuuttitolkulla kestävää kengännauhojen sitomista. Olen ehkä soittanut paikalle jonkun kaverin makutuomariksi tai hakenut inspiraatiota lehdistä ja netistä ennen shoppailureissua. Olen tehnyt suunnitelmia torikahvilassa nautitusta lattesta ja hykerrellyt jo etukäteen sitä, kuinka kaunis ja ihana minusta tämän yhden kesäisen aamupäivän jälkeen tuleekaan.

Sillä asiahan on niin, että me köyhät opiskelijat ostamme suuren osan vaatteistamme kirpputorilta. Tai niin ainakin minä teen, koska kammoan opintolainaa ja pikavippejä, enkä ole tarpeeksi tarmokas käydäkseni viikonlopputöissä opiskelun ohella.

Kirppareilta löytää oikein mainioita vaatteita. Superlöytöjä. Välillä ihan uusiakin kuteita. Rahaa säästyy, luonto kiittää ja kaikki ovat tyytyväisiä. Silti en voi mitään sille, että välillä on  ihana mennä vaatekauppaan ihailemaan siistejä, silitettyjä, upouusia mekkoja, jotka roikkuvat ryhdikkäissä riveissä ja odottavat juuri minua. Ja juuri siksi se kesän ensimmäinen shoppailureissu on täynnä innostusta ja iloa.

Minulla on aina suuria suunnitelmia tuon reissun varalta. Aion tuhlata silmiä räpäyttämättä. Palkita itseni talvikauden kituuttamisesta ja nukkaantuneista villapaidoista. Utuisen onnellinen katse silmissäni suunnittelen ostavani sen kaikkein ihanimman ja röyhelöisimmän kesämekon, ne täydellisesti istuvat musteensiniset farkut ja sen turhan, mutta houkuttelevan silkkihuivin kaulaan kietaistavaksi. Ehkä heittäydyn aivan överivilliksi ja ostan vielä oikeasti hyvinmuotoillut kävelykengät, uusia alusvaatteita ja tekotimantein koristellut blingblingaurinkolasit.

Vaan kuinkas sitten käykään? Hartaasti suunnitellut ja odotetut shoppailureissut eivät koskaan onnistu. 

Yhtäkkiä kaupat vaikuttavat vajaamielisten henkilöiden täyttämiltä. Rekissä roikkuu täysin käsittämättömiä riepuja, joista ei pysty sanomaan mihin ruumiinosaan ne olisi tarkoitus pukea. Värimaailma tuntuu olevan lähtöisin päiväkotilapsen sotkeentuneesta vesiväripaletista. Oksennuksenvihreää, tunkkaista keltaista, liejuisenruskeaa ja alakuloista violettia. Lisäksi saattaa löytyä mustaa. Tai neonvaaleanpunaista. Parhaiten edutettuna ovat koot xs ja xxl. Vaatteiden materiaali on mystista lycraa tai kutittavaa tekokuitua. Lisäksi kaupassa jumputtava musiikki ärsyttää ja sovituskoppiin on infernaalinen jono.

Selvästikään tässä maailmankaikkeudessa shoppailua ei saa suunnitella. Vaatteet pitää hankkia sattumalta, hetken mielijohteesta. Silloin, kun näkee jotain niin ihanaa, että sitä ei kertakaikkiaan voi ohittaa.

Minä olin tänään tulossa kirjastosta. Ulkona oli omituisen painostava ilma, joten päätin mennä Seppälään kuluttamaan aikaa siltä varalta, että taivas repeää täysin.

Ja mitä minä sieltä kaupan perukoilta löysinkään? No tietysti viimeiset kevävaatteet, seitsemänkymmenen prosentin alennuksella. Lievän transsin vallassa poimin mukaani vihreät pillifarkut, mustan peplumhameen ja mummonmökistä muistuttavan ruusupaidan. Yhteishinta ylsi nippanappa kahteenkymppiin.

Niin että suunnittelu sikseen ja silmät auki uhkaavalla sadesäällä! Saatat löytää vahingossa itsellesi uuden kevätgarderoobin!

Kalliita unia

Voisiko joku kertoa, miksi pussilakanat ovat niin ylihinnoiteltuja? Paitsi tietty ne Ikean rumat ja kuppaset lakanat, mutta niissä en halua nukkua.

Minulle on tullut hinku ostaa uusia lakanoita. Ei niin että sellaisia tarvitsisin. Mutta vuosikausia palvelleet Finlaysonin muumit alkavat pikkuhiljaa nukkaantua ja sen lisäksi olen kyllästynyt ällösöpöihin sydänlakanoihini. Ikuisesti virnistelevät hymynaamalakanatkaan eivät aina oikein sytytä. Kaipaan jotain graafisempaa ja tyylikkäämpää. Suoraviivaisempia unia!

Mutta kukkaro ja periaatteet pistävät vastaan, kun kahdesta yhteenommellusta kankaanpalasta pitäisi maksaa seitsemänkymppiä. Kyllä tulee nokosille hintaa. Oman kullan kuvia vaan kaikille!

Onneksi ostosvalikoiminen nettitirkistely on huokeaa hupia. Ja jos rikas mies mä oisin, niin saattaisin klikkailla kotiini jotain seuraavista:

Ellos

Ellokselta löytyi jotenkin yllättävän paljon kivoja lakanoita. Väripalikkalakanat tuovat mieleen yliopiston taidehistoriankurssin. Selkeä mustavalkoisuus on myös tällä hetkellä todella pop, ainakin pääni sisällä. Sen sijaan pinkkejä bambilakanoita en osaa perustella mitenkään. Graafista ja tyylikästä? Tuskin. Pirtsakkaa ja lapsellista? Ehdottomasti!

Zalando

Zalandolta löysin ihanat voikukkaiset kevätfiilislakanat. Onko söpömpää nähty! Luulisi, että tuollaisissa pehkuissa unetkin olisi sellaisia höyhenenkevyitä ja tuulenmukana tempoilevia. Kirsikkalakanat on muuten vaan mainiot ja väri-ilottelevat raitalakanat voisivat helpottaa sitä ikävää, jota yhä tunnen mystisesti kadonneita Marimekkolakanoitani kohtaan.

Marimekko, Hemtex ja Färg&Form

 Ikävä kyllä niitä kadonneita Marilakanoita ei enää taideta myydä missään. Puljun tämänhetkinen valikoima oli yllättävänkin surkea. Vain kahdet kivat lakanat! Nimittäin hiirenkorvalla olevat Kaiku-lakanat ja trikoosta valmistetut, polkkakarkkiraidalliset Tasaraidat.

Muita ihania olivat myös Hemtexin merelliset lainelakanat ja vuodesta toiseen yhtä mahtavat Färg&Formin pilvenhattarat.

Huoh. Voi kun olisi kiva hankkia kotiin jotain uutta ja hienoa. Tai toinen vaihtoehto olisi periä jostain sellasia ylihienoja riemunkirjavia kukkalakanoita 70-luvulta. Mutta niitä ei taida olla tarjolla.

Lupauksia ja kevätlookia

Minä en niin noista uudenvuodenlupauksista perusta. Onhan se tietysti tosi hyödyllistä käydä kaksi tammikuun ekaa viikkoa punttisalilla, mutta jotenkin ei tunnu ihan mun jutulta.

Jotenkin haluaisin silti elämääni muuttaa. Ettei vain tästä vuodesta tule ihan yhtä myrskyisää kuin edellisestäkin. Mutta mikä olisi niin mullistava lupaus, että se kertaheitolla pistäisi kaikki elämäni palaset järjestykseen? Melko vaativalta tehtävältä kuulostaa.

Voisin kuitenkin luvata olla itselleni vähän kiltimpi. Yllättävän paljon aikaa menee itsensä sättimiseen, ennakkomurehtimiseen ja turhaan stressaamiseen. Se on täysin naurettavaa. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että itse kriisitilanteen osuessa kohdalle minä rötkötän sohvalla ja ajattelen että no mitäpä väliä, elämää se vain on. 

Voisin koettaa olla huolettomampi. Elää niin kuin hyvältä tuntuu, ja lopettaa pohtimasta sitä, kuinka tulisi tehdä. Kuinka muut tekevät.

Tähän samaan lupaukseen voisi kuulua myös sellaista pientä itsensä hemmottelua. Tarpeeksi monta puuropäivää kun pitää, niin rahaakin alkaa jäädä sukanvarteen vähän enemmän. Tänään (kun olisi pitänyt päivittää CV:tä) surffailin Zalandon nettisivuilla ja haaveilin uudistuneesta kevätgarderoobista.Voi kun saisi edes jotain keväisen keveää jo vaatekaappiin.

Uusia pitkähihoisia paitoja tarvitsisin kipeästi:




Nähtävästi minuun iskee tänä kevääni erityisesti tuollaiset hieman pussittavat hihat, herkulliset värit sekä tyttömäisyys. Rusetteja, pyöreitä kauluksia... oi oi oi.

Pidän myös peukkuja pystyssä erityisen lämpimälle keväälle, joten lyhythihaisia paitoja olisi kiva saada kaapinpohjalle.




Ja samat rusetit ja kaulukset näyttävät näistäkin löytyvän... Onko tämä jo liiankin yhteneväinen haavevaatekaappi?

Tyttömäisyyden vastapainoksi tarvitaan myös hieman päheämpiä puseroita. Rentoon meininkiin. Jokirannassa istuskeluun ja puistojen nurmikoilla lojumiseen.




Eihän kaikkea aina tarvitse ottaa niin vakavasti... Ihan hyvin voi kiskaita päällensä esimerkiksi maailman pöljimmän kissapaidan.

Mutta ennen kaikkea keväällä olisi ihana käpsytellä ympäriinsä liehuvissa karkinvärisissä mekoissa.




Hieman yllättävä tuo vaaleanpunainen värivaihtoehto minusta. Vieläpä tuollainen melko lällykkä, korkkiruuvikiharaiselle bimbolle sopiva väri. Hmmm. Täytyy ehkä harkita vielä. Ehkä täytyy vain suosiolla pitäytyä tuollaisissa farkkumekoissa.

Ja mitäs muuta sitten vielä... no tietysti vaaleat ja tummat farkut sekä ihanan yltiöröyhelöinen kevättakki.



Ja sitten vielä kirsikaksi kakun päälle muutamia kevätkenkiä. Klassiset mustat ballerinat, rennot nahkatennarit sekä mukulakivillä kopsuvat avokkaat niin eiköhän niillä jo potkisi aika pitkälle.



No jaa, ainahan sitä saa vähän haaveilla. Kun kevät oikeasti kolkuttelee ovelle, niin ostan luultavasti sukkahousut ja jonkun kepeän huivin. Mutta on sekin tietysti huomattavasti tyhjää parempi. Helppo iloista elämäähän minä tässä juuri itselleni toivoinkin.

(Kaikki kuvat Zalandosta)

Muumeista ja muminasta

Kävin puheterapeutilla. Oli pakko saada jotain faktoja siitä, että kuinka pahasti se ääni nyt sitten narisee ja voiko sille asialle jotain tehdä.

Tuomio kuului seuraavasti:
+ hyvä, luonnollinen intonaatio
+ selkeät vokaalit
+ konsonantitkin kohdillaan. (jopa se sössöttämiseen taipuva s-kirjan oli "normaalin rajoissa".)
+ ajatusta ja tunnetta mukana äänessä, ei pelkkää ääneenlukua paperista.
+ ääni pysyy samanlaisena eri esitysmuodoissa, eli uutiset, juonnot ja reportaasit tulevat kaikki samalla, luonnollisella äänellä.
+ kaunis resonanssi. (??)

Mutta sitten toisaalta:
- täysin väärä hengitystekniikka, josta johtuu
- ihan liian kireä ääni, joka näkyy erityisesti
- äänteiden kiristymisenä lauseiden loppua kohden.
- samasta syystä myös matalat äänteet puuttuvat puheesta, niille ei ole "tarpeeksi happea".

Läksyksi sain lukea ääneen satukirjoja. Mahtavaa, hulluuspisteet ropisevat tilille kun yksinään lukee itselleen iltasatuja suureen ääneen. Kaikki mun satukirjat tosin ovat ruotsiksi. Haittaakohan se?

Kaikenkaikkiaan oikein hyvä tuomio. Terapeutti oli varma, että kireyden saa pois äänestä melko helposti, jonka jälkeen äänihuulet eivät pingota niin sairaasti ja puhumisesta tulee miellyttävämpää.

Ennen kuin menin tuolla muminatohtorilla käymään, kipaisin aamutuimaan sinne Stockmannille. Olin ajatellut, että ovien takana kärkkyisi pari hullua muumifania mukinkuvat silmissä kiiluen. Olin väärässä.

Kadulle oli ahtautunut varmaan reilut satakunta ihmistä. Kyynärpäätaktiikkaa käytettiin jo siinä vaiheessa, kun ovet vielä olivat visusti lukossa. Ja kun ne sitten aukesivat, alkoivat parikymmentä ekaa kärkkyjää juosta täysillä kohti rullaportaita, jotka pian olivatkin aivan tukossa.

Eräskin älypää päätti ettei mitenkään voi odottaa rullaporrasjonossa omaa vuoroaan, vaan alkoi harppoa viereisiä, väärään suuntaan rullaavia portaita ylös. Tyypillä oli massaa sen verran, etteivät jalat nousseet tarpeeksi lennokkaasti ja naamalleenhan se sitten päätyi niihin portaisiin. Muumit tai henki?

Kun itse pääsin mukiapajille, aloin hieman tajuta, miksi ihmiset olivat niin paniikissa. Mukit hupenivat melkoista vauhtia. Se johtui siitä, että trokarit lastasivat sylin täyteen mukeja. Tai sitten ne ehdottomasti halusivat aamupalapöytäänsä 12 samanlaista muumimukia. Huh, mitä porukkaa.

Mutta sain kuin sainkin oman ihanaisen hattaranvärisen keräilymukini. Kyllä nyt kelpaa hörppiä kuumaa kaakaota.

Lyödäkö rahoiksi muumeilla?

Joskus on mahtava pitää tällainen lauantai. Nukkua niin hävyttömän pitkään, että kaikki viikon aikana kerääntyneet unihiekkavarastot kertakaikkiaan valuvat tyhjiin. Siemailla kaikessa rauhassa aamukahvia ja tankata itsensä täyteen maksamakkarasuolakurkkuvoileipiä. Istahtaa koneelle surffailemaan itsensä täyteen innostusta ja inspiraatiota.

Kohta lähden käpsyttelemään kaupungille. Käyn ehkä kirjastossa, käväisen Sokoksella ihmettelemässä joulusuklaavuoria ja kiertelen Anttilassa bongailemassa huonoja tarjouksia. Ihailen Stockkalla käsittämättömän muotoisia joulukuusenkoristeita (muffinssi?? lepakko?? haitaria soittava mäyrä??) ja palailen sitten kotiin paketoimaan joululahjoja ja askartelemaan pakettikortteja.

Sen jälkeen alkaa ovikello soida, ja muutama ihana tyyppi tulee tänne meille siemailemaan punkkua ja syömään juustokakkua, jonka rasvaprosentti on suunnilleen 95. (Loput on sokeria.)

Illalla lähdetään kämppiksen syndejen kunniaksi pyörähtelemään yökerhoon, jonka nimi on lupaavasti Ilona. Tämä päivä ei voi olla kuin hyvä.

Ja mikäli luulitte, että tämä postaukseni ei mitenkään liity sille annettuun otsikkoon, olitte väärässä.

Muistatteko, kun joskus haikailin tätä Stockan juhlavuosimuumimukia?



No, sitten kävi ilmi, ettei sitä tietenkään enää saa mistään. Suosittu kun oli.

MUTTA sain juuri selville, että tätä olisi tulossa viimeinen lisäerä myyntiin kaikkiin Stockmanneihin 14.12 kello yhdeksän nolnol. Pitäisikö mennä mukaan ryysäämään? Ensinnäkin siksi, että tuo muki on maailman ihanin. Mutta toisekseen siksi, että kolmenkympin mukista maksetaan jo nyt nettipalstoilla kolminkertainen hinta. Entäs sitten viiden vuoden kuluttua? Tai kymmenen?

Hiljattain uutisoitiin siitäkin, kuinka Fazerin juhlamuumimukista maksettiin huutokaupassa reilut kolme tonnia. Hmmm....

Raakaa kalaa ja riemullisia käsityölöytöjä

On syyslomaviikko. Se ei tietenkaan eroa kouluviikoista mitenkään, paitsi niin, että tulee halu syödä lounaaksi jotain muutakin, kuin epämääräisiä lihapullia ja klimppispagettia.

Suunnattiin tyttöjen kanssa kaupungin parhaaseen japanilaismestaan Marusekiin. Nautiskeltiin oikein pitkän kaavan mukaan sekä misokeitot, nuudelisalaatit, makit, nigirit että jälkkärikahvit suklaan kera. Vaihtelu virkistää! Nyt ehkä jaksaa taas mutustella tasaisen mautonta yliopistoruokaa taas muutaman viikon ajan.

Sushien jälkeen pistin oikein supervillin vaihteen silmään ja menin Anttilaan. Siis Anttilaan!! Gud vad spännande! En ollutkaan käynyt tuossa suosikkikaupassani yli vuoteen.

Olen ehkä potentiaalisesti maailman tylsin ihminen tämän myöntäessäni, mutta minusta Anttilassa on hauskaa. Ihan oikeasti. Onneksi tätä blogia lukee ehkä kaksi ihmistä, niin että tämä tieto ei leviä yleiseen julkisuuteen.

Minusta on kiva kierrellä siellä ympäriinsä ja katsastaa uutuudet meikki- ja hiustuoterintamalla. On kiva bongailla tarjouksia ja harkita ostoksia. On kiva katsella niitä käsittämättömän rumia vaatteita ja yllättävän hienoja kenkiä. Mutta kaikkein parasta on huristella rullaportailla yläkertaan sisustusosastolle.

Löysin rumien muovisten joulukippojen ja haarukkatarjousten välistä tämän joulun toivelahjani. (Tai no ollaan nyt rehellisiä. Löysin yhden niistä. Minulla on tänä vuonna erityisen paljon toiveita, sillä suuri osa tavaroistani on mystisesti lähtenyt kävelemään.)

Nyt siis kaikki tontut korvat hörölle. Minä aivan ehdottomasti haluaisin ensi vuonna nautiskella aamukahvini tästä sesonkimukista:

...Paitsi että äsken kun googlettelin tuota sesonkimukin kuvaa netin syövereistä, törmäsin VIELÄ astetta ihanampaan mukiin. Jostain syystä Stockmannilla on tänä vuonna joku oma juhlavuosimuki. Se on ehkä hienoin muumimuki koko muumimukien historiassa. Pakko saada!

Hirveää, kun maailmassa on niin paljon ihania tavaroita, mutta joulu on vaan kerran vuodessa. Enkä nyt edes muista, olenko ollut mitenkään erityisen kiltti ja ihana tänä vuonna. Se vissiin selviää sitten parin kuukauden päästä.

No mutta oli miten oli, mukit jäivät vielä kaupan hyllyille odottelemaan. Sen sijaan täysin laukkuni tarjoushintaisilla lankakerillä. Kämppis kärsii mystisestä villa-allergiasta, joten hamstrasin mukaani silkki/mohair/akryyli/puuvilla -lankoja. Sormia syyhyttää päästä luomaan itselleni uutta talvigarderoobia. Pistinkin virkkuukoukun jo heilumaan ja sain ensimmäisen käsityön valmiiksikin. Tosin puolivälissä työtä tulin ajatelleeksi, että pylvässilmukan luultavasti pitäisi jotenkin etäisesti muistuttaa pylvästä, ei luikertelevaa matoa. Mutta mitäs pienistä, ohjeethan on tehty sovellettaviksi. Vai?

Marjapuuronvärinen mohair on tämän hetken suosikki! Siitä valmistuu toivottavasti tämän talven ihanin myssy.

Varaslähtö hullutteluun

Nyt kun asun kivenheiton päässä keskustasta, elän entistä enemmän ajan hermolla, halusin tai en. Tällä viikolla esimerkiksi pärähtää käyntiin suomalaisten vedätyksen suurjuhla Hullut päivät. (Galna dagar!) Jos oikein mehukkaasti on mummoja liikenteessä, saattaa jono silloin keskiviikkona aamuseiskalta kiemurrella aina meidän kotiovelle saakka.

Ajattelin etsiä tietokoneongelmaani ratkaisua keltaisesta kuvastosta. Ja kas, heti ensimmäisellä aukeamalla se minua odottelikin. Läppäritarjous. Fujitsun Lifebook, pärähtävään hintaan, vain 499! Eikun tuotetiedot Googleen. Pian selvisi, että Lifebook on vissiin juuri sitä mitä tarvitsen: näppärä peruskone, joka pyörittää niin facen, bloggerin kuin satunnaiset deeveedeetkin.

Merkitsin jo (vara)kalenteriini keltaisin pölkkykirjaimin Osta tietokone Hulluilta päiviltä, kunnes tulin ajatelleeksi, että Stockmann ei nyt yleisesti ole mikään köyhän opiskelijan vakioshoppauskohde. Hinnoissa tuppaa olemaan joku outo suomenruotsalaislisä. Myyjät on vimpan päälle puleerattuja ja tunnelma vähän nihkeä. Välillä tuntuu, kuin Stockkalla vallitsisi mystinen pukukoodi, johon ovat päässeet vihkiytymään vain harvat ja valitut. Joten oliko tässä ostosreissussa sittenkään mitään järkeä?

Ja eikun takaisin nettiin. Nopea surffaus osoitteeseen vertaa.fi ja kas - siellähän selvisi, että samaa Fujitsun läpyskää myydään esimerkiksi seedeeonissa reilut 150 euroa halvemmalla. Hoh hoijaa. Pidä keltaiset haamusi Stockka, minua et enää huijaa!
(Paitsi että sieltä saisi nyt taas niitä Snö of Swedenin koruja....)

Klik klik klik. Sinne meni tilaus. Nyt pitäisi uuden tietsikan ilmestyä lähipostiin jo viikon sisällä. Ah! Ehkä sen jälkeen saatan esim päivittää tätä blogiakin joskus. Nyt pitäisi enää ratkaista, että millä hiton taikatempulla saisi houkuteltua ne vanhat tiedostot sieltä koneen uumenista takaisin päivänvaloon. Sikäli, kun ne päivänvaloa edes kestävät.

Loppuun vielä pari mihinkään liittymätöntä syyskuvaa. Ihan vaan siksi, että kuvatkin ovat viime aikoina olleet niin paitsiossa.

Anna teki meille terveellistä iltapalaa.

Miksi syksyllä ylipäänsä jaksaa elää: kynttilöiden ja mandariinien voimalla.

Long time no blog

Blogger kumisee tyhjyyttään kuin jääkaappi päivää ennen opintotukien kilahtamista pankkitilille. Tässä tapauksessa hiljaisuus on kuitenkin ollut positiivisuuden merkki. On ollut aivan liian paljon menojalan vipatusta ja spontaaneja kahvihetkiä dallaspullan parissa. Aina ei vaan ehdi kaikkea.

Nyt voitte kuitenkin kaikki pistää riemukkaat paardit pystyyn, sillä olen täällä taas! Hetkellisesti ainakin. Olen vissiin jäänyt kuitenkin hieman koukkuun ruoka-annosten, shoppailulöytöjen ja turhanpäiväisten peiliintuijottelujen kuvaamiseen, kömpelöön kuvanmuokkaamiseen, sanakikkailuun ja omien turhien tunteiden vuodattamiseen kaiken kansan tietoisuuteen. Blogi siis päivittyy jatkossakin, luultavasti säännöllisen epäsäännöllisesti. Sinnitelkää! Odotus palkitaan aina jossain vaiheessa!

Viime kirjoituksen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Muutin maata, käväisin kotona, pakkasin kaiken maallisen omaisuuteni Clas Ohlsonin pahvilaatikoihin ja muutin keskustaan. Sisustin, suunnittelin ja shoppailin. Juoruilin, jumppasin ja juhlin. Palasin yliopistoon. Sain töitä. Näin ystäviä. Aloitin taas uuden elämän, joka kuitenkin on samalla se tuttu ja turvallinen.

Tuntuu huimalta, että nyt on mahdollista alkaa toteuttaa kaikkia niitä suuria suunnitelmia, joita Ruotsissa muovailin ja maalailin. Nyt ei tiellä ole enää yhtäkään hataraa tekosyytä, vaan asioihin on aika tarttua. Ja olen minä tarttunutkin, lähes irvihampaisella päättäväisyydellä. Nu jävlar! Nyt hankitaan niitä kokemuksia, joita voi sitten vanhainkodin kiikkustuolissa häpeänsekaisella haikeudella muistella.

Aikaa ei nimittäin kannata tuhlata. Mikäli ei ole skarppina kuin porkkanaraaste, saattaa elämä viilettää villisti ohitse sillä aikaa, kun itse on päikkäreillä.

Minäkin hengailin vielä viime viikolla täällä näin:

Siljan terminaali, ei tule ikävä.

Glamourintäyteinen luksushytti.

Tunnelin päässä näkyi silloinkin valoa!

Silmänräpäystä myöhemmin olinkin kuitenkin yhtäkkiä jo asunnossa, jossa on kaunis lattia, vaaleat seinät ja filmitähdille suunniteltu vessa. Tällaisestä kämpästä olen haaveilluit jo vuosia, ja täällä sitä nyt ollaan.

Asumisessa on yksi huono puoli. Piristäviä pilekutsuja ja ihania ideoita on niin paljon, että hatara pääkoppani pudottelee puolet pois mielestä. Onneksi ratkaisu oli lähellä.

Kalenteri pitää pippalot järjestyksessä.

Nyt olenkin sitten rauhassa saanut keskittyä esimerkiksi brunsseihin, käsitöiden väkertämiseen ja elämänohjeiden kalastamiseen valkkaripullojen kyljistä.

Oi ompelukone, ihana nähdä sinua ja tuttaviasi taas pitkästä aikaa1

Strömsöilin ulko-oveen terkut postimiehelle.

Viinipullolla on tervehenkinen asenne elämään.

Tänään käväisin yliopistolla syömässä ja suuntasin sitten yllättäen askeleeni koulun lähellä lymyileville kirppiksille. Bonuskirppis, Fida ja Kaunotar ja kulkuri ovat melko vahva kolmikko, aina löytyy jotain kivaa. Niin tälläkin kertaa. Pari kivaa paitaa illanviettoja varten ja muhkean lämmin villakangastakki talvea odottelemaan. Takki oli oikein mainio löytö, sillä tajusin juuri heittäneeni vanhan talvitakkini muuttovimman vallassa roskiin. Öhöm.

Sinistä säihkettä

Vaaleaa viileyttä

Ja oma talviturkki.

Och hur känns det nu då?

Eilen kävin ostoksilla. Palataan niihin hieman myöhemmin, mutta siihen asti voitte keskenänne pohtia, että vad är det här för något?

Kuka tietää?

Tänään oli toiseksi viimeinen työpäivä. Tuntui hassulta. Moni tuli kysymään, että koskas sä nyt sitten lopetatkaan, ja tuli pitkästä aikaa juteltua monien työkavereiden kanssa hieman pidempään. Nyt alkaa toden teolla iskeä se haikeus. Kaikki ovat niin mukavia! Kerrankin työpaikka, jossa toisia kehutaan ja kiitellään. Autetaan, vaikka omatkin hommat olisivat kesken. Onko se siis todella niin, että Ruotsissa vaan on parempi tunnelma? Vaikka työpaikka olisikin på finska?

Kävin töiden jälkeen ruokakaupassa. Ihan vanhasta tottumuksesta vain. Sitten tajusin, ettei sinne jääkaappiin oikein kannata mitään varastoida, kun tunteja Tukholmassa on jäljellä nelisenkymmentä. Pistin pastat, porkkanat ja persikat takaisin hyllyyn ja lappasin sen sijaan pussin täyteen dumleja ja geishoja. Voin sitten huomenna tarjota työkavereille aamukahvin seuraksi hieman piristystä.

Täällä kämpilläkään en nyt oikein saa tartuttua mihinkään. Pitäisi pakata ja siivota, mutta ei voi, kun kamoja kuitenkin tarvitsee vielä huomisiltana. Äääh!

Kaupungillekaan en oikein uskalla mennä, ettei tule vahingoksi hankittua lisää krääsää matkalaukkua täydentämään. Eilen kun jo meinasi käydä ohraisesti.

Tarkoituksenani oli mennä pyörähtämään Åhlensilla katsomassa rannekoruja. Olen jo pitkään haaveillut jostain kauniin yksinkertaisesta Snö of Swedenin hopeaketjusta. Ja mikä sopisikaan paremmin muistoksi Göteborgissa ja Tukholmassa vieteystä ajasta kuin ruotsalainen designkoru?

En oikein tiedä, mitä sitten tapahtui. Kävelin kohti Åhlensia helmet ja hopea mielessäni, kunnes yhtäkkiä löysin itseni Lagerhausista. Taas.

No, sinne unohtuivat lumikorut ja symboliset muistoesineet. Päätin, että koruja nyt voi ostaa koska tahansa ja ihan turhaa tuhlaustahan se olisi ja oikeastaan mahtaisinko ikinä edes muistaa laittaa moista killutinta aamuisin ranteeseen.

Ja sitten päästin sisäisen marttani valtaan ja ostin herkän hopekorun sijaan itselleni tuliaisiksi tuikkukynttiläalustan ja leipomistarvikkeita. 

Jep. Olen menetetty tapaus. Henkinen ikä ehkä noin 65.
Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että olen etsinyt tälläistä kätsyä kakunkoristelutruuttia jo ties kuinka kauan. Ei saa kävellä onnensa ohitse?

Musta tulee cupcakemestari!

Ja tää pöllö <3 Syksymmällä saatte kuvan valon ja varjon leikistä!

Nyt olen sitten hyvin tyytyväinen. Onneksi hulluilla on halvat huvit. Jää samalla kätevästi vähän enemmän palkkarahojakin syksyn varalle tuhlattavaksi, kun tällainen kotitalouskrääsä on se, joka vie sydämen.

Niin joo ja ostin sitten tietty myös tuon ensimmäisen kuvan mystisen mustan pallukan. Joko keksitte mikä se on? Törmäsin tähän supermainioon keksintöön yhdessä sun toisessakin ruotsalaisessa opiskelijakämpässä. Oli pakko saada oma.
Sillä sehän on tietysti imukupilla varustettu tiskirättivahti! Enää ei kuivumassa oleva rätti tipahda hanan päältä limaisena likoavaan puurokattilaan lillumaan, vaan pysyy siististi ja kuivasti omalla paikallaan! Hip hip hurra!

Kuvassa näkyvissä myös toinen yleisesti hyödynnetty innovaatio - kaakelintuunaustarrat.

Oma koti! Onneksi pääsen sinne aivan pian! Siinä vaiheessa, kun alkaa ostella tiskirättitarvikkeita, on se koti-ikävä varmaan oikeasti jo aika suuri.

On ollut tässä kaikenlaista...

Joskus elämä heittää täydellisesti kuperkeikkaa. Silloin saattaa olla tarve hautoa ajatuksiaan ihan keskenänsä, ennen kuin läväyttää ne internetiin kaiken kansan töllättäväksi. Mikäli olette ihmetelleet.

Tukholma on ennallaan. Kauppoja täällä, kulttuuririentoja tuolla, ravintoloita, kahviloita, puistoja, ihmisiä, näyttelyitä, kirppareita ja terasseja joka puolella.

Mutta toisaalta, ykkössijan jostain syystä ryysää itselleen työt. Ja vieläpä aivan joka ikisenä arkipäivänä. Jännä juttu.

Vaikka kyllähän sitä töiden jälkeen hieman ehtii kaupungilla poukkoilla. Kulturhusetissa kävin katsomassa pienen Tom of Finland –näyttelyn. Ja tähän väliin voisi tietysti laittaa vaikka jonkun ”mutta onneksi koolla ei ole väliä” –vitsin, mutta koska olen niin hillitty ja järkevä ihminen, en tee sitä.

Hyvä ystävä vuosien takaa tuli kyläilemään viikonloppuna. Koluttiin kesäalennusmyyntien rippeet niin tehokkaasti, että nilkkoja särkee edelleen. Samalla kierrettiin parit kirpputorit ja vallattiin Sergelin torgin kupeessa olevasta thai buffet –ravintolasta pöytä niin pitkäksi aikaa, että tarjoilija alkoi näyttää huolestuneelta. Ehkä hän kuvitteli joutuvansa kantamaan meidät sieltä ulos omin käsin. Mikä olisikin ollut mukavaa, koska itse pystyin lähinnä vain vyörymään takaisin kotiin.

Viikonloppuna korkattiin myös tukholmalainen kotipilekausi. Suomalaisia löytyy Tukholmasta niin käsittämättömiä määriä, että kotimaisia ystäviä tulee hankkineeksi ihan väkisinkin.

Mutta mitäs sitä turhaan hyvää vaihtamaankaan. Ja ainahan sitä voi seurata rutinoituneiden tukholma-asukkien perässä Tukholman yöelämään. Siellä voi sitten sivistyneesti luoda itselleen pohjoismaista ystäväverkostoa. Vai miten se nyt menikään?

Nyt ehdin parin päivän ajan vetää rauhassa henkeä ja googlailla loistavia Tukholmavinkkejä, sillä perjantaiaamuna rantautuvat uudet vierailijat. On se tämä kesä vaan melkoisen loistavaa aikaa!

Ja loppuun vielä silmäniloa viime aikaisista seikkailuistani

Kauppakeskuksessa voi välillä istahtaa piirtelemään upeita taideteoksia. Ja pääsi tolla häkkyrällä myös Facebookiin.

Työmatka tunnelbanalla ei ole niin ankea kuin voisi kuvitella.

Laiskan turistin Tukholmakierros. Miniatyyrikaupunki Kulturhusetissa.

Ihania ihania postilähetyksiä ystäviltä.

Suunnattoman tuskan jälkeen epätoivoisesti shopatut kengät.

Suosikkikauppani Fröken söt sijaitsee Götgatanilla Slussenin liepeillä.

Katsokaa nyt tätä ihanuutta!

 Huomenna edessä jännittävä kampaamokäynti. Mitä jos iskee kielimuuri ja päädyn kaljuksi? Lisäpiristystä iltaan tuo pyykkivuoro, jonka sain vain ajalle klo 23-03. Mitäs siitä muutakaan öisin tekisi.

Himoshoppaaja Nordeassa

Jokin aika sitten eräs säätiö muisti minua stipendillä. Hieman hämärän peittoon ikiajoiksi jäi se, miksi moinen kunnia minulle vaihtariopiskelustani myönnettiin, mutta en viitsinyt alkaa asiaa tarkemmin selvitellä. Ties vaikka olisivat vetäneet takaisin koko summan. Pidin siis suun supussa ja peukut pystyssä ja onnittelin itseäni hienosti suoritetusta pänttäämisestä.

Kaikenlaisen säätämisen (ei ruotsalaista pankkitiliä, kartalta kadonnut konttori, huonot aukioloajat yms.) jälkeen löysin itseni Nordean tiskiltä hipeltämässä setelinippua. Ja kuten kuka tahansa vastuuntuntoinen ja järkevä opiskelijatyttö, ryntäsin heti posket täristen hassaamaan rahoja kaikenlaiseen turhuuteen.

Olen aina pitänyt ruotsalaisesta Lagerhausista, joka on erikoistunut ihastuttaviin pikku sisustustavaroihin, kirjoihin, peleihin, lahjoihin ja paperikrääsään. Ja nyt Göteborgin markkinoille on ilmestynyt myös samassa sarjassa kilpaileva tanskalainen Tiger/TGR.

Ja voi hitsinpimpulat että oli ihana tuo Tiger! Ehdin pikaisesti käväistä samassa puljussa jo Köpiksenmatkan aikana, mutta nyt täällä  Göteborgissa jäin kauppaan lähes asumaan. Lähes häiriintyneellä hartaudella tutkiskelin muffinssinmuotoisia ajastimia, irtoviiksikoristeita, voileipäpalapeliä ja tee-se-itse-dinosaurussettiä.

Hups, melkoisen kasan tavaraa raahasin kotiin asti.

 Yritin kyllä puhua itselleni järkeä. Että huomio huomio, muutat aivan pian ensin toiseen kaupunkiin ja sen jälkeen toiseen maahan, ei välttämättä kannata änkeä matkalaukkuun enää yhtään ainutta lisätavaraa. Mutta järjen ääni lähti lomalle siinä vaiheessa, kun muovikassissakin oli kumiankankuvia. Menetetty peli.

Toinen huippukauppa löytyi hieman vahingossa. Göteborgin tiedekeskus Universeum on ollut käymiskohdelistallani jo pitkään, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että aikaa, seuraa tai rahaa tiedekäynnille ei taidakaan löytyä. Ajattelin tyytyä toiseksiparhaaseen vaihtoehtoon, ja käydä vain tiedekeskuksen omassa kaupassa kääntymässä.

Kävi ilmi, että siellä ei niin vain nopeasti käväistäkään. Kun kaupan nimikin on Science discovery centre shop, niin minulla alkaa koti-insinöörihälytyskellot soida päässä. Olisin voinut pyytää kääräisemään koko kaupan käärepaperiin ja viedä insinöörille tuliaisiksi. Joten oli pakko jäädä hyllyjen väliin suorittamaan vertailua ja vaivaamaan aivosoluja.

Ja ostin minä itsellenikin sieltä jotakin. Nimittäin uuden kotikaupunkini kartan. Eikä vaan minkä tahansa kartan, vaan pehmeän, kankaisen, sateenkestävän, 20 grammaa painavan superkartan.

"Crumpled city - soft city maps for urban jungles."

Ja kyllä kestää!

Erityisesti minua ihastutti karttapakkauksen käyttöohje: rutistele ennen käyttöä! Kerrankin kartta, jonka oikein luvan kanssa saa mytätä aggressiivisesti ruttuun ja sulloa laukunpohjalle. Kyllä nyt kelpaa muuttaa!

Ja uusien ostosten innoittamana sain vihdoinkin aikaiseksi pistää posti-Kustin taas polkemaan.

En kestä Ruotsia! Kattokaa ny noita postimerkkejäkin!

Noniin. Nyt voisin pikkuhiljaa alkaa hillitä tätä shoppailuvimmaakin ainakin hetkeksi. Kaiken varalta taidan huomenna suunnata koko päiväksi aurinkoiselle järvenrannalle pois houkuttelevien kauppojen luota!