tiistai 11. helmikuuta 2014

(Hyvin) pienimuotoinen ruokaremontti

Olen päättänyt selvitä tästä hämmentävän loskaisesta talvesta keskittymällä jo tulevaan kevääseen. Muutaman kuukauden kun vielä sinnittelee, niin alkaa tennarikelit! Ja hamekelit! Ja hähähää-veijot-ei-nähdä-enää-ikinä-kelit!

Seuraavaksi ajattelinkin sitten, että olisi vallan mainiota, jos vaikka mahtuisin joihinkin niistä entisistä kevätvaatteistani. Saisin housujen vetoketjut kiinni ja pystyisin istumaan hameissani saamatta hengenahdistusta.

Joten saattaisi olla pieni reipastusliikkeen aika. Nyt kun alkaa tsempata, niin kevään korvalla olo saattaa olla kaikin puolin kevyempi.

Minä en jaksa mitään laihdutteluja. Elämä on muutenkin tarpeeksi harmaata. Jos sitten ei saa edes syödä mitään hyvää niin yhtä hyvin voisi vaan nukkua talviunta puolet vuodesta.

Mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö ruokavaliosta voisi karsia pois niitä kaikkein hirveimpiä kalorikasoja. Kuten yletöntä bissenjuontia, pullavaa vaaleaa leipää, pastakasoja, perjantaipitsoja, opiskelukarkkeja, leffamaratoniin kuuluvia sipsipusseja ja laiskan sunnuntain noutokebabia.

Sitruunapippurikin kuulemma passaa kivasti avokadon päälle, kokeilkaa!
Nyt syön aamuisin ruisleipää. Kaikkein suurinta herkkua on kasata leivän päälle kypsää avokadoa ja tiristää päälle hieman sitruunamehua ja ripaus suolaa. NAM! Tai sitten vaikka raejuustoa ja tomaattia. UUSI NAM! Jos leipä on loppu tai avokadot raakoja, niin keittelen manna- tai kaurapuuroa. Päälle mansikkaa tai puolukkaa. Tai jos oikein laiskottaa, niin sössään rahkasta ja jugurtista kombon, joka pitää nälän poissa aika pitkään.

Lounasaikaan olen useimmiten superlaiska. Syön höyrytettyjä kasviksia tonnikalan keran noin kolme kertaa viikossa. Lopun aikaa syön kasvislohkoja ja kermaviilidippiä. Joskus täysjyvänuudeliwokkia. Eihän tästä paperi- ja kirjapinojen luota kuitenkaan malta lähteä minnekään ulos syömään saati alkaa valmistaa jotain monimutkaisia gourmet-annoksia.

Ooh, vaietkaa, oi makuhermoni.
Välipalaksi menee hedelmiä. Tai sitä samaa ruisleipää, tällä kertaa kananmunan ja juuston kera. Tai kenties joku marjasmoothie. Joskus sipsinhimossa huijaan ostamalla ruissnacksejä.

Servietti kuvausrekvisiittaa, en syönyt.
Kahvi, tuo elämän eliksiiri. Tällaisen setin vedän yleensä iltapäivän kuolettavina väsymyksen tunteilla.
Iltaisin tehdään yhdessä salaatteja. Täysjyväpastaa. Linssikeittoa. Porkkanakeittoa. Lehtipihviä. Tai käydään siellä Hesellä, missä muuten voi ranskalaisten sijaan valita hampparin kylkeen oikein hyvän minisalaatin, vink vink.

Kalapuikko ei täyttäne terveellisen ruuan kriteerejä. Eikä kyllä kalaruuankaan. Mutta oli hätätila, ts. kauppa kiinni.
Sorrun toki tasaisin väliajoin. Nappaan kahvin kanssa suklaapallon ja kylässä kourallisen sipsejä. Käyn kuppilassa yksillä ja juonkin kolme. Napsin nopeaa energiaa irtokarkeista. Mutta hei, parempi kai kuitenkin yrittää edes vähän.

Arvatkaa kumpi näistä herkuista oli kotitekoinen?
Jaaha, nyt tulikin muuten nälkä! Jännityksellä valitsemaan syönkö tänään tonnikalaa curry- vai tomaattikastikkeessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mietit? Kerro se tänne!