oi ihana asioiminen

Ah, kohta on aika hipsiä (lumisateessa! kannatti valittaa!) kohti asukastoimistoa. siellä saa ensin rattoisasti odottaa pienen ikuisuuden ja sen jälkeen asioida aina yhtä ystävällisten, avuliaiden ja selväsanaisten virkailijoiden kanssa.

Tänään siis selviää, millä ehdoilla saamme alivuokrata opiskelijakolmiotamme eteenpäin vaihdon aikana. Huhu kertoo, että aina se ei edes olisi mahdollista. Oma järki ei kyllä riitä ymmärtämään, miksi olisi parempi vaihtoehto seisottaa asuntoa tyhjillään puoli vuotta, kuin vuokrata se edullisesti kalustettuna esimerkiksi työttömälle työnhakijalle tai kotoa poismuuttavalle nuorelle. Mutta tuntemattomia ovat asiointi-ihmisten logiikat.

Jos hyvin käy, saamme luvan solmia väliaikaisen vuokrasopimuksen erään tuttavamme kanssa, joka kipeästi kaipailee paikkakunnalta huonetta kevääksi. Jos taas byrokratia heittelee kapuloita rattaisiin oikein olan takaa, jäämme kolmen asunnon loukkuun. Mikäs sen mukavampaa, kuin maksaa vuokraa sekä Etelä-Koreaan, Ruotsiin että Suomeen.

Joten pitäkääpä peukkuja pystyssä! Ehkä virkailijoillakin on joulumieli jo töissä mukana?

(Itse olen kerrankin ajoissa liikkeellä. Viimeinen lahja kääräistiin paperiin eilen!)

Ja joulu ei muuten ole oikea joulu, mikäli Totoro ei vahdi lahjoja pitkäkyntisten ja uteliaiden poikaystävien varalta.

Mössens julafton

Ulkona taivaalta tippuu ilmeisesti räntää. Juuri sellaista vittumaista märkää sohjoa, ettei ihan tiedä, käyttääkö sateenvarjoa vai ei. (saako lumisateessa käyttää sateenvarjoa, vai onko silloin luonnosta vieraantunut pullamössöihminen? miksi vain sateelta saisi suojautua?)

Joulumieli on kieltämättä melko kaukana, kun parkkipaikkaa reunustaa vielä vihreä nurmimatto ja hanget korkeat nietokset viettävät talvilomaansa jossain muualla kuin täällä Etelä-Suomessa. Olen kuitenkin keksinyt ratkaisun tähän masentavaan jouluangstiin. Ratkaisu löytyy -yllätys yllätys- Ruotsista.

Viimeisestä pidemmästä Ruotsinvierailusta on hujahtanut aikaa jo yli kolme vuotta, mutta muistot säilyvät videomuodossa. Vietin joulua Ruotsissa kaikkien perinteisten sääntöjen mukaan vuonna 2007. (olipahan muuten outo joulu. Kaikki tehtiin ihan värin. Kinkkukin syötiin kaalin ja omenahillon kera.)

Ruotsalaiset joululaulut ovat ihania. Yksi klassikoista on mössens julafton eli hiirten jouluaatto. Laulussa lauletaan että

När nätterna blir långa
och kölden sätter in
tar Mamma Mus och samlar hela barnaskaran sin
Hon visar sen på fällan,
akta er för den så får vi allesammans fira jul igen

Hejsan och hoppsan och fallerallera!
När julen kommer ska varenda unge vara gla´! 

 Eräs nelivuotias svensson-ystäväni oli ymmärtänyt joululaulun sanat hieman väärin, mikä muutti iloisen laulun sanoman merkittävästi julmemmaksi. Seuraavalla videolla hän iloisesti laulelee, kuinka Mamma Mus skadar hela barnaskaran sin. 

 Eli lapsikatrasta ei kerätäkään kokoon, vaan sitä vahingoitetaan väkivaltaisesti. Hups. Siinä teille joulutunnelmaa. Mutta video on silti ihana!

virallisia valmisteluita

lähtöön on suunnilleen kuukausi. nyt alkaa olla korkea aika laittaa asioita kuntoon sekä täällä että Ruotsissa.

Eilen harppasin suuren askeleen valmisteluissa eteenpäin, ja lähetin vuokrasopimuksen ja apurahanvastaanottamiskirjeen (huh?) oikeisiin osoitteisiin. Niidenkin kanssa sai kyllä säätää melkoisesti, ennen kuin tiedot menivät oikein. Jouduin jopa opettelemaan faksin käytön. Ilmeisesti Ruotsissa ei vielä ole siirrytty sähköpostin tai muiden modernien kommunikaatiovälineiden käyttöön.

Hetken aikaa ehdin olla onnellinen siitä, että asiat alkavat pikkuhiljaa sutjaantua. Sen jälkeen ahdistuin, luonnollisesti.

Vielä on paljon kaikenlaista, mitä pitäisi järjestää. Kurssi-ilmoittautumiset, korvaavat tehtävät Suomeen, kokonaismerkintöjen hakeminen, alivuokralaisen etsiminen ja asuntoasioiden järjestely, kela-hommat, opintotukiasiat, kesätyöhaku...

Mutta jotenkin sitä ei nyt vaan jaksa. jos viettäisi ensin ihan rauhassa sen joulun pois alta ja nauttisi täysin sydämin ystävien ja perheen näkemisestä? poikkiskin varmaan ilahtuisi, jos kotona odottaisi hyväntuulinen ja iloinen tyttöystävä sen stressaantuneen ja nyrpeän sijasta.

Helt galet.

Innostuin hieman muokkaamaan blogini ulkonäköä. Nyt tyhmätkin tajuavat (sori tyhmät), että olen
a) opiskelija (kts. kylpyankka, jolla on päässä ylioppilaslakki. joka kylläkin näyttää enemmän kapteeninlakilta. tai oudolta muffinsilta. hmm.)
b) lähdössä Ruotsiin. (kts. ruotsin lippu. ensin piti kyllä tarkkaan pohtia, että kummin päin nuo värit tuossa lipussa menevätkään...)
c) ruotsalaisen elämäntyylin ihailija (kts. metaforisen tason ankkalampi. se on tosin enemmän suomenruotsalaista.)

toisaalta blogini bannerista voi nähdä myös sen, että
d) minulla on liikaa aikaa (kts. hullu, haparoivin ottein luotu vesivärimaalaus.)
e) en osaa keskittyä oleellisiin asioihin, eli vaihtarijuttujen järjestämiseen, vaan haahuilen ympäriinsä ja teen kaikkea turhaa. (kts. hullu, haparoivin ottein luotu vesivärimaalaus.)
f) en halua myöntää vaihtoonlähdön olevan jo lähellä, joten heitän koko homman pelleilyksi. (kts. hullu, haparoivin ottein luotu vesivärimaalaus.)

Seuraavaksi voisinkin vaikka leipoa lussekatteja Lucian-päivän kunniaksi. Heja Sverige!

Jokaisen on pakko alkaa alusta.

Kaiken kimmeltävän jouluhössötyksen keskellä omat ajatukseni ovat muualla. Kohta se on täällä. Tammikuu.

Vuoden 2012 tammikuussa ei ole aikaa tehdä mahtailevia lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Ei ole aikaa vetää trikoita jalkaan ja suunnata lenkkipolulle. Ei ole aikaa panostaa parisuhteeseen, ystäviin tai koulunkäyntiin. Ei ole aikaa kiertää viinipullon korkkia pysyvästi kiinni.

Tammikuussa on aika vaihtaa maisemaa. Täytyy pakata elämä matkalaukkuun (huom! vain 20 kiloa!) ja suunnata päättäväisesti lentokentälle. Päämääränä on kaunis ja kiehtova Göteborg.

En itsekään tiedä, miksi päätin lähteä vaihtoon. Kuinka typerä idea. Jättää nyt kaikki hyvä, tuttu ja turvallinen Suomeen ja vaihtaa oma koti nihkeään ruotsalaiseen solukämppään, jossa ruuat katoavat jääkaapista parempiin suihin ja suihkuvuoro täytyy varata etukäteen.

Ja silti huomaan selailevani googlemapsista Göteborgin katuja ja suunnittelevani kätevintä kävelyreittiä uudesta kämpästäni yliopistolle. Haaveilen ruotsiksi pidettävistä luennoista, uusista haasteista ja vaihtarien yhteishengestä. Ajatukset karkaavat lentolippuihin ja pakkausnikseihin silloinkin, kun pitäisi osta vielä elää hetkessä täällä Suomessa.

Ristiriitaisten tunteiden keskellä on rasittava elää. Jäädäkö vai lähteä? Surrako vai ollako onnellinen?  Tulisi jo se tammikuu!

Poikaystävä pudistelee päätään hössötykselleni.  Hän ei halua vielä ajatella, että vaihtariaikani merkitsee puolen vuoden erossa oloa. Olemme päättäneet selvitä koettelemuksesta kunnialla. Lähdemme molemmat vaihtoon eri puolille maailmaa ja tapaamme jälleen kesällä 2012.

Onhan se vaikeaa. Ehkä vaikeampaa, kuin mikään muu. Mikäli vaihtaripäätös alkaa tuntua ääliömäiseltä ja kiduttavalta, ajattelin noudattaa Barney Stinsonin elämänohjetta. "When I'm sad I stop being sad and be awesome instead."

Sillä mennään.