Poliittisesti epäkorrekti patalappu

Paljon onnea ystäväiseni!

Hyvä ystäväni päräytti mittaariinsa uuden lukeman. Eli kuten normaalit ihmiset ehkä sanoisivat, hän juhli syntymäpäiviään.

Loistavana ystävänä minä vein hänelle lahjaksi jotain, mitä hän luultavasti ei missään nimessä halunnut. Päivänsankari nimittäin toivoi kukkia tai muita kasveja uuden asuntonsa piristämiseen. Minä vein hänelle patalapun.

Ennen kuin pyörittelette liikaa silmiänne, niin katsokaa nyt herranjumala miten mainiolta se patalappu näyttää.

Muuten aivan loistava, mutta pieni moka siinä, että nuo silmät ovat väärin päin....

Ohjeen löysin hieman yllättäen täältä. Epäröin aluksi koko hommaan ryhtymistä, sillä ohjeet vaikuttivat kryptisiltä ja vaikeilta. Juuri sellaista käsittämätöntä salakieltä, jota käsityöharrastajat käyttävät sulkeakseen kaikki urpot harrastuksen ulkopuolelle. Mutta minä urpopa se selvitin tuon koodin, hahaa. Saatan tehdä itsellenikin oman lakupekan.

Koska pelkkä patalappu on silti ehkä maailman surullisin lahja, ostin sen kylkeen tietystikin vähän lakuja. Tarkoituksena oli hakea juuri tuolla samaisella naamalla koristettuja pötköjä, mutta eihän niitä tietystikään enää myydä. Rienausta olisi se. Niin että vähän ehkä katosi siinä vaiheessa idea tästä minun lahjastani.

Mielenkiintoista, kuinka erivärinen lattiani on kaikissa kuvissa.

Synttärikortti puolestaan syntyi siinä vaiheessa, kun junan lähtöön oli noin kymmenen minuuttia. Mutta kuten joka aamu peiliin katsoessani totean, yksinkertainen on kaunista. Mitä sitä turhia krumeluureja lisäilemään.

Lopuksi sinetöin tämän uskomattoman lahjakokonaisuuden Daniel Craigilla. Valinta ei tarvinne lisäselityksiä.

Hyvää onnea toivoo Daniel.

(Edit: No nyt kun luin tämän postauksen lävitse, niin tuli paha mieli ystävän toiveiden sivuuttamisesta. Joten ääsmarketista vielä tulppaanikimppu mukaan.)