Kyylääjien lottovoitto, eli bloggarin inventaario

Blogimaailmassa kiertelee koko ajan noin tsiljoona erilaista kiertoviestiä ja haastetta ja visaa ja kyselyä ja tunnustusta. Ajattelin näin jälkijunassa ja gradua vältelläkseni paljastaa, millaisia asioita fanitan ja suosin. Koska se varmaan kiinnostaa teitä kaikkia aivan suunnattomasti! Hampaat irvessä olette iltakaudet miettineet, että millaista hammastahnaa se käyttää! Voi kun kehtaisin kysyä!

No, niin. Siis asiaan. 

LAUKKU
Olen alkanut kallistua reppujen puoleen. Tai siis lähinnä olkapääni ovat alkaneet kallistua marimekkolaukun painosta ja pitäisi keksiä jotain ergonomisempaa. Haaveilen edelleen puolihuolimattomasti Kånkenista, mutta oikeasti tahtoisin jonkun persoonallisemman ratkaisun.

Ei hitto kattokaa ny miten kivoja! Mulla on mahtava maku, pakko myöntää.

LOMPAKKO
Tämäkin on omassa käytössäni yleensä kukkaro. Mummomallinen, kirjavalla marikankaalla. On minulla tosin lompakkokin odottamassa. Hentoa vaaleanroosaa, piparkakkureuna ja napakka käsituntuma. Hieno on.

AURINKOLASIT
Jaa mitkä? On mulla jotain Menkkahaukan halpislaseja ja muovikehyksisiä pilarillejä. Haaveissa siintävät vahvuuksilla varustetut tyylikkäät lasit. Vaan koskas sellaiset raaskisi hankkia? Ja miten voisi olla varma siitä, ettei niitä parinsadan euron blehoja kadottaisi heti ekana kesänä?

KORUT
Ooh, korut! Käytän lähinnä korvakoruja. Hopeisia. Riippuvia. Välillä helmiä ja nappeja. Tekotimantteja ja rihkamaa. Himoitsen Snö of Swedenia ja Kalevalaa. Toivoisin osaavani käyttää ihania ranneketjuja. Tai edes niitä kaulakoruja. Tai sormuksia! Mutta ei. Yleensä messissä kulkevat pelkät korvikset.

TV
Hmm, mitä siitä? Tuossahan se nököttää senkin päällä. Katson sieltä Simpsoneita Valiopojan kanssa. Ja Erilaisia äitejä sekä Housea. Välillä uutisia. Loput ohjelmat katson Netflixistä tietokoneelta.

KÄNNYKKÄ
Luuri meni vaihtoon vain vähän aikaa sitten. Hankin ensimmäisen älypuhelimeni, jonka nimeä olen tosin jo alkanut epäillä. Mitä fiksua on siinä, että facebookin voi tarkistaa vartin välein ja kännykän näyttöön jää rasvaisia sormenjälkiä?

KENGÄT
Mikä käsittämätön kysymys. Mihin tällä viitataan? Juoksukenkiin, kumppareihin, talvipopoihin? Haluan lenkkarini keveinä, talvisaappaani pitkinä ja nahkaisina, tennarini kankaisina ja kevyinä, korkokenkäni mustina ja kävelykenkäni maijapoppastyyliin. Merkeistä fanitan Vagabondia.

FARKUT
Ooh, farkut! Siinäpä eräs tuote, joka on käsittämättömän ylihinnoiteltu ja joita en lähes koskaan raaski siis ostaa. Mutta jos raaskisin, niiin valitsisin luultavasti Leet. Tummat musteensiniset talveksi, kulutetut vaaleat kesään.

MP3
Juu ei löydy. En osta MP3:sta enää koskaan. Kerran myin sieluni ja ostin hopeana hohtelevan ipodin ja luukutin sitä jokaisella lenkilläni. Sitten se hajosi ilman mitään syytä. Noin viikko sen jälkeen, kun takuu oli mennyt umpeen.

TIETOKONE
Mielellään kevyt ja liikkuva. Ei tartte pyörittää pelejä, koska mulla on elämä.

MEIKIT
Meinasin ensin väittää, että mulla ei ole mitään vakioluottomeikkejä, mutta sehän olisi ollut vale. On niitä. Nimittäin Kanebon 38-ripsari, Cliniquen mineraalimeikkipuuteri ja Lumenen kulmakarvavaha. Lisäksi vaihtelevasti eri BB-voiteita, nyt käytössä Lorealin Nude Magique, hyvää kamaa.

Lisäksi huulirasvaa. Tai punaa. Siinä se.

KASVOVOIDE
Ihasama!

DEODORANTTI
No eipä tälläkään juuri väliä. Paitsi ei nyt mitään Axea ehkä kuitenkaan.

HAMMASTAHNA
Raidallinen!

SHAMPOO JA HOITOAINE
Jos saapi ihan vapaasti valita, niin Aussien hattarahötön tuoksuiset tuotteet. Mutta jos ei saa, niin sitten joku S-marketin hyllystä vaan.

SAIPPUA
Onko jollain muka oikeasti lempisaippua?

MINERAALIVESI
What? Unohtakaa tuo äskeinen saippuajuttu. Onko jollain muka oikeasti lempimineraalivesi?

VIINI
Uu, no niin! Kesällä kuivaa valkkaria, talvella täyteläistä punkkua. Kuoharia milloin vain.

DRINKKI
Mojito. Tai mansikkamargarita. Sex on the beach? Valkovenäläinen? Ei ehkä kuitenkaan se vaarallinen Long island ice tea...

LEIPÄ
Arkena ruispaloja, herkutteluun mitä tahansa, mitä Ullan Pakarista irtoaa. 

RUOKA
Lohi! Avokadopasta! Lasagne! Pihvit! Valkosipuliperunat! Itsetehty pitsa! Maapähkinäkana! Kookosmaitopohjaiset kastikkeet! Kasvissosekeitto! Lihapullat ja muusi! Uunituoreet sämpylät! Paistetut muikut! Herkkuvoileivät!
(Tuli nälkä, kalapuikot tulille.)

JÄÄTELÖ
Jotain sellaista ihanaa italialaista. Mauista jugurtti ja pistaasi. Vanha kunnon vanilja. Oikeastaan kaikki muu, paitsi suklaa. Suklaajätski, yök!

KARKIT
Irtokarkit. Kaikki muut on turhia. Itse kun valitsee, niin saa vain parhaita. Paitsi jouluna tekee mieli myös suklaata. 

LAKANAT
Kaipaan Marimekon yli-ihania lakania. Mutta kun niitä ei ole, niin muillakin pärjää. Suloisesti erivärisiä ja yhteensopimattomia sekamelskoja.

KAMPAAJA
Ei ole. Mutta hyvä kun muistutit. 

ALUSVAATTEET
No ne kyllä löytyy. Onneksi. Björn Borg voittoon!

PÄIVÄLEHTI
Ei ainakaan Turun Sanomat. Oisko se sitten Hesari. Ehkä vaan ne viikonloppunumerot tosin.

LEHTI
Saako sanoa Suuri Käsityö? Tai Ihana? Koto Living? Jos enemmän luettavaa kaipaa, niin varmaan Trendi. Tai Olivia.

SÄNKY
Ihan mukava sekin on. Tavallinen. Mitä tähänkään voisi vastata? Onko joku sängyissä merkkiuskollinen?

T-PAITA
Ei mulla ole mitään t-paitoja. Paitsi yksi, jonka sain kaverilta. Milloin t-paitoja käytetään? 

MUKI
Kuva kertokoon enemmän, kuin sanat. Voi Kaunis Kauris, sinuun en kyllä kyllästyisi!

 

Olipa käsittämätöntä ajantuhlausta. Mutta tulipahan tehtyä, jee?

Helan går

On niin kaunis sunnuntaiaamupäivä. Tekisi mieleni lähteä ulos. Ottaa ehkä kamera mukaan ja kuvailla keltaisia vaahteranlehtiä ja auringossa kimmeltävää Aurajokea.

Mutta ei pysty ei. Kahden päivän rälläämisen jälkeen on aika ryhdistäytyä ja sulkeutua koko päiväksi työkoppiin naputtelemaan näppäimistöä luurit korvilla.

Perjantaina juhlittiin melko mahtipontisia vuosijuhlia. Oli puheita ja palkintoja. Oli alkumaljoja ja akrobaatteja. Oli kehruuvalssia, karitsanpaistia ja konjakkia. Oli mieskuoro, elävää musiikkia, valokuvia, taidokkaita tukkalaitteita ja jäykissä frakeissaan komeilevia nuorukaisia. Oli snapsilauluja, daameille ojennettuja neilikoita ja ahdastakin ahtaampi tanssilattia.

Taitaa noilla valkoisen värisiin takkeihin ihastuneilla henkilöillä olla vähän suureellisempaa tämä opiskeluaika, jos vertaa vaikkapa nyt kaikenlaisiin tyhjäntoimittajoihin ja kynänheiluttelijoihin. Oman opiskelijajärjestöni vuosijuhlat koostuivat muistaakseni jostain melko mitäänsanomattomasta safkasta, tylsistä puheista ja....hmmm. Ei niihin sitten tainnut mitään muuta kuuluakaan.

Näissä hippaloissa sen sijaan hienosteltiin oikein kunnolla. Etikettisäännöt ja pukukoodit olivat hallussa kaikilla osallistujilla. Ja menuksi tarjoiltiin alkuun lohipastramia soijabruleen ja limekasvisten kera. Sen jälkeen seurasi karitsan paahtopaisti mustajuuripyreen, glaseroitujen omenoiden ja inkiväärikastikkeen kera. Sitten tarjoiltiin hämmentävä välijälkiruoka suoraan hammastahnatuubista ja aterian kruunasi lopulta valkosuklaabravaroise, ananaskompotti ja thai-basilikajäätelö.

Ruokailun jälkeen oli aikaa vapaalle seurustelulle. Heitin kankeasti läpyskää tuntemattomien ihmisten kanssa ja pakotin Valiopojan pysymään tiiviisti kannoillani. Oikein mainiosti kaikki sitten lopulta menikin. Skumppa avasi hieman kielenkantoja ja tutustuin muutamaan uuteen persoonaan. 

Ja sen jälkeen oli vielä bussikuljetus jatkoille, jossa jalkani huusivat niin ponnekkaasti hallelujaa, että pienen pyörähtelen jälkeen parkkeerasin itseni tukevasti pöydän ääreen. Sopivasti siihen boolimaljan viereen.

Öisellä kotimatkalla kavaljeeri esitteli ritarillista puoltaan ja kaappasi jalkapuolen juhlakaverinsa sylikantoon, etteivät korkokengät päässeet tekemään enää enempää vahinkoa. Voi ylisöpöys. Muutaman tunnin tehokkaan tirsailun jälkeen vaihdettiin sifonki, silkki, rusetit ja frakkipaidat astetta rennompaan asustukseen - kumppareihin, ruutupaitoihin ja muihin maalaisvermeisiin. Lähdettiin yhteisbussilla kohti Mynämäen työväentaloa. Bussissa jaettiin avuliaasti viinapillimehuja janoisille matkalaisille kello kymmeneltä aamulla. Ja samaan rataan jatkui sitten se koko loppureissu.

Silliksillä vallitsi miellyttävä yhteisdarran ilmapiiri. Ihmiset kasasivat lautasilleen nakkeja ja lihapullia kuin viimeistä päivää. Itse pidin toisessa kädessä kahvikuppia ja toisessa appelsiinimehumukia ja tuumin, että ehkä tästä vielä selvitään. Samaan aikaan Valiopoika viittiöi jo innokkaasti kohti olutlavoja. Uuteen nousuun!

Lopulta päädyin kömpimään traktorinmalliseen pomppulinnaan. Parkkeerasin itseni mukavasti pehmeään nurkkaukseen ja Valiopoika kömpi viereeni. Joku viritteli ilmoille Leevien yhteislauluja yksi toisensa jälkeen. Aurinko paistoi taas. Livebändi soitteli työväentalolla ja joku huuteli kananuudeliwokin olevan jo valmista.

Iltapäivän kääntyessä hiljalleen kohti loppua bussikuskit ilmestyivät takaisin pihamaalle. Rintsikoihin puettu lehmä haastoi kuskien kanssa riitaa ja onnistui rikkomaan myös pomppulinnan (saavutus sinänsä), mutta muuten tunnelma pysyi koko ajan leppoisen mukavana. Köröteltiin takaisin sivistyksen pariin ja vallattiin kauppakorkean biletila. Sauna lämpeni halukkaille, palju odotteli pihalla kylpijöitä ja sohvilla nuokkuvatkin piristyivät, kun keittiöön ilmetyi äkkiä kymmenittäin pitsalaatikoita.

Lähdettiin Valiopojan kanssa käppäilemään kotiin päin iltakahdeksan aikoihin. Pohdiskeltiin hetki, että pitäisikö lähteä vielä kruunaamaan lauantai-ilta jonnekin hulvattomaan menomestaan. Juhlakunto kuitenkin loppui kesken ja ryömittiin tyytyväisenä nukkumaan jo ennen kuin nukkumatti edes harkitsi lähtevänsä kierrokselleen.

Että sellainen viikonloppu tällä kertaa. Ja nyt pitäisi jaksaa lähteä sinne töihin. Voi miksi elämä ei aina voi olla pelkkää juhlaa.

Väriteemana oli vissiin musta.

Puitteet olivat melko prameat.

Tunnelmia ennen h-hetkeä.

Paljon hämmennystä juhlioiden keskuudessa aiheuttanut hammastahnaputkiloon pakattu snack, herkullinen jälkkäri ja siirtyminen piletunnelmiin.

Ykköset pois yltä ja paluu juurille. Landeilua, Turkutunnelmia ja vaarallinen pillimehu.

Viime aikojen ismit: kulinarism- ja materialism-.

Tänään kaupungilla seilaa taas tuhansia tyylittömiä keltaisia kasseja. Hullujen päivät ovat saapuneet kaupunkiin. Ajattelin kokeilla onneani nettikaupassa, kun en jaksanut lähteä teräväkyynärpäisten tallukka-aivojen joukkoon ryysäämään. Heräsin hieman ennen kahdeksaa ja näpsäytin kannettavan päälle.

Ja mitä luulette, että sitten tapahtui? Leppoisasti ja onnistuneesti sujunut kauppa, kenties?

No, ei. Ensin tietokone luonnollisesti päätti alkaa päivittämään uusia Windows-sovelluksia. Niitä oli kaikkiaan 136 kappaletta. Siinä meni sitten muutama hermojaraastava minuutti, joiden aikana saatoin mahdollisesti hieman kiroilla ja/tai hakata hullun raivolla koneen käynnistysnappulaa useita kertoja. (Ei auttanut.)

Pääsi kuitenkin internetin hyödylliseen maailmaan ja nettikauppaan yllättävänkin nopeasti. Löysin etsimäni tuotteen suunnilleen klo 08:03. Silloin se oli jo loppuunmyyty.

Huoh. Eipä siinä sitten mitään. Uusia tarjouksia odottaessa.

Materialismi on muutenkin ollut valloillaan tässä taloudessa viime aikoina. Ehkä sen taas käynnisti Valiopojan reissailu. Reissussa ryytynyt matkamies saapui takaisin kotiin kahdelta aamuyöllä ja halusi heti antaa minulle tuliaisia.

Ei vissiin palele korvat sitten talvella.

Uusi pipa oli jännästi täysin samaa väriä, kuin tämän syksyn kunnianhimoisin käsityöurakkani: oman villapaidan neulominen.Juuri tuollaista kaunista fazerinsuklaansinistä, yhtä lempiväreistäni. Jee!

Villapaidantekeleen alta tarkkasilmäiset (tahi kyylääjät) voivat bongata uuden ihanaisen päiväpeittoni. Se on lahja ystävältä, joka ilmeisesti tuntee makuni paremmin, kuin minä itse. Vihdoin! Jää hyvästi, sinä tunkkaisenruskea peitonretale! Tervetuloa, valoisampi, tyttömäisempi pitsihörpäke!

Tämän hetken muotivärit, sininen ja valkoinen.

 Uuden peiton innoittamana aloin jo suunnitella muutakin päivitystä kämppääni. Jos vaikka vihdoin saisin hankittua sen sohvan ja maton, jotka vannoin ostavani jo kauan sitten, ennen tupareitani? Kuulin juuri poikkikselta huhua eräästä mainiosta kierrätyskeskuksesta, ehkäpä siis sinne seuraavaksi!

Näitä isompia hankintoja odotellessani tyydyin kuitenkin hajottamaan vanhan valokuvakehykseni mäsäksi ja kokoamalla sen sitten takaisin uuteen uskoon. Kehysten väliin sujauttelin pieniä kauniita paperilappusia, ihanissa hempeilysävyissä. Oi jos saisin liisteröidä tuollasia lällytapetteja jonkun vanhan puutalon eteiseen!

Piristystä ikkunalaudalle.

Ja mitä siihen kulinarismiin sitten tulee, se oli pääroolissa viime sunnuntaina. Se oli juuri sellainen ihanan laiska ja pitkä sunnuntai, jolloin ei oikeastaan tapahtunut mitään, mutta kaikki osui silti juuri kohdilleen. Hyvää ruokaa, hyviä ystäviä, turhanpäiväistä höpötystä. Pitkä kävelyretki kirpeässä aurinkoisessa syysilmassa, puhtaiden pyykkien tuoksua, tv-sarjoja, neulepuikkojen kilkatusta. Ja ennenkaikkea tietysti kolme tuntia pitkä brunssi.

Kahvikone hurisi, skumppa kruunasi kokonaisuuden ja minä söin rääppeitä kaksi päivää.

Viikonlopuksikin on vaihteeksi tiedossa jotain ihan muuta, kuin gradutuskaa ja työvuoroja. Sujahdaan mustaan iltapukuun, otan kaveriksi pingviinipukuun sonnustautuneen komistuksen ja kännykkääni pienemmän juhlalaukun. Syön karitsanpaistia, tanssahtelen valssin pyörteissä ja kilistelen sivistyneesti kuplajuomalla. Jännää!

Päälleni laitan varmaankin nämä:

Superaitoja helmiä suoraan Glitteristä.

Niin, ja sitten myös varmaan sen mekon. Muuten voi mennä vähän liian rohkeaksi.

Kun gradu karkasi käsistä. Ja pöydältä.

Tiedättekö, miltä näyttää keittiön pöytä ahkeran opiskelijan työpiste noin 1,5 tuntia ennen gradun aineisto-osuuden palautuksen dead linea?

Jep. Se on vissiin sellainen hallittu kaaos? Paitsi että mikään osa siitä ei enää ollut hallinnassani. Kaaosta tosin oli sitten senkin edestä, että ehkä se hieman tasapainottaa tilannetta.

Että sellaisia gradukuulumisia tällä kertaa. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että graduideoille, muistiinpanoille ja kommenteille pyhitettyyn vihkoon oli jotenkin puolihuolimattomasti alkanut ilmestyä kuvioneulesuunnitelma. Huoh. Strömsö-aivot, ettekö te ymmärrä, että teille ei ole nyt tilausta tällä hetkellä! Palataan asiaan ensi keväänä!

Aika hei, relaa nyt vähän! Pidä vaikka lomaa!

Tänään, kun masispäissäni yhyy yhyy typerä poikkis, miksi koko ajan olet reissussa menin Lidliin ostamaan herkullista superrasvaista jugurttia ja mahdollisesti myös hieman muita herkkuja, törmäsin melko järkyttävään näkyyn siinä heti pakastealtaan vieressä.

Tonttuja. Enkeleitä. Mitälie jääkarhuja. Punaista ja valkoista ja vihreää ja kimalletta ja kultaa ja kulkusia ja rati-riti-rallaa. Joulukarkit olivat saapuneet kauppaan. Ja joulukalenterit. Ja nyt kun tarkemmin muistelen, niin saattoi siinä jotain kynttilöitä ja kuusenkoristeitakin olla.

Siis ihan oikesti WHAT. Olen juuri ja juuri onnistunut sisäistämään sen, että ballerinoissa alkaa nyt palella varpaat ja takki on ihan fiksua ottaa mukaan, kun lähtee ulos. Kaivoin jopa heijastimen esille kaappien syövereistä ja olin hetken aikaa hyvin tyytyväinen itseeni. Että jee, elän ajan hermolla, syksy on täällä!

Mutta että nyt pitäisi jo alkaa valmistella joulua? Ei pliis. Nippanappa ollaan ehditty lokakuun puolelle vasta.

Relaa, aika! Ota iisisti! Tartu hetkeen! Älä viitsi huidella jo kohti tulevaa vuotta, mulla on vielä paljon koettavaa tänä mahtavana vuonna.