...ja astetta parempi ystävänpäivä.

Sen jälkeen, kun olin yrittänyt turhan saada neljää eri ihmistä tekemään jotain kanssani tänä iltana, vedin sen johtopäätöksen, että
a) minulla ei ole ystäviä
b) Ruotsi on muuten ihan paska maa
c) ystävänpäivä on turha, kaupallinen muka-juhla
ja
d) en olis edes halunnutkaan viettää iltaa kenenkään kanssa.

Kun olin tarpeeksi kauan vellonut itsesäälissä ja saanut henkisesti rutistuneet sormenpäät (sama ilmiö, kuin jos lilluu liian kauan vedessä) koetin hieman ryhdistäytyä ja päätin lähteä ruokakauppaan hakemaan pakettiani. Saapumisilmoitus oli nimittäin kolahtanut postiluukusta samana päivänä. Ja ruokakauppaan piti mennä siksi, että ruotsalaiset eivät ole vielä keksineet posteja.

Matkalla satoi räntää, tietysti. Mp3:ssa soi hieman pilkalliseen sävyyn Vielä on kesää jäljellä, mutta kestin sen kuin nainen. (=murjottamalla)

Odotin saavani postista mukaani ison pahvilaatikon. Koti-insinöörin lähettämä paketti kun on ollut matkalla jo päiväkausia. Sen sijaan sainkin pienen pehmustetun kirjekuoren ja hämmästyin melkoisesti. Odottamaton paketti! Ylläripaketti! Ou jee!

Kämpille päästyäni suorastaan revin paketin auki. Siellä oli ihana ihana ystävänpäivälahja ihanilta ihanilta ystäviltäni. Tunsin suurta rakkautta koko maailmaa kohtaan. Kiitos muruset! <3

Vielä paremmaksi illan teki se, että sisko vihjaili haluavansa tulla käymään. Odotan niin innolla sitä, että saisin esitellä tätä kaupunkia jollekin kivalle ihmiselle! Jostain syystä se tekisi koko tästä hommasta jotenkin antoisampaa. Haluan jakaa nämä asiat muiden kanssa! Ei yksin ole kiva kokea.