Kerrostaloissa hiljaisuus korostuu entisestään siitä, kun muista huoneista kuuluu vaimeaa taustameteliä. Joku imuroi. Joku laulaa. Parissakin kämpässä kaikuu musiikki. Ovet kolahtelevat, askeleet kaikuvat katosta ja jos oikein tarkkaan höristää korvia, voi kuulla hissin hurinan ja pesutuvan kolinan.
Ja kaiken aikaa omassa huoneessa on hiljaista. Ei kuulu kuin oma hengitys. Miksi muiden elämään sisältyy enemmän menoa ja meteliä?
Vaikka oikeasti olen tehnyt tänään asioita. Hyviä, rentouttavia, arkipäiväisiä asioita. Nukkunut pitkään. Puhunut Skypessä koti-insinöörin kanssa. Siivonnut. Käynyt kaupassa. Tehnyt ruokaa. Päivittäny kalenteria ajan tasalle. Lukenut kirjaa nimeltä Jag älskar dig inte. Ja silti päivää on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä.
Nyt pitäisi pistää ryhmätyön Powerpoint esitys koneelle pyörimään taukoamatta ja opetella omat vuorosanat ulkoa. Huomenna pärähtää esitelmät käyntiin klo 8 aamulla. Koska kukapa ei haluaisi aloittaa viikkoaan tuskan hiki otsalla, kädet täristen ja sekoilemalla sanoissaan seminaarihuoneen edessä.
Kohta ryhmätyötytöt tulevat tänne kämpilleni käymään ja harjoitellaan vielä pari kertaa esitelmä lävitse. Onneksi. Sitten on ainakin jonkunlainen mahdollisuus selvitä koettelemuksesta hengissä. Vähän kyllä nolottaa päästää niitä tänne surkeaan vaihtarikämppään käymään. Itse vierailin vuoronperään heidän kaikkien kotona. Sitä leveiden ikkunalautojen, vanhojen lautalattioiden, korkeiden huoneiden, kaarevien oviaukkojen, kauniiden sisustustavaroiden ja aistikkaiden värivalintojen määrää.
Mutta onhan mullakin täällä tuoreita mandariineja, joten ei hätää. Oranssihan on kevään muotiväri?
Eilen kävin pressbyråssa lataamassa matkakorttini. Lehtitelineestä osui silmiini hengentuote, jota ei varmaan löydy mistään muualta maailmassa.
 |
| Pappamagazine! Kaikkien isien oma vauvalehti! |
 |
| Finska pinnar! Ei näytä herkulliselta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!