Brun (orange?) utan sol!

Ruotsissa on kahdenlaisia ihmisiä. Ryhmä yksi koostuu henkilöistä, jotka näyttävät luonnollisen kauniilta, reippailta, hyväkuntoisilta ja ruskettuneilta vuoden ympäri. Ryhmä kaksi koostuu henkilöistä, jotka epätoivoisesti yrittävät näyttää samalta, kuin ykkösryhmäläiset. Lopputulos ei aina ole kovinkaan ruusuinen. Pikemminkin se on....oranssi.

Voisin heittää ilmoille sellaisen villin veikkauksen, että ruotsalaiset kärsivät rusketustraumasta. Hehkeän pronssinen hipiä yhdistetään onnelliseen elämään. Rusketus = onni. Yksinkertaista, mutta ah niin vaikea saavuttaa, ellei pysty häipymään ulkomaille tasaisin väliajoin.

Ratkaisu pulmaan on tietysti itseruskettavat, eli brun-utan-sol -tuotteet. Hieman tarkemmin kun katselee kaupungilla vastaantulevia nuoria, niin yhden jos toisenkin iholla erottuvat vielä itseruskettavan suihkeen, voiteen tai pyyhkeen nihkeät sormenjäljet. Hassut ääriviivat, epätasainen väri ja ikävästi oranssiin taittava hehku paljastaa liian huolettoman rasvalla lotraajan.

Mutta minkäs teet kun kertakaikkiaan on pakko olla ruskea. Ja mallia näyttävät esimerkiksi paikalliset julkkikset, kuten euroviisufiinaleissa kilpaillut Björn.

Kevään ihanin iho, sävynä "grillimauste". Ja kuvan nappasin täältä.

Sama hysteria on pikkuhiljaa hiipinyt meidän vaihtarienkin pariin. Mikälie ryhmänpaine syynä lieneekään, mutta yhtäkkiä tuntuu todella vaikealta mennä kaupungille käppäilemään vitivalkoisina loistavien sääriensä kanssa.

Joten pakko kai sitten tunnustaa, että mitä svenssonit edellä, sitä minä perässä...

Ehkä en kuitenkaan pyri ihan samaan lopputulokseen kuin Björn.

 Nyt kun synnit on tunnustettu, voinkin kevyemmin mielin hilpaista jälleen naapuriin viettämään iltaa. Huomenna ovat ne varsinaiset pääsiäispileet, tänään hengaillaan ihan muuten vain.

Vähän hassua viettää kyllä pääsiäistä ilman perhettä. Kaikki juhlapyhätraditiot kun on mun mielestä niin ihanan liikuttavia. Lohdutukseksi perinteisen munailun missaamisesta, ostin itselleni tänää kaupasta pääsiäismunan.

Paras vaihtoehto, jo vuodesta -72. (Kysykää vaikka Wikipedialta!)

Jesjes, keräilyhahmo! Tässähän tulee ihan mieleen 90-luvun hillitön kinderjahti, kun oli pakko saada kokoon kaikki leijonat, kilpparit ja krokotiilit.