Tässä oman vanhenemiseni kynnyksellä etsiskelin arkistoistani oman pienen minäni ajatuksia eri vuosilta. Ensimmäiset merkinnät tuntuvat olevan vuodelta 2005. Siis kaksituhatta ja viisi! Kun täytin seitsemäntoista vuotta. Huh huh.
Sukellus menneisyyten oli kutkuttava. Teidän iloksenne kokosin tiivistelmät tähän.
Vuonna 2005, täyttäessäni 17 vuotta, minä...
-Pidin synttäreitäni "loisteliaina" ja 17 ikävuotta vastuullisena ja pelottavan isona lukuna.
-Pohdin, mitä vaaditaan seuraavalta vuodelta, kun tulen täysi-ikäiseksi.
-Opettelin jonglööraamaan synttärilahjaksi saamillani palloilla.
-Etsin siskolle ylioppilasmekkoa ja kehuin erityisen lämmintä huhtikuuta.
-Olin käynyt synttäreideni kunniaksi katsomassa leffan, joka oman asiantuntevan käsitykseni mukaan käsitteli "vissiin jotain kansanmurhajuttua, oli tosi ässä". (Joo. Jep. En keksi tähän nyt mitään kommentoitavaa enää.)
Vuonna 2006, täyttäessäni 18 vuotta, minä...
-Jauhoin taukoamatta uudesta ihanasta koiranpennustani.
-Olin mielestäni saavuttanut kunnioitettavan iän ja muuttunut aikuiseksi. Samalla totesin, etten koskaan ollut tuntenut itseäni lapsellisemmaksi.
-Innostuin mahdollisuudesta luovuttaa verta ja tehdän elintenluovutustestamentin (?).
-Pohdin, pitääkö minun nyt alkaa seurata politiikkaa. (Voi minua...)
-Iloitsin saamistani keltaisista kumisaappaista ja runokirjasta. Haaveilin käveleväni sateessa ja sepittäväni runoja päässäni. (Nyt pakko sanoa uudelleen: voi minua....)
Vuonna 2007, täyttäessäni 19 vuotta, minä...
-Luin pääsykokeisiin. Kuulemma 120-140 sivua päivässä. Siistiä.
-Luin paljon sanomalehtiä. Ja haaveilin toimittajuudesta. Ihmettelin, kuinka olinkin osannut valita tulevalle uralleni oikean suunnan. (Oi menneisyyteni minä, onneksi et tietänyt, miten kammottavaa toimittajuus voikaan olla.)
-Olin hieman järkyttynyt 19 vuodestani. Mietin jo etukäteen seuraavaa synttäripäivää ja kaksikymppiseksi muuttumista. Kirjoitin kaksikymppisten menevän naimisiin, tekevän lapsia ja ottavan lainaa. En ilmeisesti halunnut mitään noista asioista. (Herää kysymys, että olinko kenties sekoittanut kaksi- ja kolmekymppiset keskenään...)
-Tiivistin tulevaisuudentavoitteeni kirjoittamalla: "aion vaan itsepäisesti pysyä lapsellisena ja hysteerisenä ja kärsimättömänä ja helposti innostuvana ja lyhytnäköisenä ja epävarmana ja ujona. niin että varautukaa vaan siihen."
-Pohdin sitä mahdollisuutta, että joskus tulevaisuudessa tulen syntymäpäivieni aikoihin lukemaan kaikki päiväkirjamerkintäni huhtikuun puolivälistä. (Terkut vaan sinne vuoteen 2007! Täällä niitä luetaan!)
Vuonna 2008, täyttäessäni 20 vuotta, minä....
-Asuin Ruotsissa ja heräsin syntymäpäiväni aamuna heleillä pikkutytön äänillä laulettuun Vi gratulerariin ja sain kasan melko tahmeita suukkoja ja halauksia.
-Sain sänkyyni aamupalatarjottimen, joka oli aivan kuin ruotsalaisista tv-sarjoista. Herkkuleipiä, kahvia, mehua, ruusuja, kortteja, paketteja ja jopa pikkuruinen Ruotsin lippu.
-Sain Suomesta paketin. Helmikorvakorut. Vinkki siitä, että oli aika lopettaa haahuilu ja hieman vakavoitua?
-Haahuilin silti, jopa enemmän kuin koskaan ennen. Harkitsin jääväni Ruotsiin asumaan. Ja yritin saada kiinni erästä poikaa ja karistaa kannoiltani toisen. Toivoin seurustelevani.
-Totesin olevani muinaismuisto Neuvostoliiton ajoilta.
-Pohdin, saavutaanko elämässäni koskaan mitään.
Vuonna 2009, täyttäessäni 21 vuotta, minä...
-Olin ilmeisesti jotenkin alamaissa. Tympääntyneesti kirjoittelin tiskeistä ja imuroinnista ja yksinäisyydestä, vaikka olisi pitänyt juhlia.
-Totesin, että vanheneminen ei tunnu miltään, koska en muutenkaan ikinä edes muista, kuinka vanha olen. (?)
-Pohdiskelin jotain "menneisyyden haamuja", joista en kuitenkaan viitsinyt kertoa mitään tarkemmin. (Selvästikin ne haamut ovat siis kadonneet, koska en muista enää yhtään mitään haamuja. Voitto!)
-Kuuntelin Per Gessleä ja erityisesti biisiä "Leva livet", jossa lauletaan siitä, kun ihminen täyttää kaksikymmentäyksi vuotta. Olin Gesslen kanssa samaa mieltä. Elämä täytyy elää.
Vuonna 2010, täyttäessäni 22 vuotta, minä...
-Olin huumaavan iloinen. Kirjoittelin riemuissani siitä, miten ihanaa on käydä kävelyllä, saunoa ja syödä voileipiä. (Ja onhan se toki ihanaa. Mutta kai sitä olisi voinut niitä synttäreitäkin jotenkin juhlistaa?)
-Kirjoitin synttäripäivän olevan "hieno! hieno hieno hieno! niin paljon parempi kuin viime vuonna!"
-Illalla oli ilmeisesti myös tulossa "miljoona kivaa asiaa", mutta koska en ole tarkemmin kertonut niistä, niin en tiedä mitä ne mahtoivat olla.
-Olin saanut jälleen aamupalaa sänkyyn. Kahvia, croisantteja ja tuoretta ananasta.
Vuonna 2011, täyttäessäni 23 vuotta, minä...
-Järjestelin täyttä päätä syntymäpäiväbileitä seuraavalle illalle. Leivoin ekaa kertaa porkkanakakkuakin.
-Sain exältä hienoja lahjoja. Esim. sanelukoneen. Olin olevinani ammattimainen toimittaja.
-Nautin kauniista, aurinkoisesta kevätpäivästä.
-Tein proseminaarityötäni. Jopa syntymäpäivänäni. (Turhaan silloin valitit! Kokeilepa gradua ja sano sitten miltä tuntuu!)
-Kävin illalla kävelyllä, laitoin kasvonaamion, tein kasvislasagnea, avasin pullon punaviiniä ja katsoin leffan Tyttö, joka leikki tulella.
Vuonna 2012, täyttäessäni 24 vuotta, minä...
-Asuin Göteborgissa, olin edellisiltana juhlinut vanhenemistani, juonut liikaa tequilaa ja kärsin sen seurauksena elämäni pahimman darran.
-Ollut toisaalta iloinen ja liikuttunut vaihtarikavereiden kauniista sanoista, lahjoista ja hyvästä meiningistä, mutta toisaalta kaivannut kotiin tärkeiden ihmisten luokse.
-Ihmettelin, missä se ikäkriisi oikein on, kun vieläkään ei ahdista.
-Söin synttärilounaaksi kaverin tarjoamaa limoncello- ja mustikkajuustokakkujäätelöä.
-Roikuin facebookissa ja kännykän äärellä koko päivän ja odotin onnentoivotuksia naapurimaan puolelta.
-Kävin illalla saunassa, ensimmäistä kertaa kuukausiin.
Vuonna 2013, täyttäessäni 25 vuotta, minä...
- Pohdin syntymääni ja totesin olevani ikuinen keskonen, henkisesti kesken jäänyt ruipelo, joka ei meinaa kestää elämän pieniä ja suuria vastoinkäymisiä.
- Totesin syntymäpäivän tuntuvan maanatailta.
- En jaksanut keskittyä ikäkriisiin, vaikka neljännesvuosisata pamahtikin mittariin. Sovin itseni kanssa palaavani asiaan "sitten syksymmällä".
- Aioin olla nuori ja tyhmä ainakin vielä yhden kesän ajan. (Ja hei otetaas nyt taas sitten kerta kiellon päälle!)
- Ajattelin pakata opiskelijahaalarin pahvilaatikkoon ikuisiksi ajoiksi. (Mutta mites toi vappu? Sehän on ihan nurkan takana taas?)
- Vietin ystävien kanssa triplajuhlia jo ennen virallista syntymäpäivääni. Askartelin hassuja hattuja, sekoittelin pehmisshotteja, leivoin pitsaa, järjestin ongintaa, pistin päähäni muovisen tiaran, kävin tanssimassa ja muistaakseni sipisin ystävän kanssa melkein aamuun asti.
 |
| Viime vuoden eleganssi. |
Voisin nyt analysoida näitä menneiden vuosien ajatuksiani oikein perinpohjaisesti. Pohtia onko minussa ylipäänsä enää yhtään mitään samaa, kuin vuoden 2005 pallopäässä. Tai sekin riittäisi, että kävisin läpi, kuinka hiton paljon asioita on ehtinyt tapahtua viime huhtikuun viidennentoista ja tämän illan välissä.
Mutta en nyt taida. Jääkööt nämä yksittäiset ajatuksenpätkät ruotimatta. Jätän ne pelkäksi hassunhaikeaksi lukutuokioksi. Ja lupaan vastedeskin kirjoittaa ajatuksiani ylös ainakin kerran vuodessa.
Huomenna on taas kerran merkkipäivän aika. Mitäköhän mahdan tehdä? No ainakin käydä herkkulounaalla Valiopojan kanssa. Kenties ostaa kukkia torilta. Leipoa kakun ja keittää kahvit. Kutsua perheen kylään. Illalla ehkä juoda lasin viiniä ja avata juustolajitelman.
Ja toivottaa itselleni onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!