Long time no blog

Blogger kumisee tyhjyyttään kuin jääkaappi päivää ennen opintotukien kilahtamista pankkitilille. Tässä tapauksessa hiljaisuus on kuitenkin ollut positiivisuuden merkki. On ollut aivan liian paljon menojalan vipatusta ja spontaaneja kahvihetkiä dallaspullan parissa. Aina ei vaan ehdi kaikkea.

Nyt voitte kuitenkin kaikki pistää riemukkaat paardit pystyyn, sillä olen täällä taas! Hetkellisesti ainakin. Olen vissiin jäänyt kuitenkin hieman koukkuun ruoka-annosten, shoppailulöytöjen ja turhanpäiväisten peiliintuijottelujen kuvaamiseen, kömpelöön kuvanmuokkaamiseen, sanakikkailuun ja omien turhien tunteiden vuodattamiseen kaiken kansan tietoisuuteen. Blogi siis päivittyy jatkossakin, luultavasti säännöllisen epäsäännöllisesti. Sinnitelkää! Odotus palkitaan aina jossain vaiheessa!

Viime kirjoituksen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Muutin maata, käväisin kotona, pakkasin kaiken maallisen omaisuuteni Clas Ohlsonin pahvilaatikoihin ja muutin keskustaan. Sisustin, suunnittelin ja shoppailin. Juoruilin, jumppasin ja juhlin. Palasin yliopistoon. Sain töitä. Näin ystäviä. Aloitin taas uuden elämän, joka kuitenkin on samalla se tuttu ja turvallinen.

Tuntuu huimalta, että nyt on mahdollista alkaa toteuttaa kaikkia niitä suuria suunnitelmia, joita Ruotsissa muovailin ja maalailin. Nyt ei tiellä ole enää yhtäkään hataraa tekosyytä, vaan asioihin on aika tarttua. Ja olen minä tarttunutkin, lähes irvihampaisella päättäväisyydellä. Nu jävlar! Nyt hankitaan niitä kokemuksia, joita voi sitten vanhainkodin kiikkustuolissa häpeänsekaisella haikeudella muistella.

Aikaa ei nimittäin kannata tuhlata. Mikäli ei ole skarppina kuin porkkanaraaste, saattaa elämä viilettää villisti ohitse sillä aikaa, kun itse on päikkäreillä.

Minäkin hengailin vielä viime viikolla täällä näin:

Siljan terminaali, ei tule ikävä.

Glamourintäyteinen luksushytti.

Tunnelin päässä näkyi silloinkin valoa!

Silmänräpäystä myöhemmin olinkin kuitenkin yhtäkkiä jo asunnossa, jossa on kaunis lattia, vaaleat seinät ja filmitähdille suunniteltu vessa. Tällaisestä kämpästä olen haaveilluit jo vuosia, ja täällä sitä nyt ollaan.

Asumisessa on yksi huono puoli. Piristäviä pilekutsuja ja ihania ideoita on niin paljon, että hatara pääkoppani pudottelee puolet pois mielestä. Onneksi ratkaisu oli lähellä.

Kalenteri pitää pippalot järjestyksessä.

Nyt olenkin sitten rauhassa saanut keskittyä esimerkiksi brunsseihin, käsitöiden väkertämiseen ja elämänohjeiden kalastamiseen valkkaripullojen kyljistä.

Oi ompelukone, ihana nähdä sinua ja tuttaviasi taas pitkästä aikaa1

Strömsöilin ulko-oveen terkut postimiehelle.

Viinipullolla on tervehenkinen asenne elämään.

Tänään käväisin yliopistolla syömässä ja suuntasin sitten yllättäen askeleeni koulun lähellä lymyileville kirppiksille. Bonuskirppis, Fida ja Kaunotar ja kulkuri ovat melko vahva kolmikko, aina löytyy jotain kivaa. Niin tälläkin kertaa. Pari kivaa paitaa illanviettoja varten ja muhkean lämmin villakangastakki talvea odottelemaan. Takki oli oikein mainio löytö, sillä tajusin juuri heittäneeni vanhan talvitakkini muuttovimman vallassa roskiin. Öhöm.

Sinistä säihkettä

Vaaleaa viileyttä

Ja oma talviturkki.