...totesi työpaikan tarjoaman kaupunkijunakierroksen kuljettaja melkoisen leveällä murteellaan.
Olen ollut kaksi päivää töissä. Olen jo ollut työpaikan bileissä, Kirjurinluodon keitailla ja eksyksissä. Olen saanut kännykän, kulkukortin, informaatioähkyn, kymmeniä työkavereita sekä naaman täydeltä stressifinnejä. Olen juonut lukemattomia kuppeja kahvia, syönyt pomon piikkiin, törmännyt tuttuihin vieraassa rappukäytävässä ja kirjoittanut yhden lehtiön täyteen toimintaohjeita.
Olen lytistynyt pomon kritiikistä ja kärsinyt alemmuudentunteesta. Olen yrittänyt sisäistää kaiken ja epäonnistunut surkeasti. Olen saanut vertaistukea ja syönyt jäätelön ajattelematta mitään. Olen kaivannut kotiin ja ilahtunut valiopojan näkemisestä työpaikkaruokalassa. Olen yrittänyt olla hyvä.
Tällä hetkellä väsyttää niin yltiömäisen paljon, että koko kesän selvittäminen ilman totaalista burn outia tuntuu utopistiselta. Odotan viikonloppua, juhannusta, heinäkuuta ja syksyä. Melkein jo jouluakin. Tai oikeastaan mitä tahansa aikaa, jolloin saisi nukkua.
Tietysti kaikki johtuu vain uuden työn mukanaan tuomasta jännityksestä ja pingottamisesta. Liikaa uutta infoa liian lyhyessä ajassa.
Ehkä huomenna jaksan töiden jälkeen olla hereilläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!