Lahjoja puikoilla ja koukuilla

Tänä jouluna olin melkoisen tulessa itsetehtyjen joululahjojen kanssa. Sisko ja vävymies saivat mätsäävät pipot, pikkusisko tuubihuivin ja Valiopoika lapaset. Muutama idea jäi vielä mieleen muhimaan. Ehkä ensi vuonna sitten, kun aika ei ole vielä loppunut kesken.

Valiopoika sai Novitan seiskaveikalla kudotut kuvioneulelapaset. Miehisesti mustaa ja valkoista. Kuvioksi etsin Ravelrystä sympaattisen Totoron.

Juuri ja juuri mahtuivat Valiopojan lapiokäsiin.

Pikkusiskon tuubihuivi oli oikea murheenkryyni. Ohjetta ei ollut. Eikä sopivaa visiota. Aloitin huivin uudestaan kolmeen kertaan, kun aina joku asia oli onnistunut menemään pieleen. Mutta lopulta sain mukavan muhkean ja pehmeän huivin tehtyä. Lankana oli Novitan Hile. Ihania ohuenohuita hilesäikeitä on sujauteltu langan sekaan. Juuri sopivan vähän blingiä.

Mallina allekirjoittanut.

 Siskon ja vävyn pipot tein samanlaisiksi. Ohjeena toimi joka paikassa valloittanut Muita ihania -blogin superhelppo syyspipo. Siskon pipo oli punavalkoinen, vävyn mustavalkoinen. Unohdin valitettavasti kuvata miehisen version ennen pakettiin käärimistä. Mutta kivasti ne mätsäsivät yhteen, uskokaa pois.

Itsekin sain itsetehtyjä ihanuuksia lahjaksi. Valiopojan mummi oli pistänyt pakettiin taskullisen kaulahuivin (!!) ja palmikkolapaset. Oi.

Joulutunnelmia auttamattomasti myöhässä

Ihmiset ovat palanneet takaisin arkiseen raadaantaan. Ainakin hetkeksi. Kohta mätetään nakkeja ja perunasalaattia kaksin käsin, räjäytellään rahaa paukkuina taivaalle ja kohkataan uusista tuulista, uusista suunnitelmista ja siitä, kuinka tämä tuleva uusi vuosi tulee olemaan niin paljon parempi kuin edellinen.

Joulusta tuntuu kuluneen jo ikuisuus.

Mutta koska ensin rötväsin kotikotona joulupyhät ja sen jälkeen pyyhälsin Valiopojan kanssa Tallinnaan, en ole päässyt blogin ääreen joulutunnelmoimaan ennen kuin nyt. Kun viimeisetkin kinkunrippeet on ängetty pitsaan tai hernekeittoon ja lahjavuorista on merkkinä enää pursuileva paperinkeräyslaatikko.

Joten tässä sitä tulee. Joulun tunnelmia vuosimallia 2013. Kaikin puolin täydellinen vuosi. Ja hyvä oli joulukin.

Samat tonttutorviset ja kynttiläsysteemit vuodesta toiseen.

Jokajouluinen hupi: tarhassa taiteilluille joulukoristeille nauraminen.

Budabestejä, viinikarahveja, huolella taiteltuja kangasliinoja.

Kiltin perheen lahjasaalis, aattoaamun puuro ja pitkäsormisen Valiopojan taidonnäyte.

Paketeista paljastui juuri niitä asioita, joita olin toivonutkin. Astioita, lukemista, pehmoisia sukkia, lämpimiä lapasia. Kaikenlaisia herkkuja mahanpohjaa kutkuttamaan ja ihana pehmoinen tyyny yöunia parantamaan. Hieman uutta taidetta seinille, uudet kaunoluikkarit kodin viereiselle jääkentälle ja kameraan tuliterä objektiivi. Oi onnea!

Yleispäteviä paketointiniksejä (OBS! ystävät ja sukulaiset - sisältää spoilereita aattoillalle!)

Paketointi on yksi joulun parhaista asioista. Voisin shoppailla loputtomasti erilaisia houkuttelevia paperirullia. Voisin kerätä kilometritolkulla kangasnauhoja, vertailla tuntikaupalla erilaisia teippejä askartelukaupassa, sommitella pahvinpaloja pakkausten päälle ja kerätä muutamia satoja erivärisiä tussikyniä. Olen kuullut, että överiyden ihmemaassa jenkkilässä ihmisillä saattaa olla kodissaan paketointipiste. Eli pöytä, joka on varattu vain ja ainoastaan lahjojen paketoimiselle. Se se vasta olisikin jotain!

Koetan kuitenkin olla menemättä vielä sinne överiyden puolelle. Tänäkin vuonna paketoin lahjani tasan kahdella erilaisella paperilla - jotka sivumennen sanoen ovat täysin samat, kuin viime vuonnakin. Eli punaista ja ruskeaa voimapaperia. Perinteisellä linjalla mennään.

Minusta olisi mukava joka joulu hankkia uusi paperirulla - joka joulu uudet tuulet! Erilaisia tyylejä ja nokkelia uusia paketointiniksejä. Mutta ei. Olen jämähtänyt tähän voimapaperiloukkoon. Lähinnä siksi, että mitkään muut paperit eivät näytä yhtä a) tyylikkäiltä ja b) sympaattisilta.

Yksiväriset paperit ovat myös siitä mainioita, että niitä voi koristella niin monella eri tavalla. Yksinkertaisinta on tietysti valita joku kivasti mätsäävä lahjanaru. Suosittelen kokeilemaan kaupan kimmeltävien narujen sijasta välillä myös vaikka paperinarua, villalankaa tai juutinarua. Paketin voi myös jättää naruttamatta ja koristella pinnan vaikka kuvioteipeillä. Tai kiiltokuvilla. Tai erivärisestä paperista leikatuilla kuvioilla. Tai hitto vie, vaikkapa kakkiupaperilla, kuten allekirjoittanut teki. Antakaahan, kun demonstroin.

Pullonkaulaan söpö joulukuusenkoriste ja narua - paketti on valmis.

Lahjoja ei tarvitse aina paketoida neliskulmaisiksi. Tee välillä töttöröitä ja pussukoita, vaihtelu virkistää!

Skippaa narut ja kirjoita toivotus näyttävästi paketin pintaan. Tai jos paketointi jurppii, etsi valmis lahjakassi. Mauri Kunnaksen kuvittamat ovat tietty parhaita.

Kiinnitä huomiota pieniin söpöihin yksityiskohtiin. Lahjansaaja  ilahtuu! Ellei ole niin innokas, että repii paketin silpuksi silmänräpäyksessä.

Joulu on jo aivan nurkan takana! Huomenna tosin vielä Jännittäviä Työkuvioita ja lomatunnelma melko kaukana - mutta tiistaina sitten! Silloin aion velloa hämäränhyssyisessä joulukoomassa koko päivän.

10 vaikuttavaa kirjaa. Ja vähän karkkia.

Sain Facebookissa kiertoviestin. Se kuului näin:

"Kerro 10 kirjaa, jotka ovat koskettaneet. Ei turhaa pähkäilyä, nopeasti vaan, eikä tarvitse olla paremmuusjärjestyksessä. Merkkaa 10 kaveria ja jaa niille kirjojen sekä listailun ihanuus."

Facebookiin ei kuitenkaan viitsinyt alkaa tilittää, mutta onhan minulla tämä mainio blogi, omien ajatusteni kaatopaikka! Joten tässä tulee:

1. John Irving: Oman elämänsä sankari
2. Erlend Loe: Supernaiivi
3. Pirkko Saisio: Elämänmeno
4. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia. 
5. Susanna Alakoski: Svinalängorna
6. Torey Hayden: Häkkipoika
7. Jostein Gaarder: Sofian maailma
8. Jonas Gardell: Kummajainen astuu kehiin
9. George Orwell: Vuonna 1984
10. Lucy M. Montgomery: Pieni runotyttö

Voisin kirjoittaa tästä pitkän keittiöpsykologisen selonteon, missä ruotisin kirjojen maailmaa, henkilöhahmoja, suhteita ja mielikuvia, mutta en taida viitsiä. Jätän sen teidän tehtäväksenne. Voitte vaikka joulun välipäivinä koettaa keksiä, miksi ja miten juuri nämä kirjat ovat kajahtaneet meikäläisen mieleen niin vahvasti. 

Lisäksi törmäsin parissakin eri blogissa kirjahaasteen varjolla kehittyneeseen toiseen 10 kohdan haasteeseen. Tämä toinen haaste oli luonteeltaan hieman kevyempi, sillä siinä listattiin 10 parasta karkkia kautta aikojen. Ja mikä sopisikaan paremmin yhteen kuin karkit ja kirjat. Niin. Ei mikään. 

Joten tässä vielä parhaat karkit ikinä:

1. Punaiset kirpeät mansikkaremmit. Juuri ne, joita ei meinaa enää saada yhtään mistään irtokarkkilaarista. 
2. Hopeatoffee. Onneksi se on palannut kauppoihin!
3. Hedelmä- ja salmiakki Dragsterit. Myydään ihan liian pienissä pusseissa. 
4. Punaiset ufot. Taattu kitalaen tuho. 
5. Bon bon -tikkarit. Varsinkin se äitelän vaaleanpunainen versio. 
6. Kex-suklaa. Saa Ruotsista ja ruotsinlaivoilta. Onneksi, sillä muuten saattaisin syödä sitä noin kilon viikossa. 
7. Lauantaipussin autokarkit. Miksi ne on niin hyviä!
8. Skittlesit. Näitäkään ei löydy lähes mistään. Hmph. 
9. Missä x -pussit.
10. Halvan salmiakki.

No niin. Jospa nyt sitten taas sitä gradua...
 

Kas vain, joulufiilis! Tervetuloa!

Toinen adventti meni ohi niin, että hurahti. En muistanut edes adventtikynttelikköä sytyttää. Tosin puolustuksekseni sanottakoon, että nukuin huonosti, kieriskelin pitkään sängyssä, käväisin Turku Designin joulumyyjäisissä ja vietin loppupäivän töissä. Että joulurauhaa vain kaikille!

Mutta olen silti hieman innoissani kotiini hiipivästä joulutunnelmasta. Erityisen ihanan säväyksen tuo eräs tänne salavihkaa muuttanut tonttu, joka tuntuu olevan kimpussani takiaisen sitkeydellä. Vaan eipä siinä mitään, joulu onkin rakkauden aikaa. On mukavaa lojua iltaisin sängyllä katselemassa Netflixistä hyvänmielensiirappisarjoja ja kuiskutella kaikenlaisia salaisuuksia.

Olisi niin paljon kaikkea ihanaa, mitä voisi tehdä. Jouluostoksia esimerkiksi. Elän valheellisessa tyyneyden tunteessa, koska olen jo päättänyt mitä annan kullekin joululahjaksi. Tosin jossain vaiheessa kannattaisi varmaan käydä myös hakemassa ne tavarat pois sieltä kauppojen hyllyiltä ja kääriä kotona voimapaperiin ja juuttinaruun. Voi joulu.

Leipomuksia voisi myös tehdä. Piparkakkujuustokakun vaikka. Tai tiramisurahkapiirakan. Lucianpäivän pullatkin olisi kiva pyöräyttää. Tai jotain herkullisia suolapaloja, lohileipäsiä tai parmesankeksejä...

Joulukortitkin voisi tehdä. Minulla OLI mahtava joulukortti-idea, mutta koska suvussamme ilmeisesti menevät täysin käsittämättömien askarteluideoiden geenit sukupolvelta toiselle, niin jouduin hylkäämään tuon ideani. Vanhempani olivat nimittäin keksineet tismalleen saman kortti-idean.Uskomatonta, mutta totta.

Ja sitten olisi tietysti myös se gradu, jolle varmaankin pitäisi uhrata ajatus tai pari. Hmmm....

Ensin kuitenkin vielä vähän joulutunnelmia!

Viime vuonna askarrellut karkkipurkit pääsivät taas esille.

Liikuttavan ruma suosikkijoulukoristeeni - muovinen minikuusi.

Hyasintista joulun tuoksua ja kylässä käyneeltä kaverilta ihana yllärilahja.

Blossapullot kynttilänjalkoina ja myöhässä oleva adventtikynttelikkö.

Joulun toinen puoli - pikkumusta pikkujouluihin! Kaulakorukin näytti vähän joulupallolta.