5 tähden illallinen ja hieman kevättä

Göteborgiin on tullut kevät. Ulkona kuuluu hysteeristä linnunlaulua ja sulavan jään lorinaan. Aurinko paistaa. Aurinko ihan oikeasti paistaa. Niin, että poskipäitä alkaa kuumottaa ja pipo on pakko ottaa pois päästä.

Tämä yllättävä D-vitamiiniannos ja valoisuuden suuri määrä on varmaan selitys siihen, miksi olen viime aikoina ollut yllättävän hyvällä tuulella. Bussipysäkille tekee mieli mennä seisoskelemaan kymmenen minuuttia ennen bussin lähtöä ihan vain siksi, että se on hyvä tekosyy nauttia auringosta vähän enemmän. (Mutta taas toisaalta: eilen myöhästyin bussista juuri siitä syystä, että ihailin ikkunastani avautuvaa kaunista kevätmaisemaa niin antaumuksella, että menetin ajantajuni.)

Ulkona myös haisee erilaiselta. Se tietty, mieltäylentävä keväinen tuoksu on vallannut Göteborgin. Outoa, miten mätänevän ruohon, koirankakan ja mullan yhteisaromi voikin olla niin hyvä.

Tänä aamuna heräsin siihen, että itsepäiset auringonsäteet tunkivat vaaleiden verhojeni läpi suoraan silmiini. Täytyy vissiin vaihtaa sängyn paikkaa. Tai sitten ei, koska se oli harvinaisen miellyttävä tapa herätä. Söin häthätää jotain aamiaista ja sitten olikin jo kiskomassa lenkkitossuja jalkoihin. Oli kertakaikkiaan pakko päästä kuulemaan, kuinka sora rahisee kengänpohjien alla.

No niin. Ehkä se riittää keväthehkutuksesta. Ymmärsitte varmaan kuvion. Kevät=iloinen mieli=hyvä.

Eilen sen sijaan vietimme koko illan visusti neljän seinän sisällä viiden tähden illallisella. Pitäisi oikeastaan harrastaa yhteiskokkausta joka ilta. Helppoa, hauskaa ja edullista.

Kauppareissun saalis. Tästä lähdettiin.

Perunoita unohtmatta. Huomatkaa söpö paperipussi. Paljon kivempi, kuin se Suomen muovinen vastine.

Minä olin vastuussa tästä. Ja tuli muuten hyviä lihapullia.

Nälkäisen mielen kehittämä mietelause.

Mitä useampi kokki, sen enemmän soppaa. Välillä piti seisoskella ja odotella. Varsinkin perunoita.

Lopulta muusia tehtiinkin kaksi kattilallista. Innostuttiin ehkä hieman liikaa.

Tytöt kastikkeen kimpussa.

Ja lopulta - hyvää ruokahalua!

 Vedettiin sitten viiteen pekkaan kilo jauhelihaa ja kaksi kiloa perunoita. Tästä ehkä voi tosiaan huomata sen, että juuri kukaan meistä ei yleensä pääse nauttimaan lämpimästä ateriasta. Pitää ehkä alkaa harrastaa näitä ruokailtoja useamminkin, niin ei tarvitse joka kerta kärsiä jälkeenpäin ähkystä.