Milloin viimeksi on mahtanut tuntua keväältä jo helmikuussa? Taivas on vieläkin sinnikkäästi tympeän harmaa, mutta linnut sirkuttaa kuin viimeistä päivää, paljas asfaltti rahisee jalkojen alla ja toppatakki on alkanut hautautua vaivihkaa kevättakkien alle.
Ehkä edessä on nyt sitten kolmen kuukauden pituinen kevät. Tuplajee! Kevään lapsena olen aina fanittanut tätä suloista uusien alkujen ja lisääntyvän energian vuodenaikaa.
On muutamia asioita, jotka tuntuvat yhtä huumaavaan ihanilta joka kevät, vuosi toisensa jälkeen. Niissä on jotain maagista. Ehkä lupaus tulevasta kesästä. Valosta ja lämmöstä ja huolettomuudesta ja lomailusta.
Minulle kutkuttavaa keväthuumatunnelmaa tuovat ainakin:
-Ensimmäinen tennarikävely. Askel nousee kepeästi, kuin itsestään. Tekee mieli singahdella ojien yli ja spurtata päämääränpäähänsä ilman mitään erityistä syytä. Lapsena tähän samaan tunteeseen liittyivät myös ensimmäinen hyppynaruhyppely ulkona hiekoitushiekkojen vihdoin hävittyä pihatieltä sekä ruutuhyppelyruudukon piirtäminen kuivaan ja kuumenevaan asfalttiin.
-Ensimmäinen leskenlehti. Ensimmäinen vääjäämätön todistus siitä, että kesä, kukat ja kärpäset ovat tulossa hetkelle minä hyvänsä. (Tähän rinnastettavissa myös ensimmäinen perhonen, leppäkerttu tai sisilisko.)
-Hiirenkorvalla olevat koivut ja kotona versova rairuoho. En tiedä, miksi nämä ovat rinnasteiset. Ehkä syynä on se viattomanvihreä sävy, joka on samanlainen näissä kummassakin.
-Ensimmäinen kerta, kun ulkona yhtäkkiä tajuaa auringon oikeasti lämmittävän. Siinä hetkessä kuuluu kyllä lopettaa aivan kaikki muut hommat, kääntää kasvonsa aurinkoon ja toden teolla pysähtyä nauttimaan d-vitamiinivyörystä.
-Sininen taivas. Selkeä, pilvetön, kaunis ja kirkas sininen taivas. Kuukausitolkun harmaan hämärän ja tunkkaisen valottomuuden jälkeen. Ah! Taivas!
-Lirinä ja lorina. Pienet iloiset virrat ja putoukset, jotka sulattavat viimeisetkin talven rippeet pois näkyvistä. Tänä vuonna tätä tuskin tapahtuu, koska lunta ei ikinä oikein tullutkaan.
-Ensimmäinen jäätelö. Parhaimmillaan tämä on Turun Aurajokirannassa nautittuna. Ja mielellään vielä poikaystävän seurassa, jotta voi yhdessä alkaa suunnitella tulevaa jäätelökesää.
-Ensimmäinen siideri. Olen vannoutunut kesäbissenjuoja, mutta jostain syystä kevään ensimmäinen ulkona aurinkoisella terassilla nautittu juoma on oltava siideri. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Siiderin kupliessa lasissa tuntee itsekin pirskahtelevaa iloa.
-Ensimmäinen kerta, kun päälle voi heittää reteästi pelkän nahkatakin ja otsalle laittaa keikkumaan kevyet pilottilasit. Paksut villaiset huivit, hanskat, pipot, myssyt ja lapaset voi tunkea kellariin odottamaan ja heittäytyä itse puistonpenkille paistattelemaan päivää.
Entä mistä sinulle tulee paras kevätfiilis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!