Rautainen rouva ja pehmeä poikaystävä

Käväisin BioPalatsenissa katsomassa suistsutusta saaneen Rautarouvan. (tai siis kuten me täällä Ruotsissa sanomme, Järnladyn.)

En nyt tiedä johtuuko reaktioni virikkeiden puutteesta, mukavan pehmeästä penkistä vai oikeasti onnistuneesta elokuvasta, mutta Rautarouva oli skitbra. Oikein sydäntä lämmittää, kun on olemassa hyviä, luonnollisia näyttelijöitä, mielenkiintoisia ohjaajia ja yllättäviä leikkausratkaisuja. Ah.

Kämpillä alkoi kyllä nolotta se, etten ennen leffaa tiennyt oikeastaan yhtään mitään Margaret Thatcherista. Epäselvää oli esim se, onko kyseinen persoona elossa vai kuollut. (Elossa! Mutta hyvin dementoitunut. kirj.huom.) Oli pakko vähän googletella ja nyt olen taas astetta viisaampi. Elokuvat siis sivistävät!

Muutenkin on ollut erinomaisen onnistunut päivä. Sain kuin sainkin ihkaensimmäisen ruotsinkielisen tieteellisen esseeni valmiiksi.

Monien mutkien kautta sain sen myös tulostettua, nidottua ja palautettua. Nyt jännittää aivan hulluna tuleeko koko paperinippu pikapostina takaisin vai ei. (ah, ei hätää! Eihän täällä ole niitä posteja!)

Ja tämän melko nokkelan aasinsillan kautta voinkin siirtyä päivän päähehkutukseen. Sain taas paketin. Tällä kertaa paketti oli vaihtelun vuoksi toimitettu eri lähikauppaan kuin viimeksi. (Ruotsi? Miksi en ymmärrä sinua?)

Ja voi että. <3 En nyt ala tässä julkisesti sen enempää hempeilemään, mutta totean vain, että voi että. Mulla on melkoisen romanttisen pumpulinen poikaystävä.

Paketti! Kuutiopaketit on parhaita, koska niiden sisällä voi olla mitä vaan.

Kuten esim sanomalehtipaperia! Awww! Juuri tätä toivoin, kiitos rakas!

Paperien alta paljastui yhtä ja toista...Tässä teille pieni kurkistus.

Kaikkein parasta on ehkä nyt se, että koti-insinöörin lähetyksen ansiosta voin taas käydä kaupassa. Lukollinen jääkaappilaatikko pitää ehkä liian nälkäiset kämppäkaverit kauempana. Jes! Vihdoinkin voin taas syödä jotain muutakin kuin näkkileipää!