Ensinnäkin olin juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä. Hän vanheni, minä en. Oleellistahan tässä ei tietenkään ole se, että itse saavutin hänen kakkunsa päällä keikkuneiden kynttilöiden verran ikävuosia jo monta kuukautta sitten. Ei. Pointti on siinä, että hän joutui astumaan uuteen ja vanhempaan ikäryhmään ja tunnustamaan kuolevaisuutensa, kun taas itse keskityin syömään valkosuklaakakkua.
Toisekseen olin myöhemmin liikkeellä sellaisen seurueen kanssa, jonka kaikki jäsenet eivät päässeet sisälle baariin. Kivikasvoinen portsari ei heltynyt, vaikka ajokortti vahvisti vain parin kuukauden puuttuvan sisäänpääsyrajasta.
Ja ei, en ollut liikenteessä tarharyhmän tahi muiden alaikäisten seikkailijoiden kanssa. Joihinkin kaupungin yökerhoihin vain sattuu olemaan maaginen 24 vuoden ikäraja.
Mutta mikäs siinä. Oli nostalgista luikkia häntä koipien välissä jonon ohi takaisin kadulle ihmettelemään, että mitäs nyt sitten. Onneksi hätä ei lauantai-iltana ollut tämännäköinen. Suunnattiin reippahasti nuoremmille tanssilattioille, pois senioreita häiritsemästä.
Synttärit on muuten myös siitä kivoje kekkereitä, että niiden varjolla pääsee hyvin toteuttamaan sisäänrakennettua strömsö-geeniään. Korttien väkertäminen, lahjojen keksiminen tai tekeminen ja yllätysten paketointi saa mieleni hyrräämään. Voi kunpa päämäärätön askartelu voisi olla ammatti. Luulen, että musta tulisi siinä ihan huippu.
 |
| Valkkaa lehdestä kaunis kuva ja kääräise ympärille juuttinarua. Toimii! |
 |
| Anna kuvioiden riistäytyä käsistä. |
 |
| Piilota pakettiin inspiraatiota tulevien syysiltojen varalle. |
 |
| Viimeistele kauniilla papereilla ja muilla askarteluhörsökkeillä! |
On se vaan kivaa olla minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!