Pingviini päivässä pitää lääkärin loitolla

Voisin taas aloittaa postauksen hehkuttamalla keväästä, mutta koska se luultavasti kyllästyttää jo kaikkia, niin jätän sen tekemättä.

Tänään oli tarkoitus tehdä Tommin kanssa kiva pikku kävelyretki Kungslottsparkeniin. Loppujen lopuksi koko hommaan meni neljä tuntia. Nyt pikkusen särkee sääriä, mutta oli ehdottomasti sen arvoista.

Puisto oli täynnä populaa. Lapsiperheitä, pariskuntia, vanhuksia, kaveruksia, lenkkeilijöitä. Ja todistetusti ainakin kaksi turistia. Siltikin mäkisillä poluilla sai vaeltaa suurimmaksi osaksi ihan rauhassa, koska puisto oli niin käsittämättömän iso.

Koko alue oli samalla jonkinlainen köyhän miehen ilmainen eläintarha. Päätin saman tien, että tulen ehdottomasti takaisin samaan paikkaan piknikeväiden kanssa joskus kuukauden päästä, kun aurinko alkaa toden teolla lämmittää. Ihania näköalapaikkoja ja sympaattisia penkkejä löytyi joka puolelta. Ja iso iso nurmikenttä siinä tapauksessa, että haluaa mieluummin keskittyä vain niiden eväiden syömiseen kuin kiipeilyyn ja luonnon ihmettelyyn.

Tänään on taas sellainen olo, että onneksi tuli lähdettyä Ruotsiin. Siinä vaiheessa, kun istuttiin Tommin kanssa puisella penkillä kukkulan huipulla, katseltiin kaukana siintäviä kirkontorneja ja kuunneltiin hiljaisuutta, tuli käsittämättömän onnellinen olo. Ei siihen sen kummempia tarvita.

Olisi kannattanut ottaa kuva alueen kartasta, ennen kuin lähti harhailemaan tajuttoman isoon puistoon. Mutta ainakin tuli harrastettua liikuntaa...

Liikuttava, pitkäkarvainen poni.

Riikinkukkoja! Valitettavasti he eivät olleet pörhistelytuulella.

Hirvi tuli ihan aidan viereen tervehtimään pällistelijöitä. Ja pissaamaan. Kivat.

Todiste siitä, että kevät on todella täällä.

Hylkeitä! Ihania nappisilmäisiä kuulapäitä. Suuren osan ajasta hylkeet uivat valkoinen maha pintaan päin. Metkan näköistä.

Tommi patsasteli maailman huipulla.

Puupäinen lammas. Ja minä.

Jännittävä polku. Miettikää minkä näköinen tämä paikka on kesällä, kun puihin tulee lehdet.

Retken kohokohta, eli pingviinit. Etsimme näitä tyyppejä varmaan parin tunnin ajan, ennen kuin osuttiin sattumalta oikeaan paikkaan.

Toista joutsenta ujostutti.

Retki oli jotenkin niin kiinnostava, että olen nyt ihan poikki. Saattaa se tosin johtua siitäkin, että kukuin ensin puoleen yöhön skypessä juttelemalla loistavan suomiystävän kanssa ja sen jälkeen valvoin sängyssä ja luin liian kiinnostavaa kirjaa. Ja lisäksi aamulla poikkis lähetti viestin klo 7:30 ja halusi, että tulen skypeen jutelemaan. Ihana herätä vapaapäivänä puoli kahdeksalta. <3

Tänään pitäisi vielä jaksaa lähteä ulos viettämään iltaa. Missäköhän vaiheessa niitä koulujuttuja ehtisi tehdä? Ja nukkuminenkin olisi välillä ihan kivaa.