Sain lähes sydänkohtauksen äsken, kun joku soitti ovikelloani. Pohdin hetken, että pyrkiikö sisään häirikkö, viikatemies vai remonttireiska, mutta sitten kokosin itseni ja avasin oven.
Kävi ilmi, että pimpottelija oli minun studentvärdini. Mitenköhän sekin sitten suomennetaan, opiskelijaedustaja ehkä. Hänelle voi mennä valittamaan asumisasioista, mikäli ei jaksa itse ottaa yhteyttä asuntotoimistoon. Luonnollisesti käytin heti tilaisuuden hyväkseni ja paasasin iljettävistä ruokarosvoista ja huonosta yhteishengestä. Sain kuulla, että vastaavia ongelmia on aina, eikä niille tehdä mitään. Itse tämä tyttö oli asunut täällä vuoden verran ja hänen ruokansa oli lähtenyt kävelemään kahdesti. Eli minulla on ollut melkoisen huono tuuri, kun (l)ottopotti osui kohdalle heti.
Oli kuitenkin mukava jutella hetki jonkun kanssa talon asioista. Tytön lähdettyä pohdin hieman kauhistuneena, että tällaiseksikö elämäni oikein on muuttunut. Pelkään ovikelloa ja hämmästyn juttuseurasta. Surullista.
Seuraavaksi onneksi on tiedossa kokkailua ja suomifiilistelyä. Menen tuohon parin talon päähän auttamaan kanssasuomalaista kokkaamaan makaronilaatikkoa huomiseen international dinner -tapahtumaan. Kiva päästä kokkailemaan jonnekin muualle, kuin tämän talon keittiöön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!