Tule joulu kultainen ja päästä minut pahasta.

Viimeinen kouluviikko. Viimeinen kouluviikko!! Niin ihanaa, mutta niin tajuttoman kamalaa. On suunnaton hinku saada hoidettua kaikki epämiellyttävät asiat pois alta ennen joululomalle siirtymistä, mutta minkäs teet, kun aikaa on jäljellä enää muutama päivä...

Vaikka eihän tässä tarvitse enää kuin kirjoittaa valmiiksi yksi työraportti. Ja yksi essee. Ja yksi luentopäiväkirja. Ja yksi harjoitustehtävä pitäisi myös rustata. Pistaa cv ja työhakemukset ajan tasalle ja lähetellä niitä ympäriinsä. Soittaa pari puhelua niihin töihin liittyen. Varata aika sieltä hiton puheterapiasta ja käydä kuulemassa tuomio. Ai niin ja parin opettajan kanssa pitäisi jutella opintopisteasioista....

Argh.

Odotan jo kieli pitkällä lauantaita. Mennään yhdessä opiskelukaverien kanssa syömään sen kunniaksi, että ollaan jälleen kerran yhdessä selvitty yhdestä lukukaudesta. Mielenterveyskin on tallella ja tulevaisuudensuunnitelmat valoisia. Hämmästyttävää.

Sunnuntaina pakkaan matkalaukun täyteen vilinää ja vilskettä ja helinää ja helskettä. Joulun taikaa ja hankia korkeita nietoksia.

No ei. Ehkä pakkaan vähän alusvaatteita ja villasukat. Ja muutaman paketin. Mutta joka tapauksessa suuntaan kotikonnuille. Vakaava aikomuksena on viettää pari viikkoa vaakatasossa viltin alla koira sylissä ja suklaata suussa.

Ensin pitää kuitenkin jaksaa tämä viikko loppuun asti. Asiaa tietysti auttaa vaivihkainen jouluhössötys aina, kun siihen on pieninkin tilaisuus. Pari päivää sitten käväisin kaverin kanssa Design-joulutorilla. Olisin voinut ostaa kaiken.

Oli kyl niimpal kauhiast kaikkee.

Viime aikoina minulle on tullut omituinen hinku ostaa kortteja. Muistan joskus pienenä keränneeni valokuva-albumin täyteen Tiimarista ostettuja postikortteja (jotka esittivät joko koiranpentua, kissanpentua tai hevosta. Enkä ole ikinä edes pitänyt hevosista.), mutta nyt tämä kortinkeräyshinku on iskenyt uudelleen. Voisin tapetoida seinäni sympaattisin pahvikortein. Mitä lapsellisempia, sen parempi.

Jostain syystä himoitsin myös tuollaista pipopäistä naisprofiilia. En todellakaan ymmärrä miksi. Missä sitä muka edes käyttäisi?

Kaikki mulle heti nyt! Varsinkin Brad. (Tiiän että Brad alkaa naurattaa ainakin yhtä isosiskoa. Että terkut vaan sinne.)

Aivan ihania olivat Kooky Gemsin muovihärpäkekorut! Hipelöin varmastikin epäilyttävän pitkään hopeanauhassa roikkuvaa villakoirariipusta, ja yritin sieluni silmin nähdä, sopisiko se yhteen villapaitojeni kanssa, mutta en sitten raaskinut kuitenkaan kotiuttaa hauvelia.

Ehkä ne kotona odottavat kolme kappaletta kuitenkin riittävät tähän hätään.