Lainsuojaton (ja vähän pressaa)

Vähän on siipi maassa, kun Raha-Sale voitti vaalit ja keittiöön ei mahdu kokkaamaan, vaikka on niin nälkä, että näköä haittaa. Niin voi käydä, jos syö vaan aamupalan ja epämääräisiä naksuja ja herkkuja vaalivalvojaisissa.

Tärisevin käsin naputtelin jo googleen vastapäisen pitserian osoitteen ja kuolasin hetken aikaa ruokalistaa. Miten olin saattanut unohtaa, että Ruotsistahan saa kebab-pitsaa!! Ja olen ollut täällä jo kohta kolme viikkoa (saavutus sinänsä!), enkä ole kertaakaan vielä syönyt tuota kansallisherkkua. Päätin pysyä tänä iltana lujana, ja hakea huomenna lounaspitsani Peperonista. Olen jo valmiiksi tyytyväinen.

Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että nyt täytyy kärvistellä ja odottaa, että ruuhka keittiöstä hälvenee. En kyllä tajua, miten kaikille tämän käytävän asukkaille on tullut mieleen mennä kokkaamaan sunnuntai-iltana kello 21:43. Erikoista.

Vähän tuli lainsuojaton olo tänään iltapäivällä, kun pahaa-arvaamatta käväisin underground filmifestareilla. Kävi ilmi, että ne pidetään jossain armeijan hylkäämässä, vallatussa talossa. Poliisitkin olivat käyneet paikalla heristelemässä sormeaan.

Jäätiin nyt kuitenkin sitten hygieniamme henkemmekin uhalla sinne eriparisohville istuskelemaan ja katsomaan leffaa. Vähän epäilytti, mutta hauskaa oli kuitenkin.

Tervetuloa salonkiin numero yksi! Löytyi talon toisesta kerroksesta. En edes uskaltanut kurkata muihin huoneisiin.

Kuvattava oli niin tärähtänyt, ettei kamera pystynyt tarkentamaan. Tsori.

Herkkiä hetkiä varten varattu kahdenmaattava leffapenkki?

Penkkirivin voi rakentaa myös itse! Huomatkaa myös leffajulisteet ja jätesäkeillä peitetyt ikkunat.

Paikalle ilmestyi ihan kivasti porukkaa, lopulta meitä oli noin kymmenkunta. Leffa heijastettiin projektorilla seinälle ja eikun vain nauttimaan kulttuurielämyksestä.

Jee, ilmaista kulttuuria!

Oli oikeastikin tosi kiva kokemus ja mukavan tuntuisia ihmisiä. Ihailen aina tyyppejä, jotka jaksavat vapaaehtoisvoimin järkkäillä jotain tällasia juttuja. Ihmeteltiin kyllä oven takana seistessä, että miksi ovi oli niin järeästi lukossa ja sisään pääsi vain koputtelemalla tai soittamalla. Se selvisi siinä vaiheessa, kun lähdettiin takaisin kotio. Ovessa nimittäin neuvottiin portsareita olemaan varuillaan poliisien kanssa.

Eikö dialogi-poliisi kuulostakin erittäin ruotsalaiselta? Haluaisin tavata yhden sellaisen. En ehkä kuitenkaan anarkistin roolissa, joten taidan huomenna jättää leffat väliin. Silloin on kuulemma jotain häätömellakoita luvassa. Huomatkaa myös ihana oveen kaiverrettu kurkistusreikä epätoivottujen vieraiden varalta!

Kulttuurin jälkeen vaihdettiin politiikkavaihteelle. Oikeastaan se tarkoitti sitä, että syötiin sipsejä, juotiin limsaa ja kehuttiin Pekkaa söpöksi. Mutta ehkä se oli sitten sellaista pehmopolitiikkaa. Ja elämäni ekat vaalivalvojaiset muuten!