Tarvitseeko Tallinnaan passia ja muita kysymyksiä

Ihan ensimmäiseksi: Tallinnaan tarvitsee ja ei tarvitse passia. Ihanan selkeää, eikö?

 

Suomen päässä ketään ei kiinnostanut. Tallinnan satamassa passit tsekattiin niin ylimalkaisesti, että läpi olisi saattanut päästä myös näyttämällä esim. kirjastokorttia tai Maon punaista kirjaa. Mutta tietysti jos oikein huono tsägä käy, niin napsahtaa sakko. 

Minä lähdin reissuun lauantaiaamuna. Keskiviikkoiltana tajusin passin olevan vanhentunut. Hoidin tilanteen kypsän aikuisen naisen tavoin. 

Eli ensimmäisenä iltana huusin ja raivosin hysteerisenä Valiopoika-raukalle, toisena iltana googlasin, pidin kriisipalaverin, yritin varata aikaa poliisiasemalle, soitin terapiapuheluita, pohdin kiinnijäämisriskiä, täytin netissä passihakemuksen, kävin valokuvaamossa ja pyysin pomolta aamupäivän vapaaksi. Ja kolmannen päivän aamuna saapastelin poliisiasemalle minuuttia ennen kello aamukahdeksaa. 

Pääsin ensimmäisenä jonoon, annoin sormenjäljet, vakuutin olevani minä (mm. kertomalla mikä oli ollut osoitteeni vuonna -92), maksoin laskun ja sain tiedon siitä, että Express-passi olisi noudettavissa Helsingistä samana iltapäivänä. Kiitin ja kumarsin ja olin työpaikalla jo sopivasti ennen aamukahveja.  Koko asian hoitamiseen meni ehkä 15 minuuttia. Se niistä ruuhkista ja jonoista, asemalla oli lisäkseni ehkä neljä muuta tyyppiä. 

Mutta lämpimästi suosittelen silti tarkistamaan hyvissä ajoin ennen matkaa, että onko se pahuksen läpyskä voimassa vai ei. Säästyy monilta sydämentykytyksiltä. 

Mutta siis. Tallinna. Yksi yö, kolme kaverusta, kaksi huonetta ja keittiö. 

Tallinnaan matkaaville suosittelen

- Skippaamaan hotellit ja varmaan majapaikan Airbnb:stä.

- Syömään F-Hooneessa ja Vegan Restoran V:ssä.
- Testaamaan paikallisten pienpanimoine oluita
- Käymään Telliskiven iiiiihaaaanissa design-liikkeissä ja symppiksissä pikku kuppiloissa.
- Varaamaan pahoinvointilääkettä laivamatkoille
- Katselemaan ympärilleen oikein kunnolla. Ne rakennukset! Se fiilis! 

  Käsittämätön rappioromantiikka ja kaikkea järkeä vailla oleva kaupunkisuunnittelu!
- Kävelemään ympäriinsä

Eipä siinä sit muuta. Ihana viikonloppu. Pikkiriikkinen miniloma, jonka aikana ehti hyvin käydä läpi lapsuuden traumat ja tulevaisuuden haaveet ja poikaystävien kehittämisehdotukset ja työstressin ja ikäkriisin ja päästä juoruissa ajan tasalle. 

Supersiisti kämppä aivan vanhankaupungin ytimessä. Olkkari, keittiö, kylpyhuone, makuuhuone ja parvi. Ja sohvastakin olisi vielä saanut vuoteen. Tänne olisi voinut tulla isommallakin porukalla.

Sanoinko jo, että sijainti oli melko hunajainen? Illalla matka baarista kotiin kesti noin 2,5 minuuttia.

Kulttuuriravintola Kelmi, Vegan Restoran V ja helvetilliset portaat.

Aamupalaksi lättyjä, että jaksaa taas pällistellä uusin voimin.

Telliskivi. Menkää sinne! Ei ole vaikeaa. Omin jaloin pääsee kivasti. Täytyy vaan kulkea epäilyttävän näköisten röttelöiden ohi.

Heippa Tallinna! Nähdään taas!