Kitupiikin terapiahetki

Sitä ajattelee viettävänsä leppoisan askarteluillan tyttökavereiden kanssa, mutta päätyykin hämmentyneenä tuijottamaan oman elämänsä ongelmakohtia silmästä silmään. Melkoinen lauantai, etten sanoisi.

Tehtiin sitten hieman inspiraatiotauluja. Tai unelmatauluja. Tai haavetauluja, riippuen siitä, millä nimellä niitä haluaa kutsua. Idea on kuitenkin älyttömän simppeli.

1. Hanki iso paperiarkki, sakset ja liimaa.
2. Haali kasaan valtava pino (huom. muutama kämäinen lehti ei riitä) erilaisia lehtiä. Naistenlehtiä, matkalehtiä, muotilehtiä, mainoskuvastoja, perhelehtiä, ruokalehtiä, life style -lehtiä...
3. Kutsu paikalle kavereita ja iske teepannu tulille tai aukaise viinipullo. Aseta tarjolle keksejä/juustoja/mitä tahansa hyvää ja epäterveellistä.
4. Alkakaa yhdessä jutustellen selailla lehtiä lävitse. Aina, kun katse syystä tai toisesta pysähtyy johonkin tiettyyn otsikkoon/tekstinpätkään/kuvaan, anna saksien viuhtoa ja leikkaa kohta talteen.
5. Leikkaile huomiosi vangitsevia kuvia niin kauan, kuin suinkin jaksat. Itse taisin jaksaa tunnin tai pari.
6. Karsi kuvia, mikäli hamstrasit niitä vahingossa älypaljon. Sommittele loput lehtileikkeet paperiarkille ja liimaa ne kiinni.
7. Ota askel taaksepäin, pese liima irti sormenpäistä ja analysoi tauluasi sydämesi kyllyydestä.
8. Ota opiksi ja elä paremmin.

Helppoa, eikö?

En oikeastaan uskonut, että summamutikassa saksitut tekstinpätkät ja kivat kuvat kertoisivat sielunmaisemastani hölkäsen pöläystä. Mutta kuten niin useasti ennenkin, olin vain ylimielinen ja väärässä. Taulu kolahti maaliinsa tehokkaasti ja toi näytille yhden jos toisenkin ullakolle piilotetun mielipiteen tai tunteen.

Teippasin taulun seinälle vuoteeni yläpuolelle. Nyt sitä tulee tuijoteltua useaan kertaan päivän aikana. Ja joka kerta alkaa ajatusmylly pyöriä. Jaiks.

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Ja tässä pienen pieni kulmaus valmiista taulustani.

Erityisen antoisaa oli tietysti syynätä kaverien taiteilemia haavekuvia ja nähdä niissä Paljon Syvällisiä Merkityksiä. Keittiöpsykologit olivat vauhdissa niin pitkään, että lauantai-ilta uhkasi jo lipsahtaa sunnuntaiaamun puolelle. Teekin lähinnä vaan jäähtyi pannun pohjalle, kun suu kävi niin kiivaasti, että juominen oli täysin mahdotonta.

Juuri tällaista tekemistä kaipaan syysiltojen piristykseksi. Oli ihana sytyttää roppakaupalla kynttilöitä ja antaa musiikin leijua hiljaa ilmassa. Eikä sekään haitannut, että ikkunaremontti alkaa olla valmis, ja ikkunastani aukeaa nyt näkymä koko Tampereen ylitse.

Hassua, että maisema voi tuntua kodilta.