Jonkun pitäisi olla täällä leipomassa mulle kirkuvankeltaisia sahramipullia Lucian kunniaksi. Eikä lasi jääkylmää maitoakaan tekisi pahaa. Kaikkein ihaninta olisi, jos ne pullat vielä muotoiltaisiin ruotsalaisittain sellaisiksi käsittämättömiksi, s-kirjaimen muotoisiksi pötkylöiksi.
Mutta kun ei niin ei.
Sen sijaan istun tässä koneella ja koetan kirjoittaa lukukauden viimeistä esseetä. Sen naputteleminen venyy kuin tuo äskenmainittu olematon pullataikina. Ja bonuspalkintona päässä on soinut taukoamatta ruotsalaislasten ikisuosikki, Lucia-pilalaulu.
Sankta Lucia,
lopporna kliar.
Skänk mig en tia,
så slutar det klia.
Tian var trasig,
Lucia blev knasig.
Sankta Lucia,
Sankta Lucia.
Mutta vähän riemua tähän arkiseen raadantaa tuo se, että parissa päivässä rekisteriin tipahti 16 opintopistettä. (Ja vähän myös se, että löysin kirpparilta ihanan Hanna Sarénin puuvillatunikan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!