Jokaisen on pakko alkaa alusta.

Kaiken kimmeltävän jouluhössötyksen keskellä omat ajatukseni ovat muualla. Kohta se on täällä. Tammikuu.

Vuoden 2012 tammikuussa ei ole aikaa tehdä mahtailevia lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Ei ole aikaa vetää trikoita jalkaan ja suunnata lenkkipolulle. Ei ole aikaa panostaa parisuhteeseen, ystäviin tai koulunkäyntiin. Ei ole aikaa kiertää viinipullon korkkia pysyvästi kiinni.

Tammikuussa on aika vaihtaa maisemaa. Täytyy pakata elämä matkalaukkuun (huom! vain 20 kiloa!) ja suunnata päättäväisesti lentokentälle. Päämääränä on kaunis ja kiehtova Göteborg.

En itsekään tiedä, miksi päätin lähteä vaihtoon. Kuinka typerä idea. Jättää nyt kaikki hyvä, tuttu ja turvallinen Suomeen ja vaihtaa oma koti nihkeään ruotsalaiseen solukämppään, jossa ruuat katoavat jääkaapista parempiin suihin ja suihkuvuoro täytyy varata etukäteen.

Ja silti huomaan selailevani googlemapsista Göteborgin katuja ja suunnittelevani kätevintä kävelyreittiä uudesta kämpästäni yliopistolle. Haaveilen ruotsiksi pidettävistä luennoista, uusista haasteista ja vaihtarien yhteishengestä. Ajatukset karkaavat lentolippuihin ja pakkausnikseihin silloinkin, kun pitäisi osta vielä elää hetkessä täällä Suomessa.

Ristiriitaisten tunteiden keskellä on rasittava elää. Jäädäkö vai lähteä? Surrako vai ollako onnellinen?  Tulisi jo se tammikuu!

Poikaystävä pudistelee päätään hössötykselleni.  Hän ei halua vielä ajatella, että vaihtariaikani merkitsee puolen vuoden erossa oloa. Olemme päättäneet selvitä koettelemuksesta kunnialla. Lähdemme molemmat vaihtoon eri puolille maailmaa ja tapaamme jälleen kesällä 2012.

Onhan se vaikeaa. Ehkä vaikeampaa, kuin mikään muu. Mikäli vaihtaripäätös alkaa tuntua ääliömäiseltä ja kiduttavalta, ajattelin noudattaa Barney Stinsonin elämänohjetta. "When I'm sad I stop being sad and be awesome instead."

Sillä mennään.