Siinäpä sitä sitten tuli hölötettyä omasta elämästäni Ruotsin suomenkieliselle vähemmistölle. Onneksi pätkä tallentui nettiin hörökorvisten tuttavien ja muiden uteliaiden ulottuville, niin voi äitikin sitten ihaillen kuunnella jälkikasvunsa älynväläyksiä.
Tänään on tuleva kesätyö pyörinyt ajatuksissa tiiviistii ihan koko päivän. Jännittää. Siitä on taas ehtinyt vierähtää vuosi, kun viimeksi istuin tietokonepöydän ääreen ja ajattelin, että nyt täytyy naksauttaa aivoista se toimittajavaihde päälle. Täytyy olla selkeä. Terävä. Mielenkiintoinen. Neutraali. Rehellinen. Utelias. Ensimmäinen.
Onneksi on myös tämä blogi, jossa voi rauhassa olla epäselvä, jaaritteleva, tylsä, puolueellinen, tympeä ja lasketella luikuria jälkijunassa. Molempi parempi.
Kotimatka radiosta kämpille tyssäsi ensin kavereiden kanssa tilittämiseen (ihanasti nimetyssä Mitt andra hem-kuppilassa) ja sen jälkeen kadut vallanneisiin opiskelijajoukkoihin. Mikä päivä tänään muka on? Kevätpenkkarit? Vastaan tuli tiikereitä, borat-miehiä (yäh!), Estellejä ja italialaisia. Noin muutamia mainitakseni.
Tiikerit kiskalla. |
Opiskelijat vauhdissa. |
Tuleekohan karkit oikeasti pyörälähetillä perille? |
...Ja Kankikseen myös! :)
VastaaPoistaNaturligtvis! Itse ajattelin jo, että tässähän on sit hyvä varasuunnitelma, jos muita töitä ei valmistumisen jälkeen löydy. :D
Poista