Brunssi-ideoita moneen makuun

Viikonloppuna paiskin töitä 16 tuntia. Sen vastapainoksi söin brunssia pari-kolme tuntia. Oli mainiota.

Perheeni vastaherännyt brunssi-innostus sai minut suunnnittelemaan erilaisia brunssiteemoja. Olisiko seuraavaksi vuorossa kakkubrunssi? Tai vegebrunssi? Saaristolaisbrunssi? Darrabrunssi?

Toki sekin toimii mainiosti, että kukin osallistuja tuo mukanaan ihan mitä huvittaa, mutta voisivathan teemabrunssit tuoda mukavaa vaihtelua. Vaikka tähän tapaan:

Amerikkalainen brunssi:
-Kinkku-juusto-toast
-Maapähkinävoi-hillo-voileipä
-Coleslaw-salaatti
-Höyrytet vihreät pavut
-Pulled pork tai savustetut ribsit
-Hedelmäsmoothie
-Mustikkamuffinsit
-Pannukakut marjoilla ja vaahterasiirapilla
-Juustokakku
-Kaffe

Saaristolaisbrunssi:
-Raikas vihersalaatti
-Marinoituja kurkkuja
-Perunasalaattia
-Kylmäsavulohta
-Silliä maun mukaan
-Riistalihapullia
-Uusi perunoita ja tillivoisulaa
-Paahdettua punajuurta vuohenjuuston kera
-Saaristolaisleipää
-Valkosuklaamarjarahka
-Puoloffee-kakku
-Kaffe

Kasvisbrunssi:
-Kurpitsansiemensämpylät ja chilikashewpähkinälevite
-Vihersalaatti fetalla
-Paahdetut kasvikset kuskuksen kera
-Viininlehtikääryleet
-Marinoidut oliivit
-Falafelpyörykät
-Tzatsiki
-Croisantit aprikoosimarmeladilla
-Suklaakakku
-Kaffe

 Tai sitten vaan ne nyyttärimeiningit. Meillä ei viimeksi juuri suunniteltu, että millä tyylillä mennään ja silti kaikki valinnat osuivat oikeaan. Meidän pöydästä löytyi:

-Melonisalaattia
-Munakokkelia ja nakkeja
-Ruisnappeja
-Kylmäsavulohimoussea
-Uunituoreita sämpylöitä
-Luomupestoa
-Paahtopaistia
-Lohta appelsiinikastikkeessa
-Leipäjuustoa
-Suolakurkkuja
-Kookossuklaapalloja
-Fanipaloja
-Kirpeää sitruunakakkua
-Hedelmäsalaattia
-Smoothieta
-Kaffea
-Omista ompuista tehtyä mehua

Kukkiakin oli. Sävy sävyyn pöytäliinan kanssa.

Seuraavaa kertaa odotellessa.

Murjottajan myönnytys

Valiopoika ihmetteli edellistä listaani ja totesi, että olen kyllä hyvä löytämään kaikesta sen negatiivisen puolen. Auts.

Mutta totta se on. Tasapainon vuoksi haluan huomattaa, että iloitsen suuresti myös pienistä asioista. Kuten esimerkiksi

-postin saapumisesta
-auringonvaloon heräämisestä
-ruokakauppojen hyllyjen tutkailusta
-kirpputoreista
-symmetrisistä kellonajoista ja päivämääristä
-jalkojen rasvaamisesta suihkun jälkeen
-pyykinpesusta
-kirjastossa käymisestä
-onnistuneesta kynsienlakkauksesta
-elokuvateatterin trailereista
-lahjojen paketoinnista
-valokuvien katsomisesta
-hyvän voileivän tekemisestä ja syömisestä
-lasillisesta kylmää mehua
-sopivan tyhjästä kuntosalista
-kauniista taivaasta
-pyöräilystä
-käsitöiden saamisesta valmiiksi
-leikkokukkien katselusta
-sängyn petaamisesta
-sanomalehtien lukemisesta
-eväiden tekemisestä
-metsässä kävelystä
-torilla käymisestä
-hyvistä asiakaspalvelijoista
-satunnaisista kohtaamisista
-tekstiviesteistä ja whatsapp-viesteistä
-blogien lukemisesta
-ikkunashoppailusta
-mainoslehtisten lukemisesta
-merkitsevistä katseista

Voisin jatkaa listaa vielä paljonkin. Kenties loputtomasti. Mutta nyt ei ehdi, koska pitää ehtiä tiskata ja kirjoittaa hieman gradua ennen vieraiden saapumista.

Jatkakaa itte sitä listaa. Kyllä niitä asioita löytyy.

Päivän olotila

Miltä tuntuu, kun...

Joku kysyy, että koska sen gradu oikein valmistuu.
Polvi ei kestä uutteraa salilla treenaamista ja nyt kävelykin sattuu.
Tiskipöydällä majailee aina astiavuoria riippumatta siitä, kuinka usein tiskiharjaa heiluttaa.
Työpaikan kulunvalvontajärjestelmä kusee jälleen.
Pakkanen on edelleen pureva, vaikka piti jo tulla kevät.
Päivät kuluvat gradun ääressä ahdistuessa ja työpaikalla puurtaessa, vapaa-aikaa ei ole juuri lainkaan.
Suunnitelmat kaverien kanssa peruuntuvat.
Kahvi on loppu.
Ja kauppaan ei voi lähteä, koska gradua pitäisi tehdä.
Mutta ajatus ei kulje ilman kahvia...
Valmistuminen on nurkan takana, mutta silti niin kamalan kaukana.
Mutta toisaalta eipä ole myöskään työpaikkaa tiedossa ja elämä on pelkästään epävarmaa.
Treenaamisesta huolimatta vaaka näyttää koko ajan enemmän.
Stressifinnit puskevat takaisin kasvoille tuomaan terveisiä murrosiästä.
Polkupyörän takakumi falskaa.

Ja ennen kaikkea se, kun työssäkäyvät ihmiset viittavaat graduntekopäivään "vapaapäivänä".

Siellä on kaikki - seinät, katto ja lattiat!

Olen saanut lähes kyllästymiseen asti vastata kysymykseen "millainen se teidän uusi kämppä sitten on?"

(No ei, se oli vale. En ole kyllästynyt. Voisin puhua siitä vuorokauden ympäri. Ja puhunkin. Sori.)

Itse asiassa en kovin hyvin edes muista millainen asunto kaiken kaikkiaan on. Kävin siellä kääntymässä pikaisesti kuukausia sitten. Edellisten asukkaiden tavaroita oli kaikkialla, huonekalut vääriä ja tunnelma kaoottisuuteen päin taipuvainen. Olin epäluuloinen.

Silmiini osuivat säilytystilan vähyys. Suunnitelmia pienempi keittiö. Ja suihkukaappi, jonka sisälle joku arkkitehtuurinen nero oli suunnitellut kulman, johon luultavasti iskee lonkkansa joka ikinen kerta, kun käy peseytymässä.

Näin myös pikaista pintaremonttia kaipaavan makuuhuoneen seinän ja vuosikymmenten kuluessa naarmuiseksi muuttuneet lattiapinnat. Haukottelin tylsistyneenä. Että eihäntääheioomeidänjuttu. 

Aika kului, ajatus yhteenmuutosta vakiintui. Asuntoja katseltiin. Yhä useammin mieleen palasi se ensimmäinen kämppä. Se vanha. Se missä oli tunnelmaa. Mitäpä jos....

Nyt en voi tajuta epäröintiäni. Kaksi isoa, ilmavaa huonetta. Se korkeus ja valo. Ne ikkunat. Se käsittämättömän ihana tunnelma. Ajan patinoimat ovenpielet ja kauniisti kuluneet pinnat.

Huonotkin puolet ovat jännästi kääntyneet hyviksi. Ihanaa, saan ostaa uuden vaatekaapin! Ihanaa, pääsen eroon turhista tavarakasoista nurkissani! Ihanaa, saan maalata makuuhuoneen seinän jollain ihanalla valitsemallani värillä! (Ei muuten nyt puhuta siitä, että millä värillä se seinä maalataan... vaihtoehtoja on onneksi mielessä vain noin sata.)

Pian!

Niin että hyvät ystävät, vastaus esittämäänne kysymykseen lieneekin tämä - se meidän uusi kämppä on ihan täydellinen!

No entäs sitten se sohva, kultaseni?

Noin 2,5 sekuntia sen jälkeen, kun allekirjoitimme vuokrasopimuksen, aloin miettiä tulevan asunnon sisustamista. Tietysti.

Yleensä, kun kaksi ihmistä lyö lusikat samaan laatikkoon, tulee pulaa tilasta. Täytyy päättää kumman sänky laitetaan kiertoon, mitä tehdään kahdella imurilla, kuka haluaisi ylimääräisen pesukoneen ja kumman ruokapöytä saa kunnian päästä paraatipaikalle.

Meillä ei juuri tätä ongelmaa ole. Valiopojalla on yksi (1) huonekalu ja itselläni ehkä....6-7 oikeasti omaa huonekalua. Joista mieluisia minulle on suurin piirtein 2 kappaletta. Niin että kaikenlaista uutta tulee hankintalistalle.

Itse asiassa hankittavaa on niin paljon, että piti ihan kirjoittaa lista siitä, missä tärkeysjärjestyksessä kamoja lähdetään metsästämään, kun budjetti ei salli kaiken hankkimista kerralla. Tultiin siihen tulokseen, että järjestys on seuraavanlainen:

1. Sohva. Tämä ei tarvinne selittelyjä. Koti ilman sohvaa on....ikävä. Ihanan yksiönikin viihtyvyyttä on laskenut dramaattisesti sohvanpuutostila.
2. Työpöytä. Taloutemme kouluja käyvä osapuoli tarvitsee tilan, jolle laskea armas tietokoneensa.
3. Ruokapöytä. Ei kovin akuutti, koska pärjäilemme hyvin hetken aikaa tämänhetkisellä minipöydälläni. Hakusessa olisi kuitenkin isompi, neljän hengen puupöytä ja siihen tuolit. Omani siirtyy siinä vaiheessa jonnekin kierrätykseen.
4. Säilytyskaappi/senkki. Makuuhuoneeseen tarvitaan lisätilaa vaatteille. Vielä on pohdinnassa, hankitaanko matala vetolaatikkomalli vai oikein kunnon vaatekaappi. Saas nähdä.
5. TV. Tämä ei yllättäen ole itselleni kovin tärkeä kapistus, kun vanhallakin pärjäisi ihan hyvin. Valiopoika on kuitenkin TV-fanaatikko ja vaatii isomman ruudun. Ja kyllähän se Netflix ihan kivasti siinä varmaan pyörisi.
6. Kirjahylly. Tämä on osastoa "sitten joskus". Tämänhetkinen avohyllyni pelittää kyllä vielä, mutta haaveilen kauniimmasta versiosta. Jossa olisi lasiovet, ettei tarvitsisi aina metsästää pölypalloja sivujen välistä.
7. Sänky. Listan vihoviimeinen jäsen. Oma sänkyni on vielä ihan kunnossa, mutta kahdelle hengelle käy tuo 120 cm vähän liian ahtaaksi. Varsinkin, kun toinen osapuoli on yli 25 cm toista pidempi ja vie epäreilun paljon tilaa.

No kuinka paljon rahaa tähän kaikkeen sitten hujahtaa? En tiedä. Riippuu siitä, kuinka hyviä löytöjä onnistumme tekemään. Sohva, sänky ja telkkari olisi tarkoitus hankkia uusina, muita metsästetään suosiolla kierrätyskeskuksista ja superalennusmyynneistä. Joka tapauksessa hankinnat ovat ajankohtaisia vasta siinä vaiheessa, kun kesätyörahat alkavat kilahdella tilille.

Millaista tyyliä sitten olemme hakemassa? No, aika simppeliä. Skandinaavisuus on yhä enemmän kova sana. Jopa koivukalusteet, joita aina olen inhonnut, ovat alkaneet puhutella suuresti.

Lähinnä siis valkoista, puuta, selkeitä linjoja, muutamia väriläiskiä.

Sohvan tulisi olla vaalea. Ennestaan kaveria odottelevat valkoinen ja vaaleanpunainen nojatuoli. Vaaleanpunainen tosin saanee kohtaloksi uudelleenverhoilun lähiaikoina.

Ylhäällä aikaisempi suosikki, Stemman Eerika-sohva ja alhaalla uusi kilpailija Kalustetukussa. Välissä vähän Ikeaa. Mikä olisi jees?

 Muuten olkkariin ei tarvita mitään ihmeempiä. TV-taso, sohvapöytä, lamppu ja se uudistusta odottava avokirjahylly löytyvät jo. Samoin kotiutin jokin aika sitten pitkäaikaishimotukseni, Ikean mustavalkoisen Stockholm-maton.

Kaipasin vielä silmäniloksi viherkasveja, söpöjä pikku koreja (jotka osaan tehdä itse, hähää) sekä kyllästymiseen asti jahkailemaani valkoista String-hyllyä. Olisko se vaikka sopiva valmistujaislahja? Vink vink.

Mielessäni olen asetellut tuohon String-hyllylle teepannun, kuppeja ja pieniä teepurnukoita. Oooh, kuinka persoonallista!

Ruokapöydän toivoisin olevan mahdollisimman yksinkertainen. Pöytälevy ja neljä suoraa jalkaa. Ei muuta, kiitos. Tammi houkuttelisi ihan extrapaljon... vaan riitelisikö se sitten karmivasti mahdollisten koivuisten huonekalujen kanssa? Kenties.

Kätevää olisi tietysti sekin, että neljän hengen pöytä venyisi tarpeen mukaan myös kuudelle. Mutta entäs ne tuolit sitten? Selkeää puuta, verhoiltua valkoista, modernimpaa muotoa? En tiedä yhtään. Pitää jättää se päätös Valiopojalle.

Nämä kaikki Ikeasta. Tosin käytettynäkin voisi löytyä kivoja.

Senkin tai lipaston hankkisin ehdottomasti mieluiten jostain kierrätyskeskuksesta. Oooh jos löytäisi vaikka jonkun mahtavan vanhan arkun! Se olisi mieletön. Lipasto saisi ihan mielellään olla värikäskin, joku sopivasti hieman nuhjaantunut.

Vanhaa ja uutta esimerkkiä.

Kirjahyllyä en vielä ole kauheasti pohtinut. Tärkeimmät kriteerit ovat mukavan neutraali väri, paljon hyllytilaa, sopivan tiheät hyllyvälit ja lasiovet.

Tässäkin kohtaa Ikeasta löytyi hämmästyttävänkin kivoja tuotteita. Mutta mikä asennevamma lienee taustalla siinä, että mieluummin ostaisi huonekalunsa jostain muualta, kuin Ikeasta? Erikoista. 

Vanhaa kunnon Hemnesiä. Ehkä tuo ruskeanharmaan kaapin malli olisi kaikkein toimivin. Tosin väritys voisi olla taas sitä valkoista....

Katselin kirjahyllyehdokkaita hieman muualtakin. Mutta njaah... eivätpä ne kovin erilaisilta näytä, kuin nuo Ikean edukkaammat versiot. Luulen, että jos kirppareilta ja kierrätyskeskuksista ei löydy sopivaa ajan patinoimaa kirjahyllyä, niin meille saattaa päätyä jokin Ikean versio.

En enää edes muista, mistä nämä olivat... Jyskistä?

No niin, olisiko siinä taas nyt tarpeeksi turhanpäiväistä lätinää yhdelle päivälle? Mites se gradunteko? Ehtiihän tässä vielä ruhtinaalliset pari tuntia keskittyä siihen ennen illan työvuoroa...

Kynä kauniiseen käteen.

Tänään otimme Valiopojan kanssa kynät kauniiseen käteen. Ja allekirjoitimme vuokrasopimuksen unelmäkämpästä.

Mitä tähänkin nyt sitten pitäisi kirjoittaa. Jee? Ei ole tarpeeksi hyviä sanoja. Tai ainakaan en ole tarpeeksi hyvä kirjoittaja niitä keksiäkseni.

Mutta sanonpahan vain, että pahuksen hyvältä näyttivät ne meidän nimemme siinä rinnakkain. Minun tylsä persunimeni ja Valiopojan astetta persoonallisempi sukunimi. Välittäjä oli niin mukava, että teki mieli pyytää häntä muuttamaan toiseen meidän kahdesta häkkivarastostamme. Hän onnitteli meitä uskomattomasta asuntolöydöstä ja ihmetteli, kuinka onnistuimmekin niin salavihkaa ja ovelasti sen hankkimaan. Ja täytyy kyllä ihmetellä hieman itsekin - kerrankin olimme täysin oikeassa paikassa täysin oikeaan aikaan. Ei näyttöjä, ei kilpailuja, ei sähläystä. Pari soittoa ja nimet paperiin ja se oli siinä.

Vuokravälitysfirmasta ulos astuessamme aurinko paistoi hävyttömän lämpimästi ja meillä oli suunpielet idioottimaisesti pitkin korvia. Tilanne olisi oikeastaan vaatinut skumppaa, mutta koska toisella odotti tenttiinluku ja toisella gradutuska, kävimme kaupasta hakemassa rahkapullaa (Valiopojalle) ja croissantin (minulle) ja keitimme moccachino-kahvit ja kilistimme muumimukeilla käsittämättömälle onnellemme.

Nyt on kauniisti kuluneet vanhat parketit. On olohuoneesta makuuhuoneeseen aukeavat kaksoisovet. On kolme metriä kattoon ja valtavan isot ikkunat. On huokea vuokra ja ystävällinen vuokranantaja. On historiaa huokuva porraskäytävä, leveät ikkunalaudat, vaaleat seinät, astianpesukone ja pyykkikone. On unelmia ja mahdollisuuksia.

Ja muuttokin varmaan on, 1,5 kuukauden päästä. Pahvilaatikkohelvettiä ja säätämistä ja paperisotaa, kyllähän te tiedätte. Mutta ei ajatella sitä vielä.

Tänään kaikki on hyvin.

Suloisia sunnuntaipuuhia ja ruma mies kortissa

Sunnuntai, tuo päiviemme laskiaispulla. Pelkkää höttöä ja makeutta ja laiskottelua aamusta iltaan.

Todistaakseni provosoivan päiväpullaväitteeni, suoritan pienen vertailun.

Lauantaina minä
-heräsin kiukkuisena ja jo valmiiksi myöhässä
-tein tylsiä asioita, kuten viikkasin pyykkiä ja tiskasin ja valmistelin työeväitä
-söin häthätää melko mauttoman lounaan
-pyöräilin töihin
-kyhjötin epämukavalla toimistotuolilla kahdeksan tuntia vieraiden ihmisten puheet korvissani soiden ja lihakset krampaten.
-etsin epätoivoisesti kahvia, mutta en löytänyt.
-koetin pysyä hereillä syömällä suklaapatukan ja epäonnistuin siinä. Hereillä pysymisessä siis. Suklaan syöminen onnistui hyvin.
-hytisin kylmässä tuulessa
-saavuin syntymäpäiväjuhlille monta tuntia myöhässä, väsyneenä ja suihkun tarpeessa.
-join liian nopeasti liian monta olutta ja valahdin niin henkisesti kuin fyysisestikin veteläksi.
-menin yksin ja hieman tympääntyneenä nukkumaan aamuyöllä.

Synttärisankarin pakettiin kääräisin nämä langanlopuista loihtimani eriparisukat. Olivat kuulemma mieluiset.

Onnea toivotti harvinaisen ruma korttimies.

Sunnuntai minä sen sijaan
-heräsin rullaverhon läpi paistavaan itsepäiseen aurinkoon ja epätodellisen riemukkaaseen linnunlauluun.
-venyttelin tyytyväisenä sängyssä hyvän tovin
-vatkasin kerman vaahdoksi, kaivoin pakkasesta terveisiä viime kesältä ja leivoin elämäni ensimmäisen (ja todella herkullisen) puoloffee-kakun.
-odottelin kyytiä aurinkoisella, keväänpölyisellä pihamaalla.
-kävin istumaan valmiiksi katettuun brunssipöytään, nautin lasillisen vaaleanpunaista kuohujuomaa ja mussutin itseni tyytyväiseksi pallukaksi.
-lojuin sohvalla lueskellen naistenlehtiä
-tein kävelyretken kevääseen yhden siskon ja kahden villakoiran kanssa.
-löysin kauan kadoksissa olleen kännykänlaturini ja lisäksi hieman motivaatiota.
-kuulin lupaavia uutisia uudesta asunnosta
-sain kyydin takaisin kotiin ja käperryin tyynykasan päälle lukemaan Jonas Gardellia.

Salaattia, sämpylöitä, paahtopaistia, juustoa, mystisiä munakasleipiä, smoothieta, marjamehua, skumppaa, kahvia, sitruunapiirakkaa, puoloffeeta....

Ai niin ja hedelmäsalaattia. Ja sydänpipareita.

Hengessä mukana myös kevät!

Ja mikä parasta, iltaa on vieläkin jäljellä. Ehkä kurkkaan Netflixiin, luen blogeja tai tartun keskeneräiseen villapaitaan. Vai kannattaako sitä tänä vuonna valmiiksi enää kutoakaan, kun mittari keikkuu melkein kymmenen astetta plussan puolella?

Illalla saan myös kotiin kotimaanmatkailua harrastaneen Valiopojan. Mikä on kerrassaan mainiota, sillä jääkaapissa on vielä palasen verran puoloffeeta ja tässä asunnossa vielä yhden ihmisen verran tilaa.

Vauhtia maanantaihin

Olenko ainoa ihminen maailmassa, johon iskee maanantaisin valtava lamaannus? Tekemättömät asiat pyörivät päässä, tuleva viikko tuntuu loputtoman pitkältä ja työvuorot, kouluhommat, paperisotkut ja asunnonhakukaavakkeet tanssivat ripaskaa aivojen ympärillä.

Yleensä koko maanantai meneekö omituiseen vellomiseen. Tsemppaan itseäni, yritän saada jotain järkevää tehtyä ja pyörittelen peukoloita suuntaan jos toiseenkin. Huokailen ja haaveilen, kävelen epämääräistä ympyrää ja istun tuntikausia koneen äärellä saamatta mitään aikaiseksi.

Tänään ajattelin aloittaa viikon hieman toisin.

Ensitöikseni nousin ylös kahdeksalta. Vedin rahkaa naamaan ja vaatteet ylle ja päätin olla tehokas. Keräsin pitkin pöytätasoja lojuneet laskut kasaan ja maksoin ne kaikki pois. Ja samaan syssyyn naputtelin pankille vielä hakemuksen ASP-tilin avaamisesta. Eipä ole sitäkään tullut pohdittua kuin viimeiset kolme vuotta, josko nyt sitten oikeasti tekisi jotain asian eteen?

Seuraavaksi lähetin isännöitsijälle kiukkuista postia jo kolmannen kerran. Ehkä se talonkirjaote pian lähtee sieltä tänne päin. Sitten uusin kirjaston lainat ja pistin muistiin vielä pari hyödyllistä nimeä gradua varten.

Sen jälkeen surffasin osoitteeseen gym2000 ja varasin muutamat treenitunnit tälle viikolle. Attackia, pumppia, steppiä, syvävenyttelyä. Sitten pistin vielä pomolle sähköpostia, laskeskelin tämän kuun tuntipalkkoja ja laskupinoja yhteen ja suunnittelin omaa työvuorolistaani muutaman viikon pidemmälle.

Viimeiseksi etsin Kelaa varten hieman papereita, avasin gradutiedoston, siivosin työpöydälle tilaa muistiinpanoille ja keitin kupillisen kerrassaan huumaavan tuoksuista suklaakahvia.

Peukut pystyyn, että gradu etenisi sutjakkaammin kun muutama mielessä pyörinyt velvollisuus on nyt poissa kuvioista.

Loppukevennyksenä kuva Tallinnan hotellista viime joulukuulta. Kylppärissä oli melko mainio peili.