Olen tullut siihen tulokseen, että kun heittäytyy ulos tavallisista ja turvallisista ympyröistä ja suuntaa tuntemattomille vesille, on erityise tärkeää rakastaa itseään, eli olla itserakas. (No ei nyt ihan sama asia, tiedän, mutta itserakas on niin ikävä sana, on aika saada sanalle mukavampi, positiivinen merkitys. Iloinen, rakastava, hyväksyvä suhtautuminen omaan itseensä!)
Aamulla olin itserakas nukkumalla pitkään. Vielä senkin jälkeen kun olin herännyt, päästin vain päivänpaisteen sisään avaamalla verhot ja painuin takaisin peiton alle nauttimaan aamuolosta. Suunnittelin päivän ohjelmaa, pöyhin tyynyä mukavammaksi ja tekstailin poikkiksen kanssa. Join kupillisen teetä ja otin lämpimän suihkun.
Jossain vaiheessa itserakkaus joutui astumaan hieman syrjään, kun tilalle änki itsekuri mukanaan tällainen ilmestys:
Itsekuri yritti parhaansa ja onnistui taistelemaan itserakkautta vastaan noin tunnin (ja kahden kappaleen) ajan. Sen jälkeen itserakkauden innostama vaihto-opiskelija suti jo täyttä vauhtia puuteria naamaan ja kipaisi bussipysäkille tarkoituksenaan mennä kaupungille kiertelemään ihan vaan siksi, että se on kivaa.
Kaupungilta palasi parin tunnin päästä hyvin itserakas ja tyytyväinen tyyppi. Mukana oli huomisia kaverin synttäripileitä varten ostettu pitsipaita ja paidan kylkiäisiksi saatu kaulakoru.
Itserakkauden seuraava vaihe on mennä viettämään iloista iltaa kansainvälisen ruuan merkeissä. Nähtäväksi jää, uppoaako makaronilaatikko muunmaalaisiin nassuihin, vai täytyykö sitä itse uhrautua herkuttelemaan tätä nykyajan perinneruokaa reilun maitolasillisen ja runsaan ketsuppikasan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!