Kevättuulet veivät nukkumatin mennessään

Eräänä yönä tällä viikolla nukuin älyttömän huonosti. Huokailin, hikoilin ja haaveilin. Mylläsin ympäriinsä sängyssäni tuntikausia, kunnes huomasin kellon tikittävän kohti aamukolmea. Luovutin, pistin valot päälle ja tartuin siihen Dostojevskiin. Ja kas, heti alkoikin sopivasti väsyttää. Lukeminen todellakin kannatta aina.

Aamulla peilistä katsoi kuitenkin kalpeanaamainen kummitus, jonka silmien ympärille joku oli käynyt sutimassa mustaa väriä. Siksi en tajunnut edes loukkaantua, kun porraskäytävässä joku tuntematon naapuri kysyi, että olenko minä se kitunen.

Olin jo vastaamassa että no ainakin melkein, mutta tajusin onneksi viime hetkellä, että Kitunen taitaakin olla jonkun asukkaan sukunimi. Huh.

Meidän asunnossa vallitsevat nykyään uudet tuulet. Sellaiset kirpsakan keväiset, keltasävyiset ja karnevaalitunnelmaa lupailevat. Tontut, kynttilät, joulupukit, lyhdyt ja räiskyvänpunaiset liinat on siivottu pois näkyvistä, ja tilalle tuotu tulppaaneja.

Kevät on oikeastikin jo ihan nurkan takana. Yhtenäkin päivänä aurinko paistoi monta minuuttia putkeen. Uskomatonta.

Oioioi, keltaista ja vaaleanpunaista. Vielä kun saisi mukaan hiirenkorvalla olevia koivunoksia, niin eipä voisi olla enemmän kevät.

Vaikka pitäisi tietysti elää hetkessä, eikä haikailla tulevia kevättuulahduksia. Mutta entä jos tässä hetkessä ei ole mitään houkuttelevaa? Raportteja, esseitä ja graduja vain. Työnhakua ja rahapulaa. Kauaksi karanneita kavereita, laihdutuskuuripainostusta ja tyhjyyttä kumiseva kalenteri. Plääh.

Onhan tässä lumitähtiä tuikkivassa tammikuussakin hyvät puolensa. Esimerkiksi perjantainen Lumikuningatar-baletti sai leuan lonksumaan polvissa pariinkin otteeseen. Spontaani kampaamokäynti ja kevätvaatteiden hamstraus Vero Modan alennusmyynnistä eivät olleet nekään yhtään hassumpia. (Ostin mintunvihreän paidan! Nyt kun saisi vielä syödä minttujätskiä kevätauringon lämmittällä puistonpenkillä siihen paitaan pukeutuneena niin oisipa auvoisaa.)

Mutta sitä kevätaurinkoa odotellessa täytyy tyytyä hämyisiin lenkkimaisemiin. Kevät tulee sitten kun on tullakseen.

Kummitusfiiliksiä katulampun katveessa.