Hamahelmiä sioille

Niin, ostin hamahelmiä. Aivan kuin kaapeissani ei olisi jo tarpeeksi muutakin askartelukrääsää. Ei ihmekään, että muuttopäivinä meinaa selkä katketa kaikkien niiden pahvilaatikkojen raahaamisesta. Ne on ääriään myöten täynnä helmiä ja tarroja ja paperisilppua ja pahvia ja paljetteja.

Toisaalta aikuisena olossa on se hyvä puoli, että saa aivan rauhassa olla lapsellinen. Eikä kukaan käske syömään/nukkumaan/pesemään hampaita kesken parhaiden leikkien. Hah!

Askartelin maanisella vimmalla hamahelmistä kasan käyttökelvottomia läpysköjä. Ja yhdet korvikset.

Hyödyllinen sijoitus jälleen kerran.

Sydänpuhekuplan mallin katsoin netistä, mutta en löytänyt mistään järjellistä tietoa siitä, kenen pääkopasta kyseinen malli on joskus putkahtanut.

Muut mallit kehittyivät sitä mukaan, kun niitä ärsyttävän palleroisia pikku helmiä alustalle asettelin. Lahjapaketti menee synttärikorttiin, ja kenkään pistin kiinni korurenkulan, että voin sitten vaikka heilua converse kaulassa pitkin yliopistoa.

Englanninlakuhenkiset korvikset oli maailman helpoin tehdä. Puhekupla taas muotoutunee rintaneulaksi... mutta mitä hittoa teen tuolla pinkillä puhelimella? Soitan itselleni apua?

Liikuttavaa.

Jep. Raportista puuttuu vielä 10 000 merkkiä ja minä sulatan muovinpaloja kiinni toisiinsa. Prioriteetit selvästi kunnossa.