Tässä on mää (ja mun märkä koira.)

Haluaisin blogata, mutta kun en jaksa.

Onneksi internetin ihmemaa tarjoaa kaikenlaisia erilaisia huijausvaihtoehtoja laiskoille bloggareille. On kyselyitä, kiertoviestejä, haasteita ja palkintopostauksia.

Itse päädyin perusteellisen harkinnan jälkeen Ah-niin-syvälliseen minä olen -postaukseen. Eli tumbrlin ...and that´s who I am -kuvakollaasiin. Katsellaan kuvia, valitaan niistä puhuttelevimmat, julkaistaan kuvat omassa blogissa ja teeskennellään olevamme tyytyväisiä.

Tässä tulee:

Näitä kuvia katselemalla saa sen käsityksen, että olen todellisuuspakoinen ja epäsosiaalinen sääliö, joka on sairaalloisen kiinni kirjoissa ja kirjoittamisessa, kärsii yksinäisyydestä ja haikailee jotain mystistä parempaa elämää, jonka olisi voinut saavuttaa olemalla edes kerran oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sehän on luonnollisesti kaikki täysin totta. Syvä luonneanalyysi tehty vain muutamassa minuutissa. Kätevää.

Loppukevennyksenä vielä helmikuiseen joulujuhlaan (ihan perusjuttu ainakin meidän perheessä) valmistautuva puudeli.

Heta ei arvostanut suihkua.

Portaiden paluu

Muistatteko, kun jokin aika sitten valitin jäätävistä kuolemanportaista, jotka johtavat asunnostani yliopiston Humanisten -rakennukselle ja centralbibliotekiin?

Eli siis näistä ihanista rappusista oli kyse:

 Huomasin, että jatkuvista sateista ja muuten leudoista keleistä on kuitenkin ollut jotain hyötyä. Luonto on kirjaimellisesti puhjennut kukkaan. Ja omakin askel on huomattavasti kevyempi, kun ulkona tuoksuu kasteiselta nurmikolta, mullalta ja kukkasilta.

Ei melkein edes tunnista samaksi paikaksi.

Portaissa asuu muuten myös rottia. Niitä tosin näkee vain iltaisin...

Muutenkin ulkona on nykyään aivan ihana käppäillä. Ihmisetkin ovat heti paljon paremmalla tuulella. Olen jopa todistanut, kuinka hitaastilämpeävät ja yleensä melko nihkeät göteborgilaiset virnuilevat toisilleen ilman syytä. Toppen!

Nyt tekisi mieli pistää tennarit jalkaan ja hilpaista pitkälle kävelylenkille. Harmi vaan, että paras lenkkikaveri on Suomessa.

Suosikkikuva suosikkikaverista.

Seuraavaksi aion tiskata pyyhkiä pölyt kirjoittaa esseetäni suurella raivolla ja koettaa saada koko homman pakettiin ennen iltaa ja vieraiden saapumista. Melkein voisin toivottaa itselleni, että lycka till...