Joskus onneksi tulee vähän mukavempiakin kohtaamisia. Tänään luennoitsija kysyi myöhemmin kuuntelenko paljon Yleä. Ja eilen slovenialainen poika suitsutti suomenruotsin taivaisiin. Kuulosti hänen mielestään paljon kauniimmalta, kuin riikinruotsi. Itse en todellakaan ole samaa mieltä, mutta kyllä se silti siinä vaiheessa piristi.
Ja riikinruotsista tulikin mieleeni - göteborgilaisilla on ärsyttävä tapa mupeltaa. He eivät puhu suu auki, vaan heittelevät epämääräistä sanamuminaa toisesta suunpielestä. Tulkitse nyt siinä sitten. Sen jälkeen kun on pyytänyt vieruskaveriaan jo kahdesti toistamaan kysymyksensä, on melkein parempi vaan luovuttaa, sanoa neutraalisti "javisst" ja vaihtaa puheenaihetta.
Erityisesti yllättävät keskustelut menevät usein yli hilseen. Eräänän aamuna seisokelin bussipysäkillä pukeutuneena sukkahousuihin ja shortseihin (joo ja oli mulla paitakin), kun paikalle ilmestyi ruotsalaispoika, joka mielestäni kysyi, että "har du ingen katt?"
Ajattelin, että poika on luultavasti hullu. Kuka hitto muka vaeltelee bussipysäkeillä tekemässä lemmikkieläingallupia? Tuijotin epäuskoisena ja pyysin poikaa toistamaan kysymyksensä. Ei edelleenkään mitään selkoa. Ajattelin, että kolmas kerta toden sanoo ja kysyin vielä kerran. Siinä vaiheessa poika alkoi jo silmäillä minua epäluuloisesti ja toisti kysymyksensä jälleen, tällä kertaa hitaasti ja selvästi.
Ja hän kysyi:
Är
det
inte
kallt.
Voi voi. Vähän nolotti siinä vaiheessa. Onneksi en ollut ehtinyt vastata, että pidän kyllä enemmän koirista.
Ja loppukevennykseksi vielä päivän suomibongaus:
 |
| 28500 göteborgilaisella on suomalaiset juuret! Pitäisi vissiin kertoa noille, että mäkin oon nykyään kirjoilla tässä kaupugissa, joten oikea summa on siis 28501. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!