Nörttiomenoita ja vittupäitä

Jos joku haluaa säilyttää ruotsalaisista saamansa ystävällisen ja avoimen kuvan, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Luvassa on nimittäin katkeraa tilitystä.

Tänään oli taas harvinaisen inhottava luento. Olin aamulla hyvissä ajoin paikalla ja odottelin luentosalin oven takana muiden opiskelijoiden kanssa. Ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja koettaa soluttautua johonkin ruotsiporukkaan mukaan juttelemaan mukavia. (=småprata!)

Ikävä kyllä kaikki ryhmät tiivistyivät ympyröiksi, kun koetin saada katsekontaktia. Roppakaupalla suoria ja sulkeutuneita ruotsalaisia selkiä, mutta ei yhtäkään ystävällistä silmäparia.

No, luennoitsija tuli ja astuin sisään. Asetuin penkkiriville pienen luentosalin keskivaiheille ja odotin, että vakiopuhekumppanini tulisi viereen istumaan. Hän heitti yhden nopean silmäyksen minuun ja suuntasi päättäväisin askelin mahdollisimman kauas, luentosalin toiseen päähän.

Pikkuhiljaa väki valui sisään ja penkit alkoivat täyttyä. Ihan kaikki penkkirivit Paitsi se, jolla minä istuin. Sen sain pitää hallussani aivan yksin.

Alkaa pikkuhiljaa ihan oikeasti vituttaa. Mitä ihmeen yliopistokiusaamista tämä tällainen on? Todella piristävää istua yksin keskellä autiota penkkiriviä ja pohtia, että haiseeko todella pahalta vai mikä siinä on, kun kukaan ei uskaltaudu paria metriä lähemmäs.

Yksi tyttö tosin tuli myöhässä ja hämäännyksissään istui suomalaisen saastuttamalle penkille. Hänkin tosin huomasi erehdyksenä ensimmäisen tauon koittaessa ja vaihtoi paikkaa.

Tuli niin masis olo noin lapsellisesta käytöksestä, etten oikeastaan jaksanut sitten keskittyä kunnolla koko päivänä. Tai saattoi se johtua siitäkin, että luentoja oli ihanat kuusi tuntia.

Kyllä sekin päivä tosin piristyi hieman loppua kohden. Jaettiin luentosali neljän hengen ryhmiin kurssin lopputyötä varten. Änkeydyin väkisin mukaan kolmen muun tytön joukkoon ja sain heistä jopa lounasseuraa. Samalla löysin uuden mystisen mikroaaltouunihuoneen ja muutaman uuden vessan. (tärkeitä virstanpylväitä nämä.)

No, niiden kuuden tunnin jälkeen ryntäsin kotiin, söin riisikakun, join lasin vettä, vaihdoin kevättakin päälle ja painelin samaa kyytiä kirjastoon. Olin sattumalta aikaisemmin nähnyt mainoksen "kielitreffeistä", joiden aikana voi treenata ruotsia. Vähän epäilytti siinä vaiheessa, kun treffinurkkauksesta löytyi kaksi noin 60 vuotiasta ruotsalaismammaa, joilla molemmilla oli liilat hiukset.

Tuli sinne paikalle sitten pikkuhiljaa muitakin. Neljä espanjalaista, yksi englantilainen ja minä. Juteltiin kirjoista, Estellestä, Danielin puheesta, kieliopista ja lopputunti valitettiin ruotsin ääntämisen vaikeutta. Ihan kivaa siis. Taso oli ehkä vähän liian alhainen mulle, mutta ainakin sai tehtyä jotain muuta, kuin kyhjötettyä yksin kämpillä.

Päivä on ollut melkoista vuoristorataa. Taas väsyttää. Olisi ehkä pitänyt ostaa Hemköpistä voileivän sijaan tällaisiä melko päheitä omenoita iltapalaksi.

Star Wars! Kyllä mahtaa maistua omenanpalat hyviltä. Tiedän ainakin yhden poikaystävän, jolle tämä olisi täydellinen eväs.

Sisustusratkaisuja

Hmm, aikoinaan taisin valittaa, että huone näyttää hieman liian autiolta ja ikävältä. Muistatte varmaan tämän karua minimalismia edustavan sisustustyylin:

Asiaan tuli hieman muutosta tänään, kun hain vieraspatjan pariskunnalta, joka ei sitä enää tarvinnut. Ajattelin huvikseni täyttää patjan heti ja ehkä käyttää sitä eräänlaisena sohvan korvikkeena. Kehtaa ehkä kutsua kavereitakin kylään, kun tyyppien ei tarvitse istua paljaalla lattialla.

No, nyt ei ainakaan tarvitse valittaa, että huone olisi liian tyhjä.

Ja matonkin olen ehtinyt hankkia, bra jobbat!

Melko karsealta näyttää tämä huone näinkin, mutta ainakin kaikuminen lakkasi. Ja hei, nyt on kaikki valmista vierailijoita varten. Pakatkaa laukkunne ja nähdään huomenna centralstationilla!

Ja joo, tuli myös mieleeni, että kirjoituksiin voisi tietysti laittaa myös tunnisteet, niin olisi helpompi sitten dementikkona etsiä mieleisiäni juttuja täältä blogista. Tietysti tajusin asian vasta nyt. Parempi myöhään kuin ensi vuonna.

Trött

Lieneekö lisääntyneiden kouluhommien vai valon yliannostuksen syytä, mutta viime päivinä on vaivannut suuri kevätväsymys. Illalla kukun hereillä yömyöhään, kun nukkumatti on ilmeisesti baarikierrosella tai muuten vaan varattu. Aamulla väsyttää niin, että aamiaisleivät tippuvat lattialle ja varpaat iskeytyvät kynnyksiin. Luennolla leuat meinaavan loksahtaa pois paikoiltaan haukotusten voimasta. Kotiin tullessa on pakko ottaa päiväunet, vaikka ei millään tahtoisi. Ja sitten taas illalla kukutaan.

Jotain pitäis vissiin tehdä, mutta en tiedä mitä. Koetin jättää päiväunet väliin, mutta nukahdin silti. Ihan vaan vahingossa. Täytyy varmaan vain odottaa viikonloppua ja koettaa korjata rytmi taas oikeaksi.

Kaikki tutut menevät tänään illalla ruotsinkurssille, mutta minun täytyy pysyä kotona, koska yliopisto kielsi osallistumisen kielikursseille. Kiitoksia vaan sinne. Toki täällä olisi tarjolla muutakin tekemistä, vaihtoehtoina on tänään joko "absurdi venäläinen elokuva" tai sitten joku ennestään tuntematon kielikahvila, johon listan perusteella osallistuu pelkästään aasialaisia. Tuskin sielläkään hirveästi pääsisi ruotsin kieltä treenaamaan.

Joten enpä tiedä. Huonekin pitäisi siivota ja ruokakaupassa käydä, mutta mikään ei oikein huvita. Välillä turhauttaa aivan simona olla täällä, kun ruotsia ei pääse puhumaan missään ja paikalliset katsovat vaihtareita nenänvarttaan pitkin. Olisiko sittenkin pitänyt vain jäädä kotiin tai reissata reilusti jonnekin ihan muualle?

Huomenna on ehkä taas parempi päivä. Tai ainakin niin kiireinen, ettei juuri ehdi kovaa kohtaloaan valitella. Ensin kuusi tuntia luentoja ja sitten tunnin tauon jälkeen olisi kirjastossa kielitreffit niille, jotka haluavat oppia svenssonien kieltä paremmin. Hurra!

Ja ettei nyt ihan valittamiseksi mene, niin on tänään tapahtunut hyviäkin asioita. Sää muuttui uhkaavan harmaasta iloisen aurinkoiseksi, kävin lounastamassa intialaista ruokaa, hain poismuuttavilta suomalaisilta ilmapatjan omien vieraiden varalta ja joku oli löytänyt blogiini hakusanalla "finnjävel".

Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset ja minulla muuten vaan säälittävät.

Järki jäässä

Astelin aamulla tyytyväisenä suihkuun. Siinä hetken aikaa peseydyttyäni tuli yhtäkkiä sellainen kummallinen tunne, että kaikki ei ole aivan niin kuin pitää. Samanlainen olo, kuin jos lähtisi vahingossa pyjamassa kaupungille ja tajuaisi sen hieman liian myöhään.

Yritin sitten hämmennyksissäni ratkoa, että mikä tilanteessa oikein mättäsi. Tarkistin, että ovi oli varmasti lukossa ja shampoopullot mukana. Vaihtovaatteetkin odottivat penkillä ja pyyhe roikkui naulassa. Päättelin olevani neuroottinen ja koetin jatkaa suihkuani kaikessa rauhassa.

Asia selvisi siinä vaiheessa, kun pesin kasvoni. Minulla oli silmälasit päässä. Vähän tuntui tyhmältä.

Toivon kuitenkin, että ääliömäisyydet olivat tältä päivältä suihkuepisodin jälkeen kasassa, sillä tänään pitäisi oikeasti saada asiota hoidettua. Ja mieluiten niin, että aivot ovat menossa mukana.

Tämä pitäisi lukea tänään. Sivukaupalla hieman epäselvää, tuhruista tulostintekstiä. Ihanaa. <3

Joillakin luennoilla on kirjojen lisäksi lukulistalla tällaisia monistenippuja eli kompendiumeja. Siinäkin yksi sana, jota en entuudestaan tuntenut. Monisteniput ostetaan vahtimestarilta 50 kruunulla. Ihan kätevä systeemi, mutta vahtimestari ei selvästikään pidä tästä hommasta. Hän huokaili hyvin kyllästyneesti ja mielenosoituksellisesti, kun kävin omani ostamassa. (Ja tähän väliin vielä päivän ylimääräinen fakta: vahtimestari oli vanha nainen. Yllättävää. Odotin keski-ikäistä miestä.)

Seuraavaksi siis käyn monisteiden kimppuun ja koetan saada ainakin kolmasosan luettua ennen kello kahta. Silloin nimittäin palkitsen itseni menemällä lounaalle Tommin kanssa.

Opiskelua piristämässä hedelmät

Pingviini päivässä pitää lääkärin loitolla

Voisin taas aloittaa postauksen hehkuttamalla keväästä, mutta koska se luultavasti kyllästyttää jo kaikkia, niin jätän sen tekemättä.

Tänään oli tarkoitus tehdä Tommin kanssa kiva pikku kävelyretki Kungslottsparkeniin. Loppujen lopuksi koko hommaan meni neljä tuntia. Nyt pikkusen särkee sääriä, mutta oli ehdottomasti sen arvoista.

Puisto oli täynnä populaa. Lapsiperheitä, pariskuntia, vanhuksia, kaveruksia, lenkkeilijöitä. Ja todistetusti ainakin kaksi turistia. Siltikin mäkisillä poluilla sai vaeltaa suurimmaksi osaksi ihan rauhassa, koska puisto oli niin käsittämättömän iso.

Koko alue oli samalla jonkinlainen köyhän miehen ilmainen eläintarha. Päätin saman tien, että tulen ehdottomasti takaisin samaan paikkaan piknikeväiden kanssa joskus kuukauden päästä, kun aurinko alkaa toden teolla lämmittää. Ihania näköalapaikkoja ja sympaattisia penkkejä löytyi joka puolelta. Ja iso iso nurmikenttä siinä tapauksessa, että haluaa mieluummin keskittyä vain niiden eväiden syömiseen kuin kiipeilyyn ja luonnon ihmettelyyn.

Tänään on taas sellainen olo, että onneksi tuli lähdettyä Ruotsiin. Siinä vaiheessa, kun istuttiin Tommin kanssa puisella penkillä kukkulan huipulla, katseltiin kaukana siintäviä kirkontorneja ja kuunneltiin hiljaisuutta, tuli käsittämättömän onnellinen olo. Ei siihen sen kummempia tarvita.

Olisi kannattanut ottaa kuva alueen kartasta, ennen kuin lähti harhailemaan tajuttoman isoon puistoon. Mutta ainakin tuli harrastettua liikuntaa...

Liikuttava, pitkäkarvainen poni.

Riikinkukkoja! Valitettavasti he eivät olleet pörhistelytuulella.

Hirvi tuli ihan aidan viereen tervehtimään pällistelijöitä. Ja pissaamaan. Kivat.

Todiste siitä, että kevät on todella täällä.

Hylkeitä! Ihania nappisilmäisiä kuulapäitä. Suuren osan ajasta hylkeet uivat valkoinen maha pintaan päin. Metkan näköistä.

Tommi patsasteli maailman huipulla.

Puupäinen lammas. Ja minä.

Jännittävä polku. Miettikää minkä näköinen tämä paikka on kesällä, kun puihin tulee lehdet.

Retken kohokohta, eli pingviinit. Etsimme näitä tyyppejä varmaan parin tunnin ajan, ennen kuin osuttiin sattumalta oikeaan paikkaan.

Toista joutsenta ujostutti.

Retki oli jotenkin niin kiinnostava, että olen nyt ihan poikki. Saattaa se tosin johtua siitäkin, että kukuin ensin puoleen yöhön skypessä juttelemalla loistavan suomiystävän kanssa ja sen jälkeen valvoin sängyssä ja luin liian kiinnostavaa kirjaa. Ja lisäksi aamulla poikkis lähetti viestin klo 7:30 ja halusi, että tulen skypeen jutelemaan. Ihana herätä vapaapäivänä puoli kahdeksalta. <3

Tänään pitäisi vielä jaksaa lähteä ulos viettämään iltaa. Missäköhän vaiheessa niitä koulujuttuja ehtisi tehdä? Ja nukkuminenkin olisi välillä ihan kivaa.

Sverigefinnar

Tänään on ruotsinsuomalaisten päivä. Se näkyy lähinnä siinä, että saloissa liehuu melko tutunnäköinen sinivalkoinen lipppu ruotsalaisten karnevaalilippujen rinnalla. Vaikka en myönnä olevani kovin isänmaallinen, niin jotenkin se silti vähän liikutti. Halju, hillitty ja huomaamaton siniristilippu, kuinka mukava nähdä sinua pitkästä aikaa!

Ilmeisesti messukeskuksessa oli juhlistettu tätä ruotsinsuomalaisuutta pitkin päivää. Meidänkin oli tarkoitus käydä ihastelemassa juhlahumua, mutta juututtiin liian pitkäksi aikaa La Gondolaan syömään italialaista ruokaa after workissa. Mahat täynnä pitsaa, pastaa ja paahtopaistia kiirehdittiin vielä Systembolagetiin, jonne ei niin vain käveltykään sisälle, sillä ovella seisois portsari.

Miettikääpä, oletteko koskaan nähneet Alkon ovella ihmisiä kiltisti jonottamassa, että portsari laskee heidät sisälle pieni joukko kerrallaan. Kaiken huippu oli ehkä se, että sisällä liikkeessä ei edes ollut kovin suuri tungos, normaalit perjantairuuhkat pelkästään. Hulluja nämä ruotsalaiset.

Mutta siis kaikesta tästä jahkailusta johtuen kesti melkoisen kauan, ennen kuin saimme suomalaiset luumme raahattua messukeskukseen asti. Epämääräisen haahuilun ja parien portaiden jälkeen löydettiin tie pyhimpään.

Joo-o, ihan kivasti tulivat liput toimeen keskenään.

 Vähän kyllä harmitti, kun kaikki ohjelmat olivat selvästikin jo ohi. Paikalla oli enää muutamia kymmeniä vanhuksia kypsyneempiä ihmisiä nauttimassa ilmaisesta kahvista, pullasta ja karjalanpiirakoista. Eikä pystytty edes tankkaamaan tätä suomalaista perusruokaa varastoon, koska oltiin liian täynnä italialaisista herkuista. Miettikää, mikä surullinen kohtalo.

Otettiin sitten vain muistoksi miniatyyriliput mukaan ja suunnattiin kotio.

Oikeasti meillä ei ole metrin pituuseroa. Kuva vääristää.

Kaiken kaikkiaan tänään on kyllä ollut eriomaisen tavallinen ja mukava päivä. Lisää tällaisia, kiitos. Aamulenkki, lyhyt luento, hyvää ruokaa ja juomaa sekä epämääräistä hengailua uusissa paikoissa. (Kuten jännittävässä näköalahississä!)

Olen myös tähän ruotsinsuomalaiseen teemapäivään sopien lukenut hyvin hämmentävää sarjakuvakirjaa, jonka löysi Göbiksen kaupunginkirjastosta. Meinasi leuka tipahtaa suoraan varpaille, kun hyllystä bongasin kirjan nimeltä:

Tuula ja Seppo?? Tuula ja Seppo? En kyllä ikinä lakkaa hämmästymästä täällä. Ihan hyviä sarjakuvia kyllä. Ei nimi miestä pahenna jne.

Ehkä kaikkein paras piristys tänään oli kuitenkin postilaatikosta löytynyt ylläri. Ihana kirje ihanalta ystävältä. En ymmärrä, mikseivät ihmiset enää nykyään lähettele kirjeitä. Se on melko edullinen ja vaivaton tapa ilahduttaa sekä itseään että varsinkin kirjeen saajaa.

Kirje itsessään oli tietysti ilahduttava ja mielenkiintoinen lukea, mutta extrapiristystä toivat myös mukaan sujautetut eläinviivoitin ja melko poliittisesti epäkorrekti lehmäkortti.^^ Kiitos piristyksestä A!

Kirje kohottaa arkipäivän astetta hienommaksi, kun osoiterivilläkin lukee mademoiselle.

Heja Viccan!

Suuri päivä tänään. Kahviloiden ikkunoissa mainostetaan prinsessakakkua erityistarjouksilla, keltaristiliput liehuvat saloissa ja luentosalin penkeillä käydään kiivasta vedonlyöntiä mahdollisista prinsessanimistä.

Viccan pyöräytti uuden itsevaltiaan maailmaan. Olin iloinen, että uusi perillinen on tyttö. Se on jotenki ruotsalaista. Ja sopii sitä paitsi paremmin kuvaan. Uudenaikaisessa ja tasa-arvoisessa Ruotsissa riemuitaan.

Hetken toivoin, että päivän luennot olisi peruutettu prinsessan kunniaksi, mutta ihan niin hyvä tuuri ei kuitenkaan ollut. Mutta tosiaan luennolla oli harvinaisen mielenkiintoista tänään, sillä kuuntelin kahden tunnin ajan takanani istuvien poikien vedonlyöntiä. He keräsivät halukkailta nimiehdotuksia kymmenen kruunun hintaan.

Vahvoilla olivat ainakin Desiree, Victoria, Margareeta, Alice, Sofia ja mitä näitä muita nyt on. Villeimmät ehdottelivat Helgaa, Marthaa ja Emmaa. Saapi nähdä. Huomenna asia kuulemma selviää.

Käväisin tänään parin kaverin kanssa kahvilassa pikkuprinsessan ja kauniin kevätpäivän kunniaksi. Melko sikamaiset kahvilahinnat, mutta joskus voisin palata samaan paikkaan lounaalle. Tarjolla olisi nimittäin päivän keito, leipä, kaffet ja jälkiruokabuffet alle sadalla kruunulla. Nyt jo heitin kaipailevia katseita kakkupöytää kohti. Ensi kerralla sitten!

Kävin sen sijaan hakemassa myöhäisen lounaan jälleen uudesta ruokakaupasta. Ica Focus vaikutti aivan loistavalta paikalta. Tuoretta leipää oli hyllykaupalla ja hedelmäosastolla myytiin esim verimandariineja. Kuulostaa ällöltä, mutta miettikää miten siistiä olisi syödä punaista mandariinia!

Lisäksi kaupassa oli miesväen makuun sopiva irtotiski. Sieltä sai poimia mukaansa minimakkaroita samaan tapaan kuin irtokarkkeja. Kuivattuja salamipötköjä oli ties kuinka monta eri laatua. Ehkä täytyy käydä makkarahyllyllä tuliaisostoksilla sitten joskus, ennen kuin palaan kotiin.

Maria tarkasti laadun.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ulkomailla on kivaa käydä ruokakaupoissa ihmettelemässä. Ruotsi tosin ei nyt ole mikään kovin eksoottinen ulkomaa, mutta täälläkin riittää vaikka mitä pällisteltävää. Tai sitten olen vaan harvinaisen utelias ja oudoista asioista kiinnostunut ihminen. Mutta mikäs sen mukavampaa.

Huomenna on perjantai, mikä tietenkin tarkoittaa after workia. Tällä kertaa ajateltiin käydä testaamassa hieman kalliimpi italialainen paikka, jossa ruoka on kuulemma niin hyvää, ettei kannata syödä mitään sitä ennen koko päivänä. Ihana, kanssaopiskelijan suusta kuultu neuvo.

Viime yön vietin hermoillen Koreaan matkaavan poikkiksen puolesta, eikä uni oikein tullut silmään. Ilmeisesti olin kuitenkin jossain vaiheessa nukahtanut, sillä neljän aikaan aamuyöstä heräsin siihen, kun kännykkään tuli peräjälkeen parin minuutin välein 14 kertaa sama tekstiviesti. Sen sisältö oli siis se, että herra oli päässyt turvallisesti perille. Ilmeisesti kännykkäyhteyksissä oli jotain häikkää. Taikka sitten seurustelen sekopään kanssa.

Nyt on kuitenkin aika katsoa koneelta Gilmoren tyttöjä ja nauttia ihanasta iltapalasta. Icassa en mitenkään pystynyt ohittamaan huumaavalta tuoksuvaa leipähyllyä, notkuvaa juustotiskiä tai kokoa-itse-hedelmäsalaattisi-kojua.

Porkkananmuotoinen porkkanaleipä ja Goudajuustoa, joka koostuu noin 100 prosenttisesti rasvasta.

Maailman maistuvin hedelmäsalaatti! Kaikki ainekset maukkaita ja supertuoreita. Ananasta! Kiiviä! Mansikoita! No katsokaa vaikka itse!

Finnjävel

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tämä svenssonien lapsellinen suhtautuminen suomalaisiin. Mikä tässä on nyt niin vaikeaa? Jotenkin outo fiilis tulee siitä, kun kertoo olevansa suomalainen ja koko luentosali opettajaa myöten repeää sen jälkeen nauramaan. Oon vissiin vähän tosikko, mut ainakin siinä kohtaa meni vitsi ohi. Voisko joku selittää?

Joskus onneksi tulee vähän mukavempiakin kohtaamisia. Tänään luennoitsija kysyi myöhemmin kuuntelenko paljon Yleä. Ja eilen slovenialainen poika suitsutti suomenruotsin taivaisiin. Kuulosti hänen mielestään paljon kauniimmalta, kuin riikinruotsi. Itse en todellakaan ole samaa mieltä, mutta kyllä se silti siinä vaiheessa piristi.

Ja riikinruotsista tulikin mieleeni - göteborgilaisilla on ärsyttävä tapa mupeltaa. He eivät puhu suu auki, vaan heittelevät epämääräistä sanamuminaa toisesta suunpielestä. Tulkitse nyt siinä sitten. Sen jälkeen kun on pyytänyt vieruskaveriaan jo kahdesti toistamaan kysymyksensä, on melkein parempi vaan luovuttaa, sanoa neutraalisti "javisst" ja vaihtaa puheenaihetta.

Erityisesti yllättävät keskustelut menevät usein yli hilseen. Eräänän aamuna seisokelin bussipysäkillä pukeutuneena sukkahousuihin ja shortseihin (joo ja oli mulla paitakin), kun paikalle ilmestyi ruotsalaispoika, joka mielestäni kysyi, että "har du ingen katt?"

Ajattelin, että poika on luultavasti hullu. Kuka hitto muka vaeltelee bussipysäkeillä tekemässä lemmikkieläingallupia? Tuijotin epäuskoisena ja pyysin poikaa toistamaan kysymyksensä. Ei edelleenkään mitään selkoa. Ajattelin, että kolmas kerta toden sanoo ja kysyin vielä kerran. Siinä vaiheessa poika alkoi jo silmäillä minua epäluuloisesti ja toisti kysymyksensä jälleen, tällä kertaa hitaasti ja selvästi.

Ja hän kysyi:
Är
det
inte
kallt.

Voi voi. Vähän nolotti siinä vaiheessa. Onneksi en ollut ehtinyt vastata, että pidän kyllä enemmän koirista.

Ja loppukevennykseksi vielä päivän suomibongaus:

28500 göteborgilaisella on suomalaiset juuret! Pitäisi vissiin kertoa noille, että mäkin oon nykyään kirjoilla tässä kaupugissa, joten oikea summa on siis 28501.

Siitä puhe, mistä puute

Ajattelin vaihteeksi tulla kirjoittelemaan ruuasta. Olen nyt vetänyt sen johtopäätöksen, että noin 75% ajastani täällä ajattelen ruokaa. Siksi onki niin kummallista, että en viitsi valmistaa sitä. Luulisi, että kaiken jahkailun sijasta olisi paljon helpompaa vain mennä sinne kauppaan, tulla kämpille, valmistaa iso annos jotain kunnon kotiruokaa ja pakastaa siitä käteviä annoksia pitkien (ja nälkäisten) iltojen varalle. Mutta ei. Tuntemattomia ovat minun järkeilyni.

Suomessa asiat ovat kyllä harvinaisen hienosti, mitä opiskelijaruokailuun tulee. Parilla hassulla eurolla saa mahan täyteen ja valinnanvaraa riittää salaatista, pitsasta ja keitosta vegelounaan kautta täyttävään perusruokaan. Nyt vähän nolottaa, että siitä ruuan laadusta on niin monet kerrat tullut valittettua vinkuvalla äänellä ja joskus jopa viety mielenosoituksellisesti ruoka-annos suoraan biojätteeseen.

En ymmärrä miten täkäläisillä opiskelijoilla on varaa syödä 7-10 euron lounaita päivittäin. Mistä ne oikein saa sitä rahaa? Varsinkin, kun opintotuki on täällä vain pari sataa euroa. Siihen päälle kaikki ottavat kuudensadan euron lainan joka kuukausi, joten 800e jää kulutettavaksi. Siitä hieman yli puolet menee vuokraan. No. Loput sitten vissiin kuluukin lounaspaikkoihin.

Itse kävin eilen Lidlissä ruokaostoksilla. Se on tässä pikaisen bussimatkan päässä ja ihan kelpo kauppa. Kävelymatkan päässä on pieni lähikauppa Willy´s ja ratikalla pääsee Ica Max supermarkettiin. Mikäs tässä shoppaillessa sitten.

Lidlistä löysin pelastuksen muutaman seuraavan päivän välipalaongelmaan. Tarjouksessa oli 100% marjoista ja hedelmistä tehtyjä smoothieita. Yhden hulautin alas jo eilen ja herregud kun oli hyvää!

Ekana maistoin mansikka-banaanismoothien. Tuoteseloste vähän nauratti: "Sisältää 6 mansikkaa, 3/4 banaania, 1 tl sitruunatäysmehua, 1 tl appelsiinitäysmehua ja 21 viinirypälettä". Kenenköhän homma on laskea niitä rypäleitä? Pääsiskö sinne kesätöihin?

Ehkä näitä voisi kuljetella mukaan luennoillekin, niin ei tarttis syödä kaupungilla lainkaan.

Nykyään on ihanaa ostaa ruokaa, kun tietää, että se myös pysyy jääkaapissa. Luultavasti saisin melko karsean raivokohtauksen, jos herkulliset smoothiet olisivatkin yön aikana kadonneet jonkun toisen herkkusuun matkaan.

Hahaa ruokavaras! Sen kun yrität. Mun ruuat on tätä nykyä lukkojen takana.

5 tähden illallinen ja hieman kevättä

Göteborgiin on tullut kevät. Ulkona kuuluu hysteeristä linnunlaulua ja sulavan jään lorinaan. Aurinko paistaa. Aurinko ihan oikeasti paistaa. Niin, että poskipäitä alkaa kuumottaa ja pipo on pakko ottaa pois päästä.

Tämä yllättävä D-vitamiiniannos ja valoisuuden suuri määrä on varmaan selitys siihen, miksi olen viime aikoina ollut yllättävän hyvällä tuulella. Bussipysäkille tekee mieli mennä seisoskelemaan kymmenen minuuttia ennen bussin lähtöä ihan vain siksi, että se on hyvä tekosyy nauttia auringosta vähän enemmän. (Mutta taas toisaalta: eilen myöhästyin bussista juuri siitä syystä, että ihailin ikkunastani avautuvaa kaunista kevätmaisemaa niin antaumuksella, että menetin ajantajuni.)

Ulkona myös haisee erilaiselta. Se tietty, mieltäylentävä keväinen tuoksu on vallannut Göteborgin. Outoa, miten mätänevän ruohon, koirankakan ja mullan yhteisaromi voikin olla niin hyvä.

Tänä aamuna heräsin siihen, että itsepäiset auringonsäteet tunkivat vaaleiden verhojeni läpi suoraan silmiini. Täytyy vissiin vaihtaa sängyn paikkaa. Tai sitten ei, koska se oli harvinaisen miellyttävä tapa herätä. Söin häthätää jotain aamiaista ja sitten olikin jo kiskomassa lenkkitossuja jalkoihin. Oli kertakaikkiaan pakko päästä kuulemaan, kuinka sora rahisee kengänpohjien alla.

No niin. Ehkä se riittää keväthehkutuksesta. Ymmärsitte varmaan kuvion. Kevät=iloinen mieli=hyvä.

Eilen sen sijaan vietimme koko illan visusti neljän seinän sisällä viiden tähden illallisella. Pitäisi oikeastaan harrastaa yhteiskokkausta joka ilta. Helppoa, hauskaa ja edullista.

Kauppareissun saalis. Tästä lähdettiin.

Perunoita unohtmatta. Huomatkaa söpö paperipussi. Paljon kivempi, kuin se Suomen muovinen vastine.

Minä olin vastuussa tästä. Ja tuli muuten hyviä lihapullia.

Nälkäisen mielen kehittämä mietelause.

Mitä useampi kokki, sen enemmän soppaa. Välillä piti seisoskella ja odotella. Varsinkin perunoita.

Lopulta muusia tehtiinkin kaksi kattilallista. Innostuttiin ehkä hieman liikaa.

Tytöt kastikkeen kimpussa.

Ja lopulta - hyvää ruokahalua!

 Vedettiin sitten viiteen pekkaan kilo jauhelihaa ja kaksi kiloa perunoita. Tästä ehkä voi tosiaan huomata sen, että juuri kukaan meistä ei yleensä pääse nauttimaan lämpimästä ateriasta. Pitää ehkä alkaa harrastaa näitä ruokailtoja useamminkin, niin ei tarvitse joka kerta kärsiä jälkeenpäin ähkystä.

Maailman lyhyin muotiblogi

Erittäin pitkän ja onnistuneen kaupunkikävelyn jälkeen sänkyni näyttää tältä:

Cubuksessa kävin ostoksilla tietenkin vain sen takia, että heidän limenvihreä muovikassinsa sopii niin kivasti yhteen päiväpeittoni kanssa.

Ruotsissa shoppailu ei oikeastaan eroa shoppailusta Suomessa. Samat liikkeet, paitsi vähän isompina. Ja musiikki soi kovempaa, ainakin kaikissa supercooleissa kaupoissa. Sovituskoppeihin joutuu usein jonottamaan ja niitä myös kytätään myyjien puolelta ahkerasti.

Tällä hetkellä ei juuri hirveästi kannattaisi täällä kuningaskunnassa shoppailla, kun kruunun kurssi on niin surkea. Oikein sydäntä viiltää, kun hintalapussa on hinnat sekä kruunuissa (199kr) ja euroissa (19,90e.) Pienen laskutoimituksen jälkeen sitä kuitenkin tajuaa, että pulitti uusista kevätpöksyistä 22,51e. Törkeää! Pakko muuttaa takaisin Suomeen.

Toisaalta, olen niin juoni henkilö, että poimin kassalle asti vain niitä tuotteita, joissa oli ilahduttavan neonvärinen hintalappu. Kukkaro kiittää!

Söndagsmys

Oi ihana sunnuntai. Olen ajatellut, että tänään on mysdags. Eli sellainen pehmoisenmukava hyvänolonpäivä. En voi uskoa, että ruotsissa on keksitty tälle tekemiselle ihan oma sana. Ajattelin adoptoida tämän sanan mukaani, sitten kun muutan takaisin Suomeen. MYS!!

Mysailu pitää tänään sisällään rentoa oleilua, asioiden hoitamista ja kivaa tekemistä. Pesen pyykkiä, käyn kirjastossa, kävelen kaupungilla ja kurkistelen sisään kauppoihin. Teen yhdessä ruokaa kaverien kanssa. Katselen tietokoneelta Gilmoren tyttöjä ja tekstailen poikkiksen kanssa. Suuren osan päivästä olen ajatellut viettää pyjamahousuissa ja villasukissa, eli virallisessa mys-asussa. Tähän sopisi loistavasti asuksi myös sellainen todella nolo aikakuisten kokoinen pehmohaalari. (Joita jotkut teinit muuten käyttävät täällä ihan normaalina vaatetuksena. Keskustassa. Keskellä päivää. Pehmohaalari, nahkatakki ja saapikkaat. Joo-o. Meitä on moneen junaan ja jotkut jäävät ikuisesti asemalle.)

Hetken mietin, josko ottaisin armaan Sonyni mukaan kaupunkikävelylle, mutta en taida viitsiä. Ei saa asettaa mitään paineita mysa-päivälle. Tänään ei tarvitse muuta kuin olla. Suosittelen teille muillekin. Villasukat jalkaa ja sohvalle rötköttämään!

EDIT:
Ei myöskään ikinä pidä arvioida mukavuuspäivien yllätyksellisyyttä! Äsken kun hain vaatteet kuivausrummusta, löytyi syy myös oudolle kolinalle. Sen sijaan en keksinyt mitään selitystä sille, MITEN jonkun toisen ihmisen muistitikku ikinä joutui omien pyykkieni joukkoon.

Dagen efter vol 2

Noniin. Nyt kun maailma ei enää heilu holtittomasti aina kun päätä hieman kääntää, ajattelin naputella pikaisen raportin eilisillasta. Mutta sitten tajusin, että se taitaa olla mahdotonta. Jotkut illat nimittäin tuntuvat kestävän viikkoja. Niiden viikkojen aikana tutustutaan uusiin ihmisiin, mielialat vaihtelevat vitutuksesta innostuksen kautta onneen, pareja muodostuu, pareja hajoaa, juttuja kerrotaan suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, puolaksi ja suomenruotsiksi. Illan aikana ehditään keskustella sekä syvällisiä että pinnallisia ja osua juopon tuurilla oikeaan aikaan oikealle bussipysäkille. Ehditään käydä parin kuppilan ovella pällistelemässä ja kävellä sitten pitkin öistä katua. Ehditään hukata ihmisiä matkan varrelle ja ottaa mukaan uusia. Ehditään homoklubille tanssimaan iskelmähittien tahtiin.

Mitä niiden iskelmähittien jälkeen sitten tapahtui, siitä en nyt ole ihan sataprosenttisen varma. Seuraavan kerran sekalainen (ja sekopäinen) joukkomme kokoontui puolen päivän aikaan kebabravintolassa. Hiljaisen näköistä porukkaa kieltämättä. Kelmeänkalpeat kasvot sontuivat kivasti harmaan sään kanssa yhteen.

Ja koska meistä kaikista tuli nyt kertakaikkiaan sydänystäviä tämän maagisen illan aikana, vietettiin vielä tämäkin ilta toistemme loistavassa seurassa. Lojuttiin epämääräisissä kasoissa ja arvosteltiin kovin sanoin Euroviisujen karsintakisoja. Sen jälkeen katsottiin netistä videoita Johanna Tukiaisesta. Normi-ilta siis.

Huomenna ajateltiin lyödä keittiötaidot yhteen ja väsätä sunnuntai-illallinen. Lämmintä ruokaa! Se jos mikä on harvinaista herkkua täällä. Terveisin nimimerkki "näkkileipää ja jugurttia".

Päivän vinkki

Tässä helkutin hektisessä ja koko ajan muuttuvassa globaalitekniikkakiirehirviömaailmassa moni kokee olevansa vähän hukassa. Ihmiset etsivät itseään niin lääkepurkista, terapiatuokiosta kuin lasin pohjaltakin.

Olen nyt keksinyt ratkaisun. Itsensä löytääkseen ei tarvitse kuin hetki haikalla kauniiden kevätvaatteiden perään. Pari minuuttia vasta ehdin surffailla, kun jo löysin itseni.

Katsokaa vaikka täältä!

Rautainen rouva ja pehmeä poikaystävä

Käväisin BioPalatsenissa katsomassa suistsutusta saaneen Rautarouvan. (tai siis kuten me täällä Ruotsissa sanomme, Järnladyn.)

En nyt tiedä johtuuko reaktioni virikkeiden puutteesta, mukavan pehmeästä penkistä vai oikeasti onnistuneesta elokuvasta, mutta Rautarouva oli skitbra. Oikein sydäntä lämmittää, kun on olemassa hyviä, luonnollisia näyttelijöitä, mielenkiintoisia ohjaajia ja yllättäviä leikkausratkaisuja. Ah.

Kämpillä alkoi kyllä nolotta se, etten ennen leffaa tiennyt oikeastaan yhtään mitään Margaret Thatcherista. Epäselvää oli esim se, onko kyseinen persoona elossa vai kuollut. (Elossa! Mutta hyvin dementoitunut. kirj.huom.) Oli pakko vähän googletella ja nyt olen taas astetta viisaampi. Elokuvat siis sivistävät!

Muutenkin on ollut erinomaisen onnistunut päivä. Sain kuin sainkin ihkaensimmäisen ruotsinkielisen tieteellisen esseeni valmiiksi.

Monien mutkien kautta sain sen myös tulostettua, nidottua ja palautettua. Nyt jännittää aivan hulluna tuleeko koko paperinippu pikapostina takaisin vai ei. (ah, ei hätää! Eihän täällä ole niitä posteja!)

Ja tämän melko nokkelan aasinsillan kautta voinkin siirtyä päivän päähehkutukseen. Sain taas paketin. Tällä kertaa paketti oli vaihtelun vuoksi toimitettu eri lähikauppaan kuin viimeksi. (Ruotsi? Miksi en ymmärrä sinua?)

Ja voi että. <3 En nyt ala tässä julkisesti sen enempää hempeilemään, mutta totean vain, että voi että. Mulla on melkoisen romanttisen pumpulinen poikaystävä.

Paketti! Kuutiopaketit on parhaita, koska niiden sisällä voi olla mitä vaan.

Kuten esim sanomalehtipaperia! Awww! Juuri tätä toivoin, kiitos rakas!

Paperien alta paljastui yhtä ja toista...Tässä teille pieni kurkistus.

Kaikkein parasta on ehkä nyt se, että koti-insinöörin lähetyksen ansiosta voin taas käydä kaupassa. Lukollinen jääkaappilaatikko pitää ehkä liian nälkäiset kämppäkaverit kauempana. Jes! Vihdoinkin voin taas syödä jotain muutakin kuin näkkileipää!

...ja astetta parempi ystävänpäivä.

Sen jälkeen, kun olin yrittänyt turhan saada neljää eri ihmistä tekemään jotain kanssani tänä iltana, vedin sen johtopäätöksen, että
a) minulla ei ole ystäviä
b) Ruotsi on muuten ihan paska maa
c) ystävänpäivä on turha, kaupallinen muka-juhla
ja
d) en olis edes halunnutkaan viettää iltaa kenenkään kanssa.

Kun olin tarpeeksi kauan vellonut itsesäälissä ja saanut henkisesti rutistuneet sormenpäät (sama ilmiö, kuin jos lilluu liian kauan vedessä) koetin hieman ryhdistäytyä ja päätin lähteä ruokakauppaan hakemaan pakettiani. Saapumisilmoitus oli nimittäin kolahtanut postiluukusta samana päivänä. Ja ruokakauppaan piti mennä siksi, että ruotsalaiset eivät ole vielä keksineet posteja.

Matkalla satoi räntää, tietysti. Mp3:ssa soi hieman pilkalliseen sävyyn Vielä on kesää jäljellä, mutta kestin sen kuin nainen. (=murjottamalla)

Odotin saavani postista mukaani ison pahvilaatikon. Koti-insinöörin lähettämä paketti kun on ollut matkalla jo päiväkausia. Sen sijaan sainkin pienen pehmustetun kirjekuoren ja hämmästyin melkoisesti. Odottamaton paketti! Ylläripaketti! Ou jee!

Kämpille päästyäni suorastaan revin paketin auki. Siellä oli ihana ihana ystävänpäivälahja ihanilta ihanilta ystäviltäni. Tunsin suurta rakkautta koko maailmaa kohtaan. Kiitos muruset! <3

Vielä paremmaksi illan teki se, että sisko vihjaili haluavansa tulla käymään. Odotan niin innolla sitä, että saisin esitellä tätä kaupunkia jollekin kivalle ihmiselle! Jostain syystä se tekisi koko tästä hommasta jotenkin antoisampaa. Haluan jakaa nämä asiat muiden kanssa! Ei yksin ole kiva kokea.

Glad alla hjärtans dag!

Oikein suloista ja vaaleanpunaista kaikkien sydänten päivää vaan kaikille! Itse aion viettää tämän ihastuttavan juhlapäivän kiroilemalla tietokoneelleni. (Tekstinkäsittelyohjelma ei toimi --> kirjastoon --> koneen sai varata vain tunniksi --> työ jäi kesken --> tänään pitäisi tulostaa valmis työ --> ongelma.)

Toivottavasti teillä muilla on astetta mukavampi päivä! Ja terveisiä kotona odottaville villakoirille! Syökää paljon possunkorvia tänään!

(kuva täältä: http://www.clipartof.com/)

Suomiviha

Suomi on tyhmä maa. Suomessa on riiteleviä alkoholisteja ja masentuneita kouluampujia. Suomalaiset ovat kateellisia ja säälittäviä paksukaisia, jotka häviävät kaikki urheilukisat ja tekevät Euroviisuista vitsin.

Jos siis ruotsalaisia kuunnellaan.

En oikein tiedä mistä kaikki tänä negatiivinen asenne oikein tulee. Mun mielestä Suomessa on aina pidetty Ruotsia vähän parempana paikkana. Kaikki tyhmät vitsitkin pohjautuu siihen, että oikeasti monen mielestä olisi ihan kiva olla bättre folkia.

Mutta täällä...ei aina tee mieli edes kertoa, että olen Suomesta. Viimeksi tietokoneluokassa en voinut olla kuuntelematta takanani istuvien poikien juttelua, joka tiivistyi toteamukseen: Finland! Vilket jävla skämt! Dom kan ju ingenting där!!

Sunnuntaina lehdessä oli oikein tarkat ohjelmatiedot sen kunniaksi, että telkkarista tuli ohjelma, jossa suomalaiset koettivat elää hetken ilman viinaa. Siis voitteko tajuta! Suomalaiset! Ilman viinaa!!!

Olkoon miten bättre folkia tahansa, niin hyvät tavat voisi silti koettaa pitää mukana. Se kuka haukkuu, on itse? Vai miksi Systembolagetissa on niin uskomattoman tiukasti rajatut aukioloajat ja kaupoista saa vaan mellanöliä?

Päivän viimeinen suomihetki iski yllättäen kirjastossa. Tuhannen taalan kirja!

Vi på Saltkråkan

Onneksi joskus olen suhteellisen fiksu ihminen. Tänään aamupäivästä iski saamattomuuskohtaus, enkä millään olisi viitsinyt lähteä valokuvausretkelle, jonka olin jo aiemmin sopinut. Viime hetkellä tack och lov kuitenkin muutin mieleni ja suoritin henkilökohtaisen juoksuennätykseni rynnätessäni bussiin.

Parin spårareissun ja yhden laivamatkan jälkeen rantauduin parinkymmenen muun linssikaulaisen vaihtarin kanssa Brännön saarelle. Ja voi luoja että oli kaunista.

Ilmeisesti Brännöllä on lähinnä kesäasuntoja. Monet idylliset pikku mökit näyttivätkin olevan tyhjillään, mutta paikallisia oli silti jonkin verran ulkona kävelemässä. Saari oli aivan käsittämättömän hieno. Ilmeisesti se on jokin luonnonsuojelukohde, sillä kaikki ajoneuvot ovat kiellettyjä. Jopa polkupyörät pitää jättää satamaan parkkiin! Miettikää! Ainoa sallittu moottorikulkuväline oli hidas, kolmipyöräinen mopo. Sellainen, jossa on edessä omituinen lava/laatikko, johon voi lastata ihmisiä tai tavaroita. Retken aikana vastaan tuli esimerkiksi nelihenkinen perhe, jotka olivat kaikki ahtautuneet yhden ja saman mopon kyytiin.

Brännötä on turha lähteä kuvailemaan. Ei sitä tunnelmaa saa kuitenkaan puettua sanoiksi. Menkää itse kokeilemaan! Kulkekaa pitkin ylös ja alas mutkillevia hiekkateitä. Kävelkää varovasti epätasaisista lankuista nikkaroituja portaita. Silittäkää ohi hyppelehtivää, iloista koiraa ja antakaa tietä arvokkaasti astelevalle kissalle. Kurkkikaa sisään pitsiverhojen peittämistä ikkunoista. Tervehtikää hyväntuulisesti jokaista vastaantulevaa jalankulkijaa. Ihastelkaa sympaattisesti rämistyneitä aitoja ja ajan hampaan kuluttamia ikkunalautoja. Poiketkaa kuumalle kahvikupilliselle pieneen sokkeloiseen kahvilaan ja ihmetelkää seinillä roikkuvia mustavalkovalokuvia vuosien takaa. Nauttikaa kevätauringon paisteesta poskipäillä ja vetäkää sisäänne raikasta meri-ilmaa. En voisi keksiä parempaa tapaa viettää sunnuntai-iltapäivää.

Täältä lähdettiin. Jäätä ja kiviä.

Matkalla alkoi jo vaikuttaa paremmalta. Joutsenten uimakoulu!

Perillä Brännössä.

Ensimmäinen uusi tuttavuus.

Ei ollenkaan autoteitä. Pelkkiä hiekkateitä vaan.

Kalliolle, kukkulalle oli joku jo rakentanut majansa. Istuskeltiin penkillä ikuisuus ja otettiin aurinkoa. Uskomaton näköala yli koko saaren ja aina mantereelle saakka.

Yritin ottaa panoramakuvan. Se lähes onnistui.

Sen jälkeen etsin elämälleni oikeaa suuntaa.

Sitten lopetin pohtimisen ja nautin vain olostani.

Tällainen kyytipeli olisi ollut tarjolla. Mutta kukaan ei suostunut kiskomaan minua eteenpäin.

Saarella vallitsi postilaatikkotaidesota. Kaikki olivat koristelleet oman laatikkonsa. Miksei tätä harrasteta kaikkialla?

Kahvilan sisäänkäyntiä vartioi merimies.

Parin tunnin käppäilyn jälkeen maistui kaffe o semla aika hyvältä.

Pakko oli jossain vaiheessa lähteä kotiinkin, kun aurinkokin päätti siltä erää työpäivänsä.

Hirmu hieno päivä kaikenkaikkiaan. En malta odottaa, että pääsen uudestaan käymään Brännössä keväämmällä, kun on oikeasti lämmintä. Piknik-eväät reppuun ja suoraan uimarannalle. Kuka haluaa lähteä mukaan?