Viime yönä valvoin kolmeen ja tuijotin kattoa. Ei edes ahdistanut se hereilläolo, ehdin siinä kaikessa rauhassa pohdiskella asioita ja miettiä syntyjä syviä. Tosin tämä maailmanrauhanmetsästys kostutui aamulla, kun nukuin kaikessa rauhassa niin pitkään, että missasin oman aamupala-aikatauluni. Suoraan vaan lounasta naamaan ja yliopistolle kirjoittamaan.
Olen hämmästynyt siitä, kuinka helppoa esseen kirjoittaminen ruotsiksi on ollut. Useinkaan ei tarvitse hakea sanoja tai lauseenrakenteita kovinkaan kauaa. Sen kuin vain kirjoittaa vapaasti ja korjailee virheitä sitten myöhemmin. Se on sitten tietty toinen asia, että kuinka paljon asiaa teksti itsessään sisältää. Jotenkin sain sen käsityksen, että essee pitäisi olla varsinaiste omien oivallusten ilotulitusta ja fiksua analyysia samassa paketissa. Puolet yleensä reputtaa koko esseen. Hmmm. Kun vain pääsisi läpi niin olisin täysin tyytyväinen.
Tänään on taas vaihteeksi tiedossa pileet. Miten täällä kaikki jaksaakin olla juhlatuulella koko ajan? Don´t tell your teacher on pileiden teemana tänään. Nyt on vain ongelmana se, että kenelle opettajalle minun pitää olla kertomatta näistä hippaloista? Ja miksi opettajia ylipäänsä kiinnostaisi nämä kemut?
Päivän toinen mielenkiintoinen anekdootti voisi olla se, että rappukäytävän ilmoitustaululle oli nastalla kiinnitetty jonkun epäonnisen naisen (??) pikkuhousut. Mahtaa olla hyvä tarina tämän episodin taustalla.
Mielenkiintoisia käännöksiä :) Mitenkäs pippalot meni,miten teema toteutettiin?
VastaaPoistaTäällä tosiaan sattuu ja tapahtuu koko ajan. Pileistä on jo vierähtänyt sen verran aikaa, että muistikuvat ovat hämärtyneet. :P Ei se teema siellä mitenkään erityisemmin edes näkynyt. Pileet mitkä pileet.
VastaaPoista