Crash boom bang

Ette ehkä usko, mutta viime aikoina olisin halunnut tulla bloggailemaan, mutta tietokone sanoi sopimuksen irti. Tuosta noin vaan. Bang. Nyt yritän parhaani mukaan olla ajattelematta niitä kaikki viiden viime vuoden aikana sinne tallettamiani tärkeitä kuvia ja tekstejä. Ja taitaa siellä muhia myös valmiiksihiottu kandintyö ja alkutekijöissä haparoivat gradumuistiinpanot. Hmmm.

Ja koska onnetomuudet ovat aivan sairaalloisen läheisriippuvaista ja epävarmaa porukkaa, eivätkä koskaan uskalla saapua taloon yksin, on nyt samaan syssyyn mennyt rikki myös leivänpaahdin, sähkövatkain ja digiboksin kaukosäädin. Eilen kännykkä alkoi pelottavasti vilkkua ja säristä. Onkohan mulla joku todella pahantahtoinen aura, jolla tietämättäni sotken kaikkien kodinkoneiden virtapiirit? (Ei en tiedä onko kodinkoneissa virtapiirejä. En tiedä mikä on virtapiiri. Lähinnä tulee mieleen lauma sokerishokissaympäriinsä  juoksevia kolmevuotiaita.)

Koulu on virallisesti alkanut, koska nykyään aamulla väsyttää vaikka olisi nukkunut kahdeksan tunnin sikeät yöunet. Ja aamulla on alkanut palella sormenpäitä, kun kävelee yliopistolle. Silti aurinkopaistaa jotenkin erityisen kirkkaankultaisena. Syksy.

Olen pitkästä aikaa taas epämääräisen innostunut opinnoistani. Täällähän saattaa vahingossa vaikka oppia jotain! Ehkä maisteriopintoihin siirtymisessä oli sittenkin jotain ideaa. Opettajat ovat alkaneet kohdella minua kuin järkevää ihmistä. (Hahaa! Aivan turhaan!) Luennoilla keskustellaan työelämästä ja solmitaan kontakteja mahdollisiin työnantajiin. Yhtäkkiä käsissä on omien radiolähetysten tekemistä, luentojen pitämistä ja pomona toimimista. Låter bra, etten sanoisi!

Tosin ettei nyt ihan liian epätodelliseksi hehkuttamiseksi mene, niin pakko vielä näyttää, mitä kaikkea jäi käteen eiliselta luennolta.

Järkevää maisteriopiskelua

Tässä voisi vaikka koettaa vedota siihen, että jotkut oppivat parhaiten kuuntelemalla. Ja kuuntelemaan keskittyminen taas on helpompaa, jos samalla piirtää tai kirjoittaa.

Toinen tärkeä huomio oli se, että kesätöistä on edelleenkin niin paljon hyötyä. Varsinkin visuaalista sellaista. Kesätyöpaikan kynä nimittäin sointuu älyttömän hyvin tämän vuoden yliopistokalenteriin!

Syksyn väri on punainen.

Edessä on viikonloppu ilman tietokonetta. Täytyy vissiin tyytyä käymään kirjastossa, lojumaan tuntikausia brunssilla, katsomaan leffoja, kävelemään kirpeässä syysilmassa ja käpertymään sohvannurkkaan teekuppi kädessä.

Voi harmi.