Himoshoppaaja Nordeassa

Jokin aika sitten eräs säätiö muisti minua stipendillä. Hieman hämärän peittoon ikiajoiksi jäi se, miksi moinen kunnia minulle vaihtariopiskelustani myönnettiin, mutta en viitsinyt alkaa asiaa tarkemmin selvitellä. Ties vaikka olisivat vetäneet takaisin koko summan. Pidin siis suun supussa ja peukut pystyssä ja onnittelin itseäni hienosti suoritetusta pänttäämisestä.

Kaikenlaisen säätämisen (ei ruotsalaista pankkitiliä, kartalta kadonnut konttori, huonot aukioloajat yms.) jälkeen löysin itseni Nordean tiskiltä hipeltämässä setelinippua. Ja kuten kuka tahansa vastuuntuntoinen ja järkevä opiskelijatyttö, ryntäsin heti posket täristen hassaamaan rahoja kaikenlaiseen turhuuteen.

Olen aina pitänyt ruotsalaisesta Lagerhausista, joka on erikoistunut ihastuttaviin pikku sisustustavaroihin, kirjoihin, peleihin, lahjoihin ja paperikrääsään. Ja nyt Göteborgin markkinoille on ilmestynyt myös samassa sarjassa kilpaileva tanskalainen Tiger/TGR.

Ja voi hitsinpimpulat että oli ihana tuo Tiger! Ehdin pikaisesti käväistä samassa puljussa jo Köpiksenmatkan aikana, mutta nyt täällä  Göteborgissa jäin kauppaan lähes asumaan. Lähes häiriintyneellä hartaudella tutkiskelin muffinssinmuotoisia ajastimia, irtoviiksikoristeita, voileipäpalapeliä ja tee-se-itse-dinosaurussettiä.

Hups, melkoisen kasan tavaraa raahasin kotiin asti.

 Yritin kyllä puhua itselleni järkeä. Että huomio huomio, muutat aivan pian ensin toiseen kaupunkiin ja sen jälkeen toiseen maahan, ei välttämättä kannata änkeä matkalaukkuun enää yhtään ainutta lisätavaraa. Mutta järjen ääni lähti lomalle siinä vaiheessa, kun muovikassissakin oli kumiankankuvia. Menetetty peli.

Toinen huippukauppa löytyi hieman vahingossa. Göteborgin tiedekeskus Universeum on ollut käymiskohdelistallani jo pitkään, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että aikaa, seuraa tai rahaa tiedekäynnille ei taidakaan löytyä. Ajattelin tyytyä toiseksiparhaaseen vaihtoehtoon, ja käydä vain tiedekeskuksen omassa kaupassa kääntymässä.

Kävi ilmi, että siellä ei niin vain nopeasti käväistäkään. Kun kaupan nimikin on Science discovery centre shop, niin minulla alkaa koti-insinöörihälytyskellot soida päässä. Olisin voinut pyytää kääräisemään koko kaupan käärepaperiin ja viedä insinöörille tuliaisiksi. Joten oli pakko jäädä hyllyjen väliin suorittamaan vertailua ja vaivaamaan aivosoluja.

Ja ostin minä itsellenikin sieltä jotakin. Nimittäin uuden kotikaupunkini kartan. Eikä vaan minkä tahansa kartan, vaan pehmeän, kankaisen, sateenkestävän, 20 grammaa painavan superkartan.

"Crumpled city - soft city maps for urban jungles."

Ja kyllä kestää!

Erityisesti minua ihastutti karttapakkauksen käyttöohje: rutistele ennen käyttöä! Kerrankin kartta, jonka oikein luvan kanssa saa mytätä aggressiivisesti ruttuun ja sulloa laukunpohjalle. Kyllä nyt kelpaa muuttaa!

Ja uusien ostosten innoittamana sain vihdoinkin aikaiseksi pistää posti-Kustin taas polkemaan.

En kestä Ruotsia! Kattokaa ny noita postimerkkejäkin!

Noniin. Nyt voisin pikkuhiljaa alkaa hillitä tätä shoppailuvimmaakin ainakin hetkeksi. Kaiken varalta taidan huomenna suunnata koko päiväksi aurinkoiselle järvenrannalle pois houkuttelevien kauppojen luota!