Vi på Saltkråkan

Onneksi joskus olen suhteellisen fiksu ihminen. Tänään aamupäivästä iski saamattomuuskohtaus, enkä millään olisi viitsinyt lähteä valokuvausretkelle, jonka olin jo aiemmin sopinut. Viime hetkellä tack och lov kuitenkin muutin mieleni ja suoritin henkilökohtaisen juoksuennätykseni rynnätessäni bussiin.

Parin spårareissun ja yhden laivamatkan jälkeen rantauduin parinkymmenen muun linssikaulaisen vaihtarin kanssa Brännön saarelle. Ja voi luoja että oli kaunista.

Ilmeisesti Brännöllä on lähinnä kesäasuntoja. Monet idylliset pikku mökit näyttivätkin olevan tyhjillään, mutta paikallisia oli silti jonkin verran ulkona kävelemässä. Saari oli aivan käsittämättömän hieno. Ilmeisesti se on jokin luonnonsuojelukohde, sillä kaikki ajoneuvot ovat kiellettyjä. Jopa polkupyörät pitää jättää satamaan parkkiin! Miettikää! Ainoa sallittu moottorikulkuväline oli hidas, kolmipyöräinen mopo. Sellainen, jossa on edessä omituinen lava/laatikko, johon voi lastata ihmisiä tai tavaroita. Retken aikana vastaan tuli esimerkiksi nelihenkinen perhe, jotka olivat kaikki ahtautuneet yhden ja saman mopon kyytiin.

Brännötä on turha lähteä kuvailemaan. Ei sitä tunnelmaa saa kuitenkaan puettua sanoiksi. Menkää itse kokeilemaan! Kulkekaa pitkin ylös ja alas mutkillevia hiekkateitä. Kävelkää varovasti epätasaisista lankuista nikkaroituja portaita. Silittäkää ohi hyppelehtivää, iloista koiraa ja antakaa tietä arvokkaasti astelevalle kissalle. Kurkkikaa sisään pitsiverhojen peittämistä ikkunoista. Tervehtikää hyväntuulisesti jokaista vastaantulevaa jalankulkijaa. Ihastelkaa sympaattisesti rämistyneitä aitoja ja ajan hampaan kuluttamia ikkunalautoja. Poiketkaa kuumalle kahvikupilliselle pieneen sokkeloiseen kahvilaan ja ihmetelkää seinillä roikkuvia mustavalkovalokuvia vuosien takaa. Nauttikaa kevätauringon paisteesta poskipäillä ja vetäkää sisäänne raikasta meri-ilmaa. En voisi keksiä parempaa tapaa viettää sunnuntai-iltapäivää.

Täältä lähdettiin. Jäätä ja kiviä.

Matkalla alkoi jo vaikuttaa paremmalta. Joutsenten uimakoulu!

Perillä Brännössä.

Ensimmäinen uusi tuttavuus.

Ei ollenkaan autoteitä. Pelkkiä hiekkateitä vaan.

Kalliolle, kukkulalle oli joku jo rakentanut majansa. Istuskeltiin penkillä ikuisuus ja otettiin aurinkoa. Uskomaton näköala yli koko saaren ja aina mantereelle saakka.

Yritin ottaa panoramakuvan. Se lähes onnistui.

Sen jälkeen etsin elämälleni oikeaa suuntaa.

Sitten lopetin pohtimisen ja nautin vain olostani.

Tällainen kyytipeli olisi ollut tarjolla. Mutta kukaan ei suostunut kiskomaan minua eteenpäin.

Saarella vallitsi postilaatikkotaidesota. Kaikki olivat koristelleet oman laatikkonsa. Miksei tätä harrasteta kaikkialla?

Kahvilan sisäänkäyntiä vartioi merimies.

Parin tunnin käppäilyn jälkeen maistui kaffe o semla aika hyvältä.

Pakko oli jossain vaiheessa lähteä kotiinkin, kun aurinkokin päätti siltä erää työpäivänsä.

Hirmu hieno päivä kaikenkaikkiaan. En malta odottaa, että pääsen uudestaan käymään Brännössä keväämmällä, kun on oikeasti lämmintä. Piknik-eväät reppuun ja suoraan uimarannalle. Kuka haluaa lähteä mukaan?