oi ihana tekotaiteellisuus

Olen pitkään halunnut käydä Moderna museetissa, Tukholman ylistetyssä modernin taiteen museossa. Eilen sitten sain vihdoin aikaiseksi ajella bussilla Skeppsholmeniin ja astella sisään tuonne kulttuurin ja taiteen pyhättöön.

Eikä todellakaan olisi kannattanut.

Opiskelijalipusta joutui onneksi pulittamaan vain 80 kruunua, mutta kun olin hetken aikaa katsellut videota askelten tahtiin tärähtelevistä pakaroista ja tarkastellut roiskeita, joita taitelija oli kankaalle tehnyt tasajalkaa hyppien, alkoi hieman tympäistä. Suosittelen ennemmin sijoittamaan nuo kruunut vaikkapa vanhassa kaupungissa köttbullareihin ja kaljaan.

Saattaahan tuo museo joskus olla ihan mielenkiintoinenkin. Tällä kertaa näyttelyt olivat vain tosiaan sieltä hörhöimmästä päästä. Jotenkin se alastoman miehen päälle valutettu sian veri ei tuonut minulle kaipaamaani taide-elämystä. Oonko ihan kalkkis?

Tosin museokauppa oli kiva. Ihania julisteita oli vaikka millä mitalla. Pitäisikö lunastaa kunnon bloggarimaine, ja ostaa sellainen mustavalkoinen Andy Warhol-julkkari? Ja hommata sen lisäksi musta-valko-keltainen keittiö?

Viikonlopun aikana olen museopettymyksen lisäksi syönyt kolme mahtavaa herkkuaamiaista, joista yhden vedin napaani hotellin ravintolassa. Olen myös nauranut paljon, kävellyt paljon, shoppaillut paljon ja körötellyt laivalla Djurgårdeniin piknikille.

Ensi viikolle on luvassa kaikkea ihanaa. Uusi tuttavuuksia, vuosien takaisen au-pair perheen tapaaminen, laivamatka, ylimääräinen vapaapäivä ja rakkaan ystävän häät. Töihinkin on pelkästään hauska ja innostava palata. Mistä tämä omituinen positiivisuus oikein tulee? Voiko ihminen vahingossa löytää itsensä uudestaan vain muuttamalla kesätöihin Tukholmaan? Siinä tapauksessa suosittelen pientä naapurimaakierrosta kaikille itsensä kanssa hukassa oleville kansalaisille. Puss o kram!