Luonnollisen blogitauon oli tarkoitus pitää sisällään ahkeraa gradutyöskentelyä ja satunnaista siskojen välistä laatuaikaa. Sen sijaan se pitikin sisällään herkuttelua, laiskottelua, biletystä, kavereita ja shoppailua. Hups.
Edellämainitusta erinomaisesta käänteestä johtuen valvoin viime yönä kahteen ja hakkasin näppäimistä sormenpäät kuumana. Esseen deadline oli tänä aamuna yhdeksältä. Ylitin sekä itseni että minimisivumäärän ja palautin esseen ajoissa omalle paikalleen.
Uskomattomasta läheltä piti -tilanteesta selviäminen vaatii tietysti juhlia. (Varsinkin, kun edellisistä alkaa olla kulunut jo useampi päivä.) Illalla aionkin villisti paistaa vohveleita ja katsoa Satuhäitä. Yltäkylläisyyden huipuksi en aio edes tyytyä kämppiksen valmiskermavaahtotötskään, vaan vatkaan allit heiluen ihan oikeaa kermistä. Miälenvikast riekkumist.
Vohveleiden kera nautin ehkä kupin teetä tahi kahvia. Ja siitä pääsenkin vihdoinkin tämän postauksen oikeaan asiaan, eli hamahelmistä väkerrettyihin lasinalusiin. Olen jo pitkään pelännyt pöytäni puupinnan puolesta ja haikaillut milloin minkäkinlaisia lasinalusia. Virkattua, neulottuja, mosaiikeista väkerreltyjä tai pubeista pöllittyjä. Mitään en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi. Paitsi nyt.
Mallin löysin alunperin...jostain. Anteeksi, olen unohtanut! Ehkä se oli Pinterestistä. Olen kyllä vähän muokkaillut sitä suuntaan jos toiseenkin.
 |
| Juu saatan olla henkisesti jälkeenjäänyt. |
Toivoin salaa, että vohvelikekkereilleni olisi tullut kunniavieraaksi myös elämääni astunut uusi uros, eli Urho. Ikävä kyllä Urholla oli muuta menoa. Ehkä sitten ensi kerralla.
 |
| Urholla ja mulla synkkasi heti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mietit? Kerro se tänne!