Pakollisia keväthommia

Milloin viimeksi on mahtanut tuntua keväältä jo helmikuussa? Taivas on vieläkin sinnikkäästi tympeän harmaa, mutta linnut sirkuttaa kuin viimeistä päivää, paljas asfaltti rahisee jalkojen alla ja toppatakki on alkanut hautautua vaivihkaa kevättakkien alle.

Ehkä edessä on nyt sitten kolmen kuukauden pituinen kevät. Tuplajee! Kevään lapsena olen aina fanittanut tätä suloista uusien alkujen ja lisääntyvän energian vuodenaikaa.

On muutamia asioita, jotka tuntuvat yhtä huumaavaan ihanilta joka kevät, vuosi toisensa jälkeen. Niissä on jotain maagista. Ehkä lupaus tulevasta kesästä. Valosta ja lämmöstä ja huolettomuudesta ja lomailusta.

Minulle kutkuttavaa keväthuumatunnelmaa tuovat ainakin:

-Ensimmäinen tennarikävely. Askel nousee kepeästi, kuin itsestään. Tekee mieli singahdella ojien yli ja spurtata päämääränpäähänsä ilman mitään erityistä syytä. Lapsena tähän samaan tunteeseen liittyivät myös ensimmäinen hyppynaruhyppely ulkona hiekoitushiekkojen vihdoin hävittyä pihatieltä sekä ruutuhyppelyruudukon piirtäminen kuivaan ja kuumenevaan asfalttiin.

-Ensimmäinen leskenlehti. Ensimmäinen vääjäämätön todistus siitä, että kesä, kukat ja kärpäset ovat tulossa hetkelle minä hyvänsä. (Tähän rinnastettavissa myös ensimmäinen perhonen, leppäkerttu tai sisilisko.)

-Hiirenkorvalla olevat koivut ja kotona versova rairuoho. En tiedä, miksi nämä ovat rinnasteiset. Ehkä syynä on se viattomanvihreä sävy, joka on samanlainen näissä kummassakin.

-Ensimmäinen kerta, kun ulkona yhtäkkiä tajuaa auringon oikeasti lämmittävän. Siinä hetkessä kuuluu kyllä lopettaa aivan kaikki muut hommat, kääntää kasvonsa aurinkoon ja toden teolla pysähtyä nauttimaan d-vitamiinivyörystä.

-Sininen taivas. Selkeä, pilvetön, kaunis ja kirkas sininen taivas. Kuukausitolkun harmaan hämärän ja tunkkaisen valottomuuden jälkeen. Ah! Taivas!

-Lirinä ja lorina. Pienet iloiset virrat ja putoukset, jotka sulattavat viimeisetkin talven rippeet pois näkyvistä. Tänä vuonna tätä tuskin tapahtuu, koska lunta ei ikinä oikein tullutkaan.

-Ensimmäinen jäätelö. Parhaimmillaan tämä on Turun Aurajokirannassa nautittuna. Ja mielellään vielä poikaystävän seurassa, jotta voi yhdessä alkaa suunnitella tulevaa jäätelökesää.

-Ensimmäinen siideri. Olen vannoutunut kesäbissenjuoja, mutta jostain syystä kevään ensimmäinen ulkona aurinkoisella terassilla nautittu juoma on oltava siideri. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siiderin kupliessa lasissa tuntee itsekin pirskahtelevaa iloa.

-Ensimmäinen kerta, kun päälle voi heittää reteästi pelkän nahkatakin ja otsalle laittaa keikkumaan kevyet pilottilasit. Paksut villaiset huivit, hanskat, pipot, myssyt ja lapaset voi tunkea kellariin odottamaan ja heittäytyä itse puistonpenkille paistattelemaan päivää.

Entä mistä sinulle tulee paras kevätfiilis?

(Hyvin) pienimuotoinen ruokaremontti

Olen päättänyt selvitä tästä hämmentävän loskaisesta talvesta keskittymällä jo tulevaan kevääseen. Muutaman kuukauden kun vielä sinnittelee, niin alkaa tennarikelit! Ja hamekelit! Ja hähähää-veijot-ei-nähdä-enää-ikinä-kelit!

Seuraavaksi ajattelinkin sitten, että olisi vallan mainiota, jos vaikka mahtuisin joihinkin niistä entisistä kevätvaatteistani. Saisin housujen vetoketjut kiinni ja pystyisin istumaan hameissani saamatta hengenahdistusta.

Joten saattaisi olla pieni reipastusliikkeen aika. Nyt kun alkaa tsempata, niin kevään korvalla olo saattaa olla kaikin puolin kevyempi.

Minä en jaksa mitään laihdutteluja. Elämä on muutenkin tarpeeksi harmaata. Jos sitten ei saa edes syödä mitään hyvää niin yhtä hyvin voisi vaan nukkua talviunta puolet vuodesta.

Mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö ruokavaliosta voisi karsia pois niitä kaikkein hirveimpiä kalorikasoja. Kuten yletöntä bissenjuontia, pullavaa vaaleaa leipää, pastakasoja, perjantaipitsoja, opiskelukarkkeja, leffamaratoniin kuuluvia sipsipusseja ja laiskan sunnuntain noutokebabia.

Sitruunapippurikin kuulemma passaa kivasti avokadon päälle, kokeilkaa!

Nyt syön aamuisin ruisleipää. Kaikkein suurinta herkkua on kasata leivän päälle kypsää avokadoa ja tiristää päälle hieman sitruunamehua ja ripaus suolaa. NAM! Tai sitten vaikka raejuustoa ja tomaattia. UUSI NAM! Jos leipä on loppu tai avokadot raakoja, niin keittelen manna- tai kaurapuuroa. Päälle mansikkaa tai puolukkaa. Tai jos oikein laiskottaa, niin sössään rahkasta ja jugurtista kombon, joka pitää nälän poissa aika pitkään.

Lounasaikaan olen useimmiten superlaiska. Syön höyrytettyjä kasviksia tonnikalan keran noin kolme kertaa viikossa. Lopun aikaa syön kasvislohkoja ja kermaviilidippiä. Joskus täysjyvänuudeliwokkia. Eihän tästä paperi- ja kirjapinojen luota kuitenkaan malta lähteä minnekään ulos syömään saati alkaa valmistaa jotain monimutkaisia gourmet-annoksia.

Ooh, vaietkaa, oi makuhermoni.

Välipalaksi menee hedelmiä. Tai sitä samaa ruisleipää, tällä kertaa kananmunan ja juuston kera. Tai kenties joku marjasmoothie. Joskus sipsinhimossa huijaan ostamalla ruissnacksejä.

Servietti kuvausrekvisiittaa, en syönyt.

Kahvi, tuo elämän eliksiiri. Tällaisen setin vedän yleensä iltapäivän kuolettavina väsymyksen tunteilla.

Iltaisin tehdään yhdessä salaatteja. Täysjyväpastaa. Linssikeittoa. Porkkanakeittoa. Lehtipihviä. Tai käydään siellä Hesellä, missä muuten voi ranskalaisten sijaan valita hampparin kylkeen oikein hyvän minisalaatin, vink vink.

Kalapuikko ei täyttäne terveellisen ruuan kriteerejä. Eikä kyllä kalaruuankaan. Mutta oli hätätila, ts. kauppa kiinni.

Sorrun toki tasaisin väliajoin. Nappaan kahvin kanssa suklaapallon ja kylässä kourallisen sipsejä. Käyn kuppilassa yksillä ja juonkin kolme. Napsin nopeaa energiaa irtokarkeista. Mutta hei, parempi kai kuitenkin yrittää edes vähän.

Arvatkaa kumpi näistä herkuista oli kotitekoinen?

Jaaha, nyt tulikin muuten nälkä! Jännityksellä valitsemaan syönkö tänään tonnikalaa curry- vai tomaattikastikkeessa!

Spontaani marimekkohimotus

Vääryyttä on se, että voisi viettää sunnuntaita tekemällä kävelylenkkejä, leikittämällä koiria, syömällä kakkua ja lojumalla sohvalla naistenlehtien kera, mutta ei kykene tarttumaan tähän mainioon tilaisuuteen, koska gradu.

Olenko sattumoisin maininnut, että alan olla melko kyllästynyt siihen graduun...?

Eilen oli onneksi leppoisaa. Oli vaatekaappiin piilotettuja yllärilahjoja, oli uusia skumppalaseja ja niihin helmeilevää täytettä. Oli tuoretta ananasta, vedet silmiin nostavaa thairuokaa ja pyjamat päällä hengailua jo ennen kello yhdeksää. Oli paljon hymyjä ja sillä silmällä vilkuiluja. Oli räntäsateessa suutelua ja tulevaisuuden maalailua.

Oli myös spontaani käynti Marimekon myymälässä. Ja oli aavistus keväästä!

Oi oi oi miten kevyen houkuttelevalta Marimekon uusi kevätmallisto näyttikään. Kuinka pian onkaan mahdollista vaihtaa kolmet päällekäiset housut yksiin lyhyihin helmoihin ja rusettiballerinoihin.

Aloin haaveilla myös valmistujaisjuhlista. Kerrankos sitä ihminen ostaa itselleen valmistujaismekon. Kai se voisi sitten yhtä hyvin olla Marimekon mallistosta? Vaan kumpi olisikaan mainiompi, kotelomekkohenkinen Pihka vai a-linjainen Pihla?

Samaan syssyyn voisi kevätaurinkoa silmällä pitäen hankkia myös hyvin pallopitoisen Petja-tunikan ja jäätelökioskin mieleen tuovan Rona-hameen. Käsveskaksi kävisi pikkuruinen Ebony ja piknikeväät voisi pakata Eppu-reppuun....

Kaikki kuvat yllättäen osoitteesta marimekko piste fi!

Hmm. Ehkä olenkin lähestynyt tätä graduntekoa aivan väärältä suunnalta. Keppi ei ole tehonnut, joten seuraavaksi porkkanaa. Kun gradu lähtee esitarkastukseen, niin minä menen shoppailemaan Marimekkoon!

Elämäni kirjahyllyssä

Gradussa meni vihdoin ja viimein rikki 50 sivun haamuraja, jonka kanssa olin jumittanut jo päiväkausia. Mikäköhän siinäkin nyt oli niin vaikeaa? Tutkimattomia ovat gradun aiheuttamat tuskat ja niiden ilmenemismuodot.

Piti lähteä tämän saavutuksen kunniaksi ruokakauppaan ja kirpparille (jos elämäni on näin tylsää nyt, millaista se onkaan 10 vuoden kuluttua? Kurasaapasrallia ja ikuista makaronilaatikkoa odotellessa) mutta ulkona satoi jotain mystistä hyhmää vaakasuorassa viimassa.

Jään siis kotiin. Lohdutuspalkintona pesen pyykkiä, tiskaan ja syön yhden hopeatoffeen. Ja maksan vuokran. En kyllä tiedä, kuinka sekoamatta jaksan tätä uskomatonta luksuselämääni. 

Bongasinpa sitten tympiinnyksissäni naamakirjasta hauskalta vaikuttavan tehtävän. Se kuuluu näin:

Haastan sinut kertomaan itsestäsi kirjahyllysi avulla. Haasteen idea on hyvin yksinkertainen. Seuraaviin kysymyksiin vastataan kirjojen nimillä, jotka löytyvät kirjahyllystäsi.

1. Oletko mies vai nainen? – Puolinainen

2. Kuvaile itseäsi? - Supernaiivi

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? – Paratiisi on nurkan takana

4. Kuinka voit? – Elämä jatkuu

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? – Onnen tunti

6. Minne haluaisit matkustaa? – Finns inte på kartan

7. Kuvaile parasta ystävääsi? – Koppava kloppi

8. Mikä on lempivärisi? - Taikatalvi

9. Millainen sää nyt on? – Vetää kaikista ovista

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? - Keltin uni

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? –Onko minussa jotain vikaa vai onko kaikki paskaa (sponsored by gradu!)

12. Millainen on parisuhteesi? – Puolikas keltaista aurinkoa

13. Mitä pelkäät? - Kenelle kellot soivat

14. Minkä neuvon haluaisit antaa? – Oman elämänsä sankari

15. Miten haluaisit kuolla? – Ei kiitos

16. Päivän mietelauseesi? –Så går en dag ifrån vårt liv och kommer aldrig åter