Helan går

On niin kaunis sunnuntaiaamupäivä. Tekisi mieleni lähteä ulos. Ottaa ehkä kamera mukaan ja kuvailla keltaisia vaahteranlehtiä ja auringossa kimmeltävää Aurajokea.

Mutta ei pysty ei. Kahden päivän rälläämisen jälkeen on aika ryhdistäytyä ja sulkeutua koko päiväksi työkoppiin naputtelemaan näppäimistöä luurit korvilla.

Perjantaina juhlittiin melko mahtipontisia vuosijuhlia. Oli puheita ja palkintoja. Oli alkumaljoja ja akrobaatteja. Oli kehruuvalssia, karitsanpaistia ja konjakkia. Oli mieskuoro, elävää musiikkia, valokuvia, taidokkaita tukkalaitteita ja jäykissä frakeissaan komeilevia nuorukaisia. Oli snapsilauluja, daameille ojennettuja neilikoita ja ahdastakin ahtaampi tanssilattia.

Taitaa noilla valkoisen värisiin takkeihin ihastuneilla henkilöillä olla vähän suureellisempaa tämä opiskeluaika, jos vertaa vaikkapa nyt kaikenlaisiin tyhjäntoimittajoihin ja kynänheiluttelijoihin. Oman opiskelijajärjestöni vuosijuhlat koostuivat muistaakseni jostain melko mitäänsanomattomasta safkasta, tylsistä puheista ja....hmmm. Ei niihin sitten tainnut mitään muuta kuuluakaan.

Näissä hippaloissa sen sijaan hienosteltiin oikein kunnolla. Etikettisäännöt ja pukukoodit olivat hallussa kaikilla osallistujilla. Ja menuksi tarjoiltiin alkuun lohipastramia soijabruleen ja limekasvisten kera. Sen jälkeen seurasi karitsan paahtopaisti mustajuuripyreen, glaseroitujen omenoiden ja inkiväärikastikkeen kera. Sitten tarjoiltiin hämmentävä välijälkiruoka suoraan hammastahnatuubista ja aterian kruunasi lopulta valkosuklaabravaroise, ananaskompotti ja thai-basilikajäätelö.

Ruokailun jälkeen oli aikaa vapaalle seurustelulle. Heitin kankeasti läpyskää tuntemattomien ihmisten kanssa ja pakotin Valiopojan pysymään tiiviisti kannoillani. Oikein mainiosti kaikki sitten lopulta menikin. Skumppa avasi hieman kielenkantoja ja tutustuin muutamaan uuteen persoonaan. 

Ja sen jälkeen oli vielä bussikuljetus jatkoille, jossa jalkani huusivat niin ponnekkaasti hallelujaa, että pienen pyörähtelen jälkeen parkkeerasin itseni tukevasti pöydän ääreen. Sopivasti siihen boolimaljan viereen.

Öisellä kotimatkalla kavaljeeri esitteli ritarillista puoltaan ja kaappasi jalkapuolen juhlakaverinsa sylikantoon, etteivät korkokengät päässeet tekemään enää enempää vahinkoa. Voi ylisöpöys. Muutaman tunnin tehokkaan tirsailun jälkeen vaihdettiin sifonki, silkki, rusetit ja frakkipaidat astetta rennompaan asustukseen - kumppareihin, ruutupaitoihin ja muihin maalaisvermeisiin. Lähdettiin yhteisbussilla kohti Mynämäen työväentaloa. Bussissa jaettiin avuliaasti viinapillimehuja janoisille matkalaisille kello kymmeneltä aamulla. Ja samaan rataan jatkui sitten se koko loppureissu.

Silliksillä vallitsi miellyttävä yhteisdarran ilmapiiri. Ihmiset kasasivat lautasilleen nakkeja ja lihapullia kuin viimeistä päivää. Itse pidin toisessa kädessä kahvikuppia ja toisessa appelsiinimehumukia ja tuumin, että ehkä tästä vielä selvitään. Samaan aikaan Valiopoika viittiöi jo innokkaasti kohti olutlavoja. Uuteen nousuun!

Lopulta päädyin kömpimään traktorinmalliseen pomppulinnaan. Parkkeerasin itseni mukavasti pehmeään nurkkaukseen ja Valiopoika kömpi viereeni. Joku viritteli ilmoille Leevien yhteislauluja yksi toisensa jälkeen. Aurinko paistoi taas. Livebändi soitteli työväentalolla ja joku huuteli kananuudeliwokin olevan jo valmista.

Iltapäivän kääntyessä hiljalleen kohti loppua bussikuskit ilmestyivät takaisin pihamaalle. Rintsikoihin puettu lehmä haastoi kuskien kanssa riitaa ja onnistui rikkomaan myös pomppulinnan (saavutus sinänsä), mutta muuten tunnelma pysyi koko ajan leppoisen mukavana. Köröteltiin takaisin sivistyksen pariin ja vallattiin kauppakorkean biletila. Sauna lämpeni halukkaille, palju odotteli pihalla kylpijöitä ja sohvilla nuokkuvatkin piristyivät, kun keittiöön ilmetyi äkkiä kymmenittäin pitsalaatikoita.

Lähdettiin Valiopojan kanssa käppäilemään kotiin päin iltakahdeksan aikoihin. Pohdiskeltiin hetki, että pitäisikö lähteä vielä kruunaamaan lauantai-ilta jonnekin hulvattomaan menomestaan. Juhlakunto kuitenkin loppui kesken ja ryömittiin tyytyväisenä nukkumaan jo ennen kuin nukkumatti edes harkitsi lähtevänsä kierrokselleen.

Että sellainen viikonloppu tällä kertaa. Ja nyt pitäisi jaksaa lähteä sinne töihin. Voi miksi elämä ei aina voi olla pelkkää juhlaa.

Väriteemana oli vissiin musta.

Puitteet olivat melko prameat.

Tunnelmia ennen h-hetkeä.

Paljon hämmennystä juhlioiden keskuudessa aiheuttanut hammastahnaputkiloon pakattu snack, herkullinen jälkkäri ja siirtyminen piletunnelmiin.

Ykköset pois yltä ja paluu juurille. Landeilua, Turkutunnelmia ja vaarallinen pillimehu.