Siellä on kaikki - seinät, katto ja lattiat!

Olen saanut lähes kyllästymiseen asti vastata kysymykseen "millainen se teidän uusi kämppä sitten on?"

(No ei, se oli vale. En ole kyllästynyt. Voisin puhua siitä vuorokauden ympäri. Ja puhunkin. Sori.)

Itse asiassa en kovin hyvin edes muista millainen asunto kaiken kaikkiaan on. Kävin siellä kääntymässä pikaisesti kuukausia sitten. Edellisten asukkaiden tavaroita oli kaikkialla, huonekalut vääriä ja tunnelma kaoottisuuteen päin taipuvainen. Olin epäluuloinen.

Silmiini osuivat säilytystilan vähyys. Suunnitelmia pienempi keittiö. Ja suihkukaappi, jonka sisälle joku arkkitehtuurinen nero oli suunnitellut kulman, johon luultavasti iskee lonkkansa joka ikinen kerta, kun käy peseytymässä.

Näin myös pikaista pintaremonttia kaipaavan makuuhuoneen seinän ja vuosikymmenten kuluessa naarmuiseksi muuttuneet lattiapinnat. Haukottelin tylsistyneenä. Että eihäntääheioomeidänjuttu. 

Aika kului, ajatus yhteenmuutosta vakiintui. Asuntoja katseltiin. Yhä useammin mieleen palasi se ensimmäinen kämppä. Se vanha. Se missä oli tunnelmaa. Mitäpä jos....

Nyt en voi tajuta epäröintiäni. Kaksi isoa, ilmavaa huonetta. Se korkeus ja valo. Ne ikkunat. Se käsittämättömän ihana tunnelma. Ajan patinoimat ovenpielet ja kauniisti kuluneet pinnat.

Huonotkin puolet ovat jännästi kääntyneet hyviksi. Ihanaa, saan ostaa uuden vaatekaapin! Ihanaa, pääsen eroon turhista tavarakasoista nurkissani! Ihanaa, saan maalata makuuhuoneen seinän jollain ihanalla valitsemallani värillä! (Ei muuten nyt puhuta siitä, että millä värillä se seinä maalataan... vaihtoehtoja on onneksi mielessä vain noin sata.)

Pian!

Niin että hyvät ystävät, vastaus esittämäänne kysymykseen lieneekin tämä - se meidän uusi kämppä on ihan täydellinen!