10 vaikuttavaa kirjaa. Ja vähän karkkia.

Sain Facebookissa kiertoviestin. Se kuului näin:

"Kerro 10 kirjaa, jotka ovat koskettaneet. Ei turhaa pähkäilyä, nopeasti vaan, eikä tarvitse olla paremmuusjärjestyksessä. Merkkaa 10 kaveria ja jaa niille kirjojen sekä listailun ihanuus."

Facebookiin ei kuitenkaan viitsinyt alkaa tilittää, mutta onhan minulla tämä mainio blogi, omien ajatusteni kaatopaikka! Joten tässä tulee:

1. John Irving: Oman elämänsä sankari
2. Erlend Loe: Supernaiivi
3. Pirkko Saisio: Elämänmeno
4. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia. 
5. Susanna Alakoski: Svinalängorna
6. Torey Hayden: Häkkipoika
7. Jostein Gaarder: Sofian maailma
8. Jonas Gardell: Kummajainen astuu kehiin
9. George Orwell: Vuonna 1984
10. Lucy M. Montgomery: Pieni runotyttö

Voisin kirjoittaa tästä pitkän keittiöpsykologisen selonteon, missä ruotisin kirjojen maailmaa, henkilöhahmoja, suhteita ja mielikuvia, mutta en taida viitsiä. Jätän sen teidän tehtäväksenne. Voitte vaikka joulun välipäivinä koettaa keksiä, miksi ja miten juuri nämä kirjat ovat kajahtaneet meikäläisen mieleen niin vahvasti. 

Lisäksi törmäsin parissakin eri blogissa kirjahaasteen varjolla kehittyneeseen toiseen 10 kohdan haasteeseen. Tämä toinen haaste oli luonteeltaan hieman kevyempi, sillä siinä listattiin 10 parasta karkkia kautta aikojen. Ja mikä sopisikaan paremmin yhteen kuin karkit ja kirjat. Niin. Ei mikään. 

Joten tässä vielä parhaat karkit ikinä:

1. Punaiset kirpeät mansikkaremmit. Juuri ne, joita ei meinaa enää saada yhtään mistään irtokarkkilaarista. 
2. Hopeatoffee. Onneksi se on palannut kauppoihin!
3. Hedelmä- ja salmiakki Dragsterit. Myydään ihan liian pienissä pusseissa. 
4. Punaiset ufot. Taattu kitalaen tuho. 
5. Bon bon -tikkarit. Varsinkin se äitelän vaaleanpunainen versio. 
6. Kex-suklaa. Saa Ruotsista ja ruotsinlaivoilta. Onneksi, sillä muuten saattaisin syödä sitä noin kilon viikossa. 
7. Lauantaipussin autokarkit. Miksi ne on niin hyviä!
8. Skittlesit. Näitäkään ei löydy lähes mistään. Hmph. 
9. Missä x -pussit.
10. Halvan salmiakki.

No niin. Jospa nyt sitten taas sitä gradua...