Terveisiä epätoivosta

Nyt on pamahtanut sellainen referaattistressi päälle, että oikein otsaa kuumottaa. Tai saattaa sitä toki kuumottaa senkin takia, että käräytin sen vappupäivänä tomaatinpunaiseksi. Oli miten oli, tuskan hiki otsalla ei tällä hetkellä tunnu kovinkaan hyvältä.

Olin etukäteen ajatellut kirjoittaa referaatin tulevana viikonloppuna. Sitten tajusin viettäväni kyseisen viikonlopun Kööpenhaminassa rellestämässä. Nyt ei kyllä oikein hyvältä näytä. Luen Public Opinionia niin raivokkaasti, etten muista puoliakaan. Mutta kun ei kerran ole aikaa keskittyä ja pohdiskella tai sulatella lukemaansa...

Hetken jo harkitsin, että pitäisikö nyt iskeä vaihtari-kortti pöytään ja väittää opelle, että kielitaito ei just nyt tällä hetkellä riitä. Sisu vaan ei taida antaa periksi luovuttaa. Hampaat irvessä kohti hylättyä arvosanaa!

Eniten tällä hetkellä tökkii englanti. Public Opinion on ensimmäisen maailmansodan jälkeen kirjoitettu viestinnän klassikkoteos. Kirjoittaja Walter Lippmann oli kuulemma toimittaja, mutta sitä ei kirjan tekstistä todellakaan huomaan. Niin uskomattoman epäselviä ja kiemuraisia lauserakenteita, että melkein voisi jonkun palkinnon moisesta saavutuksesta myöntää.

Tänään on tarkoitus paahta kirja loppuun (sellaset 150 sivua, toppen!) ja viettää maanantai ja tiistai referaatin parissa. Keskiviikkona onkin sitten jo seminaari. Pikkuisen hirvittää... Toivottavasti Köpiksenreissu menee ilman takaraivossa jyskyttävää huonon omatunnon ääntä, ja pystyn nauttimaan minimatkasta ilman Lippmannin haamua kintereillä. 

Eilen kokeilin opiskelua sekä Kurs- och tidningsbibliotekissa että kotinurkissa, mutta ei ollut motivaatiossa tai keskittymiskyvyssä suurtakaan eroa. Tänä aamuna käväisin hakemassa energiaa pururadan lenkkipoluilta ja kahdesta saavillisesta kahvia. Jag klarar det här! Måste!

Kirjastossa oli astetta kivemmat puitteet.

Ja likaiset ikkunat.

Barneykin tsemppasi.

Puurtaminen jatkui kotona yömyöhään.

 Ainoa lohtu tässä päivässä on se, että illalla pidetään Köpis-palaveria ja suunnitellaan huomenna starttaavaa matkaa. Ja kuka tietää, ehkä grillihiiletkin pistetään taas kuumiksi.

Oi ihana Waltsu