(Väli)vuosi 2015

Sinne meni taas yksi vuosi.

Vuoden vaihtuessa hihkuin jokirannassa sammunut tähtisädetikku kädessä ja hörpin taskulämmintä skumppaa. Tuuli niin pirusti, että kaupungin ilotulitukset ajautuivat jonnekin Kakolan taakse. Mahtipontinen valoshow jäi välistä.

Nyt voisi taas rakentaa massiivisen pilvilinnan vuotta 2016 varten. Kasata suhteettomia odotuksia ja sitten tuntea epäonnistuneensa, kun vuosi kuluukin lähinnä töissä ja sohvalla.

Mutta kyllä minä silti odotan. Salaa. Että josko tämä olisi se vuosi, kun Valiopoika valmistuu ja olemme vihdoinkin molemmat samalla viivalla työelämässä. Rahaa tulisi ovista ja ikkunoista ja voisimme syödä ulkona ja shoppailla ja käydä teattereissa ja keikoilla ja konserteissa ja missä vaan.

Josko meillä olisi oikea kesäloma ja pääsisimme ensimmäistä kertaa yhdessä reissuun. Josko työpaikalla asiat loksahtaisivat kohdalleen. Josko löytäisin sen ihan oman harrastuksen, joka veisi mennessää parina ilta viikossa ja antaisi ihan uutta energiaa. Tai jos kaikki vaan loksahtaisi kohdilleen ja saisimme ostettua sen ihan oman asuntomme ja voisimme leikkiä kotia kaikki illat. 

Olen yliopiston loputtua odotellut, että koska se elämä nyt oikein alkaa! Ehkä tänä vuonna! Tai no viimeistään ensi vuonna! Tai ainakin ihan pian sen jälkeen!

Vuosi 2014 oli asioiden loppuun saattamisen vuosi. Hengittelyä ja itsensä kasaamista vaihtarivuoden ja gradun ja työelämään astumisen jälkeen.

Vuosi 2015 taas oli puhtaasi pelkkä välivuosi. En muista tehneeni mitään kovin tähdellistä. Kävin töissä maanantaista perjantaihin. Ensimmäistä kertaa tammikuun alusta joulukuun loppuun. Kai sekin sitten on jonkinlainen saavutus.

Toki sinne arkisen raadannan väliin mahtui myös hienoja hetkiä. Pieniä ja suuria.

Tammikuussa

Kriiseilin valmistumisestani ja keskeneräisyydestäni. Kaipasin takaisin kouluun ja yritin ottaa etäisyyttä työminästäni. Työt tuntuivat raskailta ja kuukausitolkulla jatkuva perehdyttäminen, uuden opettelu ja valtavan tietomäärän sisäistäminen alkoivat riittää. Töitä oli takana vajaat puoli vuotta ja tunsin edelleen olevani kaikesta pihalla kuin käkikello.

Oman haasteensa toi myös se, että tammikuussa alkoi viisi kuukautta kestävä osa-aikainen kaukosuhde. Valiopoika pakkasi kimpunsa ja kampsunsa ja vietti kolme päivää viikosta Lahdessa. 

Helmikuussa

Taisi olla kylmä. Töissä oli ihmissuhdekriisejä ja vajaamiehitystä. En muista koko kuukaudesta yhtään mitään. Sisko paisui kasvavan vatsansa kanssa käsittämättömiin mittoihin ja mieltä painoi huoli siitä, miten he kolme jaksaisivat raskauden loppuun saakka.

Ystävänpäivänä vein Valiopojan teatteriin ja sain vastalahjaksi kirjan "Vaimotesti". Ei kuulemma silti ollut kosinta.

Maaliskuussa

Pääsin töiden merkeissä osallistumaan muutamalle ammattikorkeakoulun luennolle. Se sai aikaan sen, että velloin taas jonkinlaisen ammatti-identiteettikriisin kourissa ja kaipasin "helppoja ja leppoisia" yliopistoaikoja. Vaikka samaan aikaan en missään nimessä halunnut vaihtaa siistiä sisätyötäni tenttipaniikkiin ja gradutuskaan ja epätoivoiseen työnhakuun.

Maaliskuussa järjestimme myös yllätysvauvajuhlat siskolleni. Se oli ihana päivä!

Huhtikuussa

Pureskelin kynteni jännityksestä olemattomiin. Odotus palkittiin, kun huhtikuun toisella viikolla Pilli ja Pulla saapuivat turvallisesti maailmaan. Muutuin tädiksi.

Ja muutamaa päivää myöhemmin täytin itse vuosia. Synttärini olivat hieman masentavat, sillä Valiopoika oli Lahdessa ja itse vietin synttärit töissä. Illalla taisin juhlia juomalla tölkillisen limsaa. Huh huh.
 
Toukokuussa

Allekirjoitin toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. En oikein vieläkään tahdo uskoa, että hallussani todella on sellainen paperi. Mikä käsittämätön turvallisuuden ja huojennuksen tunne. Nyt minulla oli käsissäni kaikki mahdollisuudet alkaa suunnitella elämääni hieman pitkäjänteisemmin - jos vaan tietäisin, mitä haluan.

Valiopoika muutti takaisin kotiin ja arki palasi uomiinsa. 

Kesäkuussa

Oli aivan todella kylmä. Kesä ei alkanut lainkaan. Pilli ja Pulla saivat kasteessa nimensä. Kävimme rippijuhlissa. Sisko täytti pyöreitä vuosia. Lähdin juhannuksen viettoon kumisaappaissa ja sadetakissa, mutta sainkin yllättäen nauttia auringosta ja mansikoista kesäisessä saaristossa.

Lähdimme myös pieneen reissuun Valiopojan perheen kanssa. Vuokramökissä sattuneen vesivahingon vuoksi pääsimme muutamaksi päiväksi huvilaan leikkimään kartanonherroja- ja rouvia. 

Heinäkuussa

Odotin lomaa. Odotin lomaa niin paljon, etten muista koko muusta kuusta yhtään mitään. Osa työkavereista ehti jo palata omalta kesälomaltaan naama mutrussa, sillä lämpötila oli pysytellyt noin kymmenessä asteessa koko alkukesän.

Ja sitten. Heinäkuun viimeisellä viikolla se alkoi. Minun elämäni ensimmäinen oikea kesäloma.

Elokuussa

Alkoi vihdoin kesä. Elohopea kipusi kahteenkymmeneenviiteen. Ostin olkihatun ja aurinkorasvaa. Kävin merenrannalla ja maauimalassa. Ostin kaikki lounaani torilta. Pyöräilin hiukset hulmuten paikasta toiseen. Ajelin huvikseni Förillä edestakaisin. Join jokirannassa lukemattomat lattet ja hain kirjastosta joka viikko uutta luettavaa. Kokeilin sup-lautailua ja innostuin geokätköilystä. Makasin Valiopojan kanssa viltillä Turun jokaisessa puistossa. Saimme vieraita ja kävimme kylässä. Olin aivan täydellisen rentoutunut.

Elokuu oli myös rakkauden kuukausi, sillä tanssahtelin kaksissa häissä ja juhlin Valiopojan kanssa kaksivuotiasta parisuhdettamme. Otimme bussin Raumalle ja ihastelimme pitsihuviloita. Viimeisellä lomaviikolla teimme vielä kotimaanmatkan Kuopioon sukulaisia tapaamaan. 

Syyskuussa

Aloitin tanssitunnit kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kaivoin kutimet esiin ja fiilistelin viimeisiä lämpimiä iltoja.

Lokakuussa

Vanha tuttu kaamos iski vasten kasvojani. Maanantait muuttuivat taas raskaiksi. Voima katosi jäsenistä, asioita oli vaikea saada tehdyksi.

Marraskuussa

Sama virsi jatkui. Ostin kirkasvalolampun ja jättipurkin d-vitamiinia. Töissä oli kuitenkin kivoja, uudenlaisia työtehtäviä. Keräsin mainetta ja kunniaa ja olin tyytyväinen. Pari isompaa rutistusta saatiin kasaan ja työtaakka keveni huomattavasti.

Piristystä marraskuuhun toivat parit pikkujoulut ja erityisesti marttakerhon matka Tallinnaan. 

Joulukuussa

Elämä alkoi jälleen piristyä. Iltapäivisin paistoi ehkä jopa aurinko. Pakkanen alkoi tulla mukaan kuvioihin. Ostin ensimmäisen oman joulukuuseni ja paistoin pikkujoulukinkun. Vietin jouluaaton Valiopojan perheen parissa.

Ihana, kamala vuosi

Pari yötä takaperin räntäsateinen jokiranta oli täynnä kännispäissään ujeltavia urveloita, joista osa räjäytteli rahojaan taivaalle ja loput ampuivat toisiaan pullonkorkeilla silmään. Uusi vuosi.

Uuden vuoden myötä tulevat toki uudet kujeet, mutta itselleni vuoden vaihtuminen on aina ollut melko haikeaa aikaa. En ajattele tulevia mahdollisuuksia, haaveile uusista saavutuksista tai tee lupauksia paremmasta elämästä. Rakettien räiskeessä minä katson taaksepäin ja mietin, mitä kaikkea ehdin edellisen 12 kuukauden aikana käydä läpi ja millaiset jäljet mennyt vuosi minuun kaiversi.

Vuosi 2014 oli hyvä. Ei niin maagisen kreisi ja huoleton kuin 2013 eikä todellakaan niin kammottavan vaikea kuin 2012. Vain hyvä. Ylä- ja alamäkiä. Muutoksia. Paljon, paljon muutoksia.

Tammikuussa

Olin väsynyt. Kärsin niin valtavasta graduahdistuksesta, ettei mistään tullut mitään. Mietin gradua aamulla, päivällä, illalla ja valitettavasti myös yöllä. Vastapainoksi virkkasin vähän koreja ja luin romaaneja. 

Helmikuussa 

Jatkoin graduangstia. Sain viimeiset opintotukeni koskaan. Haaveilin ostavani marimekkomekkoja ja ryhdyin pienimuotoiseen ruokaremonttiiin. Se kylläkin johtui kiristäviä farkkuja enemmän siitä, etten gradupäivinä jaksanut kokata, vaan söin tonnikalaa suoraan purkista. Kaipasin kevättä ja koitin piristää arkeja viettämällä skumppailtoja Valiopojan kanssa. 

Maaliskuussa

Ilmassa oli pienen pientä ryhdistäytymistä. Hankin salikortin ja päheät treenipöksyt. Vietin käsittämättömän monta kotibrunssia. Ostin tulppaaneja. Ja ennen kaikkea allekirjoitin Valiopojan kanssa vuokrasopimuksen. Se puolestaan johti hillittömään sisustuskuumeeseen ja netin syövereissä pyörimiseen. Aina välillä palasin vellomaan gradutuskan syövereihin. 

Huhtikuussa

Kärsin jonkinlaisesta tulevaisuuskriisistä ja pohdin pää höyryten kaikkea tulevaa, omaa elämääni ja yllättäviä käänteitä. Vietin ihania synttäreitä ja muistelin menneitä. Vietin kaikki viikonloput ja jokusen arki-illan hanttihommia tehden. Kuormituin gradun ja töiden yhteisvaikutuksesta niin, että kiukuttelin iltakaudet ilman syytä. Aloin haalia pahvilaatikoita ja pakata elämääni kasaan. 

Toukokuussa

Sanoin pitkin hampain hyvästit ihanalle yksiölleni. Tehokkaan muuttoryhmän avulla siirsin omani sekä Valiopojan maallisen omaisuuden korttelin päähän yksiöstäni. Ihmettelin kolmen metrin korkuisia huoneita ja narisevaa puulattiaa. Kippistelin Valiopojan kanssa ja totuttelin uuteen statukseeni avovaimona. Purin pahvilaatikoita ja sommittelin tauluja seinille. Sain proffalta takaisin graduni esitarkastusversion ja sen mukana tulenpalavaa palautetta. Lannistuin ja turhaannuin. Suljin gradutiedostoni umpimielisesti ja ajattelin että paskat, olkoot sitten. En valmistu ikinä.

Kesäkuussa

Kasasin jälleen maallisen omaisuuteni, mutta hieman pienemmässä mittakaavassa. Parit ikeakassit ängettiin täyteen ja heitettiin auton peräluukkuun. Nokka suunnattiin kohti kesätyöpaikkakuntaa. Uusi väliaikainen kämppä haisi (ja näytti) raadolta. Värisin inhosta ja hinkkasin murenevia lastulevyhuonekaluja ihmesienellä. Aloitin työt. Olin ylikuormittunut ja väsynyt. Kaipasin kotiin. Rakastin syvästi Valiopoikaa, joka vapaaehtoisesti jakoi kurjuuden kanssani. Karkasin mökille jokaisena viikonloppuna. Vietin juhannusta sateisessa saaressa. Join yhden ja toisenkin nallen.

Heinäkuussa

Itkin iltaisin. Työpaikan ahdistava ilmapiiri ja huono henki seurasivat mukaan hiekkarannoille ja pyöräretkille. Terassilla istuessani pohdin seuraavaa palaveria ja kesämökin brunssiaamupalan pilasi tieto pitkästä työputkesta. Nenänpää paloi auringossa, jalka nousi satunnaisesti lenkkipolulla ja vertaistukivinkkejä vaihdettiin kesureiden illanvietossa. Kavereiden kanssa nautin ihanista kesäilloista Turussa. 

Elokuussa

Tuhlasin turhaan kesämekkoon. Ostin kuukausikortin crossfit-salille. Muistelin ensitapaamistani Valiopojan kanssa ja lähdin rakkausretkelle Naantaliin. Pelkäsin syksyn tuomaa pudotusta tyhjyyteen ja samalla odotin malttamattomana paluuta omaan kotiin. 

Syyskuussa

Palasin kotiin. Olin iloinen ja onnellinen, suunnilleen yhden päivän verran. Sen jälkeen aloin huolestuneena laskea pankkitilin sisältöä ja lähettelin maanisesti työhakemuksia kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin. Tein CV:n uusiksi. Sain kutsun työhaastatteluun aivan kuun lopussa. Ostin bleiserin ja höpötin haastattelussa sekavia. Odotin pitkän ja kiduttavan viikon. Sain puhelun. Sain uuden haastatteluajan. Ja sen seurauksena työpaikan. Tanssin yksin olohuoneessa, itkin ja nauroin. Lähdin saman tien jokirantaan juomaan pullon skumppaa ja vielä parit drinkit päälle. Sain energianpuuskan ja pusersin gradun lopullisesti kasaan viikossa. Lähetin sen painoon päivää ennen töiden alkua. 

Lokakuussa

Olin aivan töiden pauloissa. Opin ja yritin, tein erehdyksiä ja yritin uudelleen. Menin puoli yhdeksältä nukkumaan ja kirjoittelin sähköposteja vielä unissanikin. Nautin vapaista illoista sydämeni kyllyydestä. Pukeuduin kotona vain pyjamaan ja villasukkiin, katsoin vihdoinkin rauhassa Netflixiä ja luin pienen maakuntakirjaston verran romaaneja. Sain valmiin graduni postissa. 

Marraskuussa

Sekoilin d-vitamiinipuutteessani. Kävin työmatkoilla ja sain lisää vastuuta. Aloin odottaa joulua. Kaipasin kavereiden seuraa. Nyhjötin suurimman osan ajasta Valiopojan kyljessä. Ja mikä parasta, valmistuin maisteriksi. Kutsuin läheiset kakkukahveille ja juhlin mitä sivistyneimmissä merkeissä.

Joulukuussa

En kirjoittanut blogiani kertaakaan. Odotin joululomaa ja sen tuomaa paussia intensiivisestä työhönperehtymissyksystä. Vietin joulua ja uuttavuotta, kävin välipäivinäkin töissä ja kerrytin ylityötunteja. Kutsuin kavereita kylään ja polttelin kynttilöitä. 

Rakkauden vuosi 2013 sanoin ja kuvin.

Noin vuosi sitten vitsailin ystävieni kanssa, että vuodesta 2013 vasta tuleekin jotain! Suuri rakkauden vuosi luvassa! Pelkkää onnea ja onnistumisia!

Se oli tietysti pelkkää skumpan siivittämää toiveajattelua. Joka hämmästyttävää kyllä muuttuikin kuukausien kuluessa täydeksi todeksi. Tämä kulunut vuosi on ollut... no. Ehkä paras koskaan. Aikamoista.

Tämä asettaa tietysti melkoiset paineet tälle uudelle vuodelle. Koetin itsekseni keksiä mahdollisimman innostavaa nimeä uudellekin tulokkaalle. Menestyksen vuosi 2014? Ilon vuosi? Yllätysten vuosi?

Mutta yhä useammin mieleeni palautui sanapari muutosten vuosi. Suurten muutosten vuosi 2014.

Ehkä tästä tulee sellainen. Aika näyttää.

Nyt voi vielä kuitenkin hetkeksi palata rakkauden vuoteen. Mitä se pitikään sisällään?

TAMMIKUUSSA
Taisin olla aika väsynyt. Mutta samalla toiveikas. Tunsin pitkästä aikaa oloni omaksi itsekseni, olin tyytyväinen elämääni. Koulu painoi päälle oikein urakalla, huhkin toimitussihteerinä ja valvoin öitä radiolähetyksiä pohdiskellen. Oli vielä aika pimeää.

HELMIKUUSSA
Aloin kaivata kevättä. Haikailin uusista tuulista ja toivoin löytäväni jonkun, jonka kanssa voisin lähteä kevätretkelle. Luin käsittämättömän paljon kirjoja ja askartelin hamahelmistä. Tuunasin muutenkin vanhoja tavaroitani uuteen uskoon ja aloin etsiä gradulleni suuntaa ihan tosissaan.

MAALISKUUSSA
Valmistuin vihdoin ja viimein kandiksi, auttamattoman paljon myöhässä. Sain kevätvimman ja koristelin asuntomme pajunkissoilla, höyhenillä ja ties millä muulla roskalla. Vietin pääsiäisjuhlia ystävieni kanssa. Olin hyvin syvällisellä tuulella ja pohdiskelin vakavasti tulevaisuuttani ja sitä, mitä oikein haluan seuraavaksi tehdä. Ilmassa alkoi olla hyvin odottava tunnelma.

HUHTIKUUSSA
Olin turhautunut. Ei ollut töitä eikä suunnitelmaa. Asunto uhkasi lähteä alta ja mitään uutta ei löytynyt. Inhosin ajatusta yksiöön muuttamisesta. Täytin 25, pidin prinsessasynttärit ja podin kepeää ikäkriisiä. Gradu junnasi paikallaan, epäonnistuin täysin eräässä lupaavassa työhaastattelussa ja ryvin itsesäälissä. Vastapainoksi koetin käydä usein lenkillä ja tuulettaa ajatuksia. Ystäväni vietti vauvajuhlia ja positiivisuus nosti päätään kuun lopulla.

TOUKOKUUSSA
Vietin vappua tulevassa kotikaupungissani ja aloin innostua muutosta. Samalla tunsin haikeutta opiskelijakaupunkini hylkäämisestä. Olin tienristeyksessä. Olin huoleton. Unohdin velvollisuudet ja istuin puistossa ottamassa aurinkoa. Join ensimmäisen siiderin terassilla. Sain kaksi työpaikkaa ja otin toisen niistä vastaan. Löysin unelma-asunnon, enkä voinut uskoa onneani todeksi. Viime hetkellä sain kammottavan kuumetaudin, menetin ääneni ja pakkasin pahvilaatikoita henki pihisten.

KESÄKUUSSA
Aloitin työt. En päivittänyt blogiani lähes lainkaan. Heräsin joka aamu käsittämättömän hyvällä tuulella. Kävin saaristomökillä syömässä lohta ja uimassa meressä. Lojuin laiturilla villakoirien kanssa. Makasin puistoissa lukemassa kirjaa tai juomassa punaviiniä ystävien kanssa. Kävin kirjastossa, kirpputoreilla ja kaupoissa. Ostin torilta litrakaupalla mansikoita. Tein pyöräretkiä. Kävelin pitkin Turun katuja valoisassa kesäyössä ja nauroin vatsani kipeäksi. Ja aloin kiinnittää huomiota siihen kummalliseen työkaveriin, joka kesken työvuoron seisoi päällään seinää vasten ja nauroi niin tarttuvasti, että sitä oli mahdotonta vastustaa.

HEINÄKUUSSA
Koin syvää mielenrauhaa. Olin autuaallisen onnellinen kaikilla mahdollisilla tavoilla. En muista tuosta kuukaudesta juuri muuta kuin sen, että kasvojani kiristi jatkuva hymyily ja nauraminen. Aurinko tuntui paistavan joka päivä. Kaikki oli niin helppoa, niin ihanaa ja niin oikein. Puolessa välissä heinäkuuta vietin täydellisen päivän, joka alkoi aamuiselta torilta, eteni skumppalasin kautta pitkään brunssiin meren äärellä, jatkui uimisella ja auringonotolla, siirtyi siitä purjehdusreissuun ja lopulta huipentui vaatteiden vaihtamisen jälkeen juhliin ystävän asunnolla. Ja tuolta juhlista kävelin askel kepeääkin kepeämpänä kohti tanssipaikkaa, jossa tiesin tuon aurinkoisen pojan odottavan saapumistani.

ELOKUUSSA
Hyppelin korkokengissäni pitkin mukulakivikatuja. Vietin pitkiä aikoja tunteitani pohdiskellen ja huomasin olevani kaikkein parhaalla tuulella vain yhdessä tietyssä seurassa. Päätin, etten missään nimessä halua enkä voi päästää tuollaista valioyksilöä pois seurastani. Onneksi Valiopoika oli samaa mieltä. Eräänä kesäyönä meistä tuli me. Sen jälkeen ei enää ollut tilaa millekään muulle.

SYYSKUUSSA
Ilmassa oli sateen ja omenoiden tuoksua. Illat alkoivat hämärtyä. Istuskelin mielelläni sisällä ja suunnittelin asuntoni sisustusta. Kävin Valiopojan kanssa katsomassa ilotulituksia ja koin tehteeni aivan oikean valinnan. Vietin leffailtoja ystävien kanssa ja totuttelin olemaan taas jonkun tyttöystävä. Valiopoika matkusteli sinne sun tänne ja tekstiviestit lensivät perässä. Aloin jälleen kasata gradukirjoja keikkumaan keittiön pöydälle.

LOKAKUUSSA
Toivoin ajan kuluvan hitaammin ja haikailin täydellisen kesän perään. Paiskin hulluna töitä gradun parissa ja sain ensimmäiset epäuskonpuuskat valmistumiseen liittyen. Sujahdin mustaan iltapukuun ja sain kavaljeerikseni komean miehen frakissa. Vietin ensimmäisiä todellisia iltapukujuhliani ja olin päissäni kaksi vuorokautta putkeen.

MARRASKUUSSA
Saavutin erään graduun liittyvän dead linen ja tunsin oloni pitkästä aikaa hieman kevyemmäksi. Kokkailin uusia ruokalajeja ja innostuin leipomaan. Kävin silloin tällöin salilla. Aloin katsastaa Valiopojan kanssa huonekaluliikkeitä sillä silmällä. Ja voi olla, että muutama asuntoilmoituskin ujuttautui vaivihkaa tietokoneen ruudulle.

JOULUKUUSSA
Odotin -yllätys yllätys- joulua. Pohdin lahjoja ja kiertelin kaupoissa hyvissä ajoin. Nautin täysin rinnoin käsityökerhon kokoontumisista ja heiluttelin ahkerasti puikkoja. Join glögiä kunnes korvat sauhusivat. Paketoin, koristelin ja fiilistelin. Kävin työhaastattelussa ja sain unelmapaikan ensi kesäksi. Vietin ihanan joululoman.

Kyllä siinä on tarpeeksi puuhaa yhdelle vuodelle, vai mitä mieltä olette?

Ja sama vielä tiivistetymmässä muodossa. Tämä on suunnattu niille, jotka ovat uteliaita, mutta eivät jaksa lukea.

                                                                    KEVÄT 2013

                                                                       KESÄ 2013 

                                                                  
                                                                      SYKSY 2013

                                                                      TALVI 2013

Olipa kerran eräs vuosi

Vuosi 2012 on vihdoin ohitse, hurraa! Vuosi oli äärimmäisen pitkä. Oli uusia, ihmeellisiä kokemuksia, henkistä kasvua ja elämän uudelleenjärjestelyä.

TAMMIKUUSSA
Minä kirjoittelin uunituoretta blogiani ja haaveilin muutosta Göteborgiin. Tapasin perhettä ja kavereita ja haikailin jo valmiiksi, kuinka ihana onkaan puolen vuoden päästä palata takaisin omaan kotiin, yhtä suurta kokemusta rikkaampana. Pakkasin matkalaukun ja lähdin.

HELMIKUUSSA
Solmin roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Vaihtarikavereiden kanssa löytyi nopeasti yhteinen sävel, svenssonit osoittautuivat hieman hankalammiksi tapauksiksi. Ruotsiin syntyi uusi pikkuprinsessa ja maa meni aivan sekaisin.

MAALISKUUSSA
Ruotsiin alkoi tulla kevät. Aloitin uuden, tajuttoman vaativan yliopistokurssin ja tein sen vastapainoksi vapaa-ajallani paljon retkiä. Ullared, Botaniska trädgården, Haga, Asperö...
Lisäksi sain yllättäen tiedon siitä, että ruotsivuoteni venyisikin ylimääräisillä kolmella kuukaudella, kun mahtava kesätyöpaikka löytyikin Tukholmasta.

HUHTIKUUSSA
Vietin pääsiäistä vaihtariporukalla. Lähetin irtsareilla täytettyjä pääsiäismunaylläreitä pitkin maailmaa. Juhlin synttäreitäni niin railakkaasti, että päässä heitti vielä kahden päivän kuluttuakin. Lisäksi söin paljon sushia ja saavutin vaihtarivuoteni suurimman tavoitteen: osallistumisen normisvenssonien kotipileisiin.

TOUKOKUUSSA
Vastaanotin vapun helteisessä kesäsäässä Charlmersin nurkilla. Grillasin enemmän kuin laki sallii, sekä ruokaa että itseäni.
Sen jälkeen ängin Ikeasta ostetut 29 kruunun hintaiset petivaatteet retkireppuun ja huristin bussilla Kööpenhaminaan. Matkalla ihailin skoonelaisia maisemia ja tunsin piston sydämessäni - kyllä Skooneenkin on vielä joskus päästävä uudestaan!
Toukokuu oli kaiken kaikkiaan yksi parhaista kuukausista viime vuonna. Oli hilpeän huoleton kesäsää, kouluhommat sujuivat omalla painollaan, kaikki tuntui kepeältä. Muutto uuteen kaupunkiin häämötti jo edessä, ja Sisko ja sen Poikkis tulivat käymään Götiksessä.

KESÄKUUSSA
Siivosin Göteborgin asuntoni ensimmäistä viimeistä kertaa ja raahauduin tärisevin jaloin Tukholmaan vievään junaan. Ensimmäisten Tukholmantuntien aikana eksyin kahdesti. Päädyin kuitenkin lopulta uudelle asunnolleni ja rakastuin siihen heti.
Matkustin pikaisesti Suomeen. Laiskottelin mökillä ja latasin akkuja. Söin mansikoita ja silittelin koiria.
Sitten palasin Tukholmaan ja aloitin kesätyöt. Niihinkin rakastuin heti.
Vietin maailman ihanimman juhannuksen, joka alkoi venematkalla, kuohuviinillä ja coctail-paloilla.

HEINÄKUUSSA
Lakkasin hengittämästä, kun elämältäni putosi pohja. Blogiteksteistä päätellen olen saanut itseni kasaan vasta heinäkuun 18. päivänä. Sitä ennen tapahtuineista asioista en muista mitään. Kavereita taisi käydä kylässä. Tutustuin mahtaviin työkavereihin. Tutkin luultavasti Tukholmaa. Muistikuvat ovat niin hataria, niin huuruisia.
Mutta mahtui heinäkuuhun muutama ikimuistoinenkin hetki. Rakkaan ystävän polttarit ja häät. <3
Lisäksi heinäkuussa Siljan hyttikäytävät tulivat vähän liiankin tutuiksi.

ELOKUUSSA
Sain kehuja hyvin tehdystä työstä. Sen lisäksi sain myös kesäflunssan, mutta nämä kaksi asiaa eivät liittyne toisiinsa.
Sain kylään kaksi ihanaa ihmistä Göteborgista. Kiersimme alennusmyyntejä ja ihailimme Stockholm Pridea.
Aloin innostua töistäni oikein toden teolla. Mietin nettisivuja ja kuuntelijagallupeja vielä iltaisinkin. Kävin museoissa ja näyttelyissä, koetin vihdoinkin ottaa Tukholmasta hieman enemmän irti. Sain itseni takaisin tasapainoon ja innostuin tulevista seikkailuista.
Kuun lopussa pakkasin laukut ja astelin viimeisen kerran keinahtelevalla hyttikäytävällä. Olin iloinen ja surullinen.

SYYSKUUSSA
Muutin jälleen. Tyhjensin kodiksi käyneen asunnon vimmaisen vihan vallassa ja heitin roskiin kymmenen jätesäkillistä tavaraa.
Siirsin jäljelle jääneen omaisuuteni ihastuttavaan keskustakämppään ja olin taas onnellinen. Viiletin pitkin Tampereen katuja. Kävin välillä koulussakin. Suunnittelin, juhlin ja nautin olostani kotimaassani.

LOKAKUUSSA
Kaipasin aurinkoa ja lämpöä. Haaveilin lomamatkasta ja nautin yliannostuksen d-vitamiinia. Olin väsynyt ja itkuinen. Aloin haikailla joulun perään, kun en mitään muutakaan piristävää keksinyt. Paiskon hommia radiotyön parissa ja kolusin ahkerasti kirpputoreja.

MARRASKUUSSA
Juhlin mahtavaa kekriä ja strömsöilin pitkästä aikaa. Haaveilin joululahjoista ja hyväntekeväisyystyöstä. Matkustin  Luxemburgiin tuulettumaan ja vietin pikkujouluja seikkailemalla kissanaisena Tampereen yössä.

JOULUKUUSSA
Olin musertua surun alle. Aloitin kuukauden hautajaisilla. Pähkäilin muistopuheen parissa ja jännitin, riittääkö itsehillintä vai hajoanko puheen puolivälissä. Koetin nousta takaisin pinnalle istumalla sohvannurkassa glögimuki kädessä, kynttilöiden lepattaessa rauhoittavasti. Koristelin kodin joulua varten. Kävin Design-torilla, nukuin pitkään ja kokeilin suoran radiolähetyksen tekemistä keskesltä kaupunkia. Sain kasan kursseja valmiiksi, matkustin kotikotiin ja päätin olla tekemättä yhtään mitään.

Lopuksi toivotin tämän menneen vuoden huis helvettiin muutaman hyvän ystävän seurassa. Olkoon seuraava vuosi ennen kaikkea iloisempi.