Joku kysyy, että koska sen gradu oikein valmistuu.
Polvi ei kestä uutteraa salilla treenaamista ja nyt kävelykin sattuu.
Tiskipöydällä majailee aina astiavuoria riippumatta siitä, kuinka usein tiskiharjaa heiluttaa.
Työpaikan kulunvalvontajärjestelmä kusee jälleen.
Pakkanen on edelleen pureva, vaikka piti jo tulla kevät.
Päivät kuluvat gradun ääressä ahdistuessa ja työpaikalla puurtaessa, vapaa-aikaa ei ole juuri lainkaan.
Suunnitelmat kaverien kanssa peruuntuvat.
Kahvi on loppu.
Ja kauppaan ei voi lähteä, koska gradua pitäisi tehdä.
Mutta ajatus ei kulje ilman kahvia...
Valmistuminen on nurkan takana, mutta silti niin kamalan kaukana.
Mutta toisaalta eipä ole myöskään työpaikkaa tiedossa ja elämä on pelkästään epävarmaa.
Treenaamisesta huolimatta vaaka näyttää koko ajan enemmän.
Stressifinnit puskevat takaisin kasvoille tuomaan terveisiä murrosiästä.
Polkupyörän takakumi falskaa.
Ja ennen kaikkea se, kun työssäkäyvät ihmiset viittavaat graduntekopäivään "vapaapäivänä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!