Kuinka pelottavaa voi olla yhden word-tiedoston klikkaaminen auki?
No, hyvin pelottavaa. Niin pelottavaa, että siihen täytyy ensin kerätä rohkeutta kahden päivän ajan ja sitten lukea koko satasivuinen dokumentti läpi viidessä minuutissa, koska yhtäkään punakynällä loistavaa moitetta ei kestä katsella nanosekuntia pidempään.
Niin. Puhun siis tietenkin gradusta. Tai tarkemmin sanottuna gradun esitarkastusversiosta, joka palasi takaisin minulle hengattuaan proffan syynättävänä kuukauden päivät.
Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa muovata tuosta lyttyyn litistetystä tutkimuksentekeleestä sellainen versio, jota kehtaisi edes kutsua tutkimukseksi. (Sillä tällä hetkellä se ei kuulemma täytä tutkimuksen kriteerejä. Tutkimuskysymyksetkin ovat huonoja. Luokittelu pitää tehdä uusiksi, rakennetta selkeyttää, pari kappaletta poistaa, kirjoitusvirheet korjata, omaa asennetta muuttaa ja mieluiten tehdä uusiksi koko roska.)
Voisin kuvata tätä olotilaa sanalla lamaannus.
Mitä ihmettä nyt sitten? Korjaamiseen tulee kulumaan huomattavasti enemmän aikaa, kuin nämä pari hassua viikkoa. Ensinnäkin siksi, että olisi tässä vähän muitakin hommia kesken. Asunto pitäisi löytää ennen kesätöiden alkua. Samoin paria uutta tietokoneohjelmaa pitäisi opetella hallitsemaan sujuvasti. Uutisia pitäisi lukea aivan eri silmällä, aiheita miettiä, tulevaan työpaikkakuntaan ja työnantajaan perehtyä ja eräs mediakonserni ottaa haltuun kokonaisuutena...
Ja ai niin sen lisäksi pitää käydä töissä.
Oi kuinka unelmoinkaan sellaisesta ajasta, että ei olisi tällainen saatanallinen vatsahaavaa aiheuttava ja kyynelkanavia herisyttävä maailmanlopun stressi päällä koko ajan.
Olen pistänyt toivoni syksyyn. Valmistun mahdollisesti elo-syyskuun vaihteessa. (Jos siis graduni ylipäänsä menee läpi. Tällä hetkellä se tuntuu hippasen epävarmalta.) Sen jälkeen edessä on, no, työttömyys.
Tällä hetkellä työttömyys kuulostaa hyvältä. Ajatella, että Kelalta saisi taas tukea! Sen jälkeen, kun opintotuki loppui, olen painanut töitä hiki hatussa minimipalkalla. Vuokran jälkeen käteen ei ole jäänyt juuri mitään. Olisipa outoa, jos tilille alkaisikin tipahdella kolikoita siitä hyvästä, että istuu kotona kutomassa sukkaa.
On se luojan lykky, että työtilanne tällä alalla ja tässä kaupungissa on niin surkea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!