Ja kas, kerrankin aihe, josta voisin kirjoittaa helposti parin metrin pituisen postauksen. Koska voi veljet, minä sitten pidän tavarasta.
(Ja toisaalta taas, en lainkaan pidä. Haluan pitää kaapit tyhjinä ylimääräisestä roinasta ja omistaa mahdollisimman vähän yhtään mitään. Kaksisuuntainen mielialahäiriö?)
Mitä vanhemmaksi elän ja mitä useammin saan säännöllisen kuukausipalkan, sen vähemmän minulla on tarpeellisia toiveita. Vielä muutama vuosi sitten toivoin laseja ja lautasia ja kulhoja ja sähkövatkaimen ja kahvinkeittimen ja imurin ja alusvaatteita ja kattolampun ja eteisen maton ja sitten vielä rahaa ruokaan, kiitos.
Nyt voin itse ostaa jokapäiväiset kipot ja kupot kaupasta. Tänä vuonna tarvitsemislistallani oli tasan yksi asia: kirkasvalolamppu. Mutta sitten tuli marraskuu, psyykkeeni hajosi ja huristelin Prismaan ostamaan sen supervalon.
Joten. Siinä meni sekin ainoa tarpeellisuus.
Nyt listallani onkin ainoastaan kaikkea kivaa. Sellaista, mikä piristäisi arkea, mutta ei missään määrin ole pakko hankkia.
Kotiin kaikkea kivaa:
Remppaan parhaillani vanhaa Lundia-hyllyä edustuskuntoon. Ja himoitsen paria tuollaista Lundian puista säilytysastiaa. Kattokaa nyt noita värejä! Täydellinen sininen ja mintunvihreä, mikä taivas.
Nappula-kokoelmaani voisin ottaa yhden tuollaisen messinkisen kaverin. Ja sänkyyni pehmoiset pellavalakanat!
Kylpyhuone kaipaisi isoja käsipyyhkeitä. Tällä hetkellä meillä on käytössä kaksi (2!!) käsipyyhettä. Niitä sellaisia käsittämättömän pieniä retalepyyhkeitä sen sijaan on todella monta kappaletta. En tajua mikä virka niillä on. Kerran kun kuivaa kädet, niin koko pyyhe on litimärkä. Isompaa kokoa, kiitti!
Itselle ihanuuksia:
Talvikuukausina ihoni muuttuu korpuksi. Yksi rasvaputeli kestää parisen viikkoa, joten niille on kova kysyntä. Mitä kosteuttavampi, sen parempi.
Olen innostunut luonnonkosmetiikasta viime aikoina entistä enemmän. Rasvarintamalla (miten voi olla noin kuvottavan kuuloinen sana muuten, hyi) voisin testata vaikka estelle & thildin tököttejä.
Myös Rahuan shampoosta olen kuullut ylistystä, samaten Juice Beautyn hedelmähappokuorinnasta, joka kuulemma suunnilleen räjäyttää kaikki epäpuhtaudet irti iholta. Kävis.
Ja sitten mitenkään mihinkään liittymättä, haluaisin tuollaisen jättimäisen Daniel Wellingtonin nahkarannekekellon. Se on niin täydellisen simppeli.
Se tärkein (luku)paketti:
Joulu ei tule ilman yhtä uutta romaania. Tai saattaa se tullakin, mutta en ole ikinä uskaltanut kokeilla. Mitä tekevät joulupäivinä ne ihmiset, jotka eivät lue uusia joululahjakirjojaan? Täysi mysteeri on se.
Tänä vuonna toivelistalle valikoitui taas ihan vahingossa suomalaisia naiskirjailijoita. Jee, hyvä naiset!
Yleisesti ihanaa joulutunnelmaa:
En tajua, miksi jotkut ihmiset pitävät pehmeitä paketteja tylsinä. Minä ottaisin mielelläni söpöt yöpöksyt tai sellaiset vähän skarpimman oloiset collegehousut, joilla kehtaisi käväistä myös Alepassa.
(Tai no, Valintatalossa. Tosin viimeksi käydessäni joku taisi olla sammunut siihen pullonpalautusautomaatin katveeseen, joten eipä tässä itse tarvitse suurempia paineita ottaa. Kunhan on jotkut housut jalassa kun sinne menee, niin ollaan jo voiton puolella.
Tuollaisen sileän ruskettuneen vatsan voisin myös ottaa, mutta epäilen, että joulutoffeet ja suklaat voivat hieman vesittää tätä tavoitetta. Ehkä sit juhannukseksi.
Kaikkein parasta tässä joulun lähestymisessä on kuitenkin se, että MARRASKUU LOPPUU PIAN.
Voi luoja, että on sitä odotettukin. Pohdin jo hieman, että pitäisikö joulukuun ensimmäisenä päivänä pitää juhlat.
Siis sen kunniaksi, että silloin on pisin mahdollinen aika seuraavaan marraskuuhun.
