Noniin. Nyt kun maailma ei enää heilu holtittomasti aina kun päätä hieman kääntää, ajattelin naputella pikaisen raportin eilisillasta. Mutta sitten tajusin, että se taitaa olla mahdotonta. Jotkut illat nimittäin tuntuvat kestävän viikkoja. Niiden viikkojen aikana tutustutaan uusiin ihmisiin, mielialat vaihtelevat vitutuksesta innostuksen kautta onneen, pareja muodostuu, pareja hajoaa, juttuja kerrotaan suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, puolaksi ja suomenruotsiksi. Illan aikana ehditään keskustella sekä syvällisiä että pinnallisia ja osua juopon tuurilla oikeaan aikaan oikealle bussipysäkille. Ehditään käydä parin kuppilan ovella pällistelemässä ja kävellä sitten pitkin öistä katua. Ehditään hukata ihmisiä matkan varrelle ja ottaa mukaan uusia. Ehditään homoklubille tanssimaan iskelmähittien tahtiin.
Mitä niiden iskelmähittien jälkeen sitten tapahtui, siitä en nyt ole ihan sataprosenttisen varma. Seuraavan kerran sekalainen (ja sekopäinen) joukkomme kokoontui puolen päivän aikaan kebabravintolassa. Hiljaisen näköistä porukkaa kieltämättä. Kelmeänkalpeat kasvot sontuivat kivasti harmaan sään kanssa yhteen.
Ja koska meistä kaikista tuli nyt kertakaikkiaan sydänystäviä tämän maagisen illan aikana, vietettiin vielä tämäkin ilta toistemme loistavassa seurassa. Lojuttiin epämääräisissä kasoissa ja arvosteltiin kovin sanoin Euroviisujen karsintakisoja. Sen jälkeen katsottiin netistä videoita Johanna Tukiaisesta. Normi-ilta siis.
Huomenna ajateltiin lyödä keittiötaidot yhteen ja väsätä sunnuntai-illallinen. Lämmintä ruokaa! Se jos mikä on harvinaista herkkua täällä. Terveisin nimimerkki "näkkileipää ja jugurttia".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!