Minusta tulee kreivitär, eli kirjoja 1800-luvulta

Pidän blogeista. Pidän käsityö-, askartelu-, ruoka-, sisutus-, media-, vauva-, lifestyle- ja muotiblogeista. Luen niitä aamulla, välipalalla ja illalla. Eläydyn tuntemattomien ihmisten arkeen ja välillä klikkailen päivitä-nappulaa puolen tunnin välein odottaessani uutta mielenkiintoista postausta.

Blogirakkauteni on varmaan peräisin siitä, että pidän niin uskomattoman paljon lukemisesta. Olen kirjabulimikko. Kirjastossa poimin hyllyistä täysin summamutikassa teoksia hullunkiilto silmissä ja astelen kotiin puolijuoksua. Revin kirjat ulos laukusta ja ahmaisen ensimmäisen niistä saman tien. Usein aloitan seuraavan jo siinä vaiheessa, kun ensimmäinenkään ei vielä ole sulanut. Kasaan puoliksi luettuja kirjoja huojuviksi pinoiksi sängyn viereen ja annan henkilöhahmojen tulla uniin ja ajatuksiin.

Ja siltikin... Kyllä voi ihminen olla tyhmä. Olen lukenut kirjoja noin kaksikymmentä ja blogeja noin viisi vuotta, mutta silti vasta tänään tuli mieleeni, että pitäisiköhän lukea kirjablogeja. 

Mikä uskomaton oivallus. Netti on täynnä lukutoukkien toisilleen antamia vinkkejä ja haasteita. Miten olinkaan saattanut missata koko ilmiön?

Aion ottaa vahingon takaisin. Äsken törmäsin eräässä kirjablogissa mahtavaan haasteeseen. Ofelia Outolintu haastaa kaikki halukkaat tarttumaan 1800-luvulla kirjoitettuihin teoksiin. Aikaa luku-urakalle on annettu tämä kuluva vuosi.

Ja mitä enemmän lukee, sitä korkeamman arvonimen saa itselleen myöntää.

Aatelisarvot saavuttaa seuraavilla kirjamäärillä:

Herttua/herttuatar – 20 teosta

Markiisi/markiisitar – 16 teosta

Jaarli/kreivitär – 12 teosta

Varakreivi/varakreivitär – 8 teosta

Paroni/paronitar – 4 teosta

Eipä pitäisi olla kovin vaikeaa. Olen vähän kuin vahingossa lukenut jo kaksi 1800-luvun puolella kirjoitettua mestariteosta tänä vuonna. Meikä on puolikas paronitar!

Ja onhan niitä kirjailijoita, joista valita. Charles Dickens, Edgar Allan Poe, Jane Austen, Charlotte Brontë, Oscar Wilde, Jules Verne, Mark Twain, Henrik Ibsen, Jack London, Minna Canth, Teuvo Pakkala, Louisa May Alcott, Victor Hugo...

Oi oi oi. Ja kaiken lisäksi on vielä runebergintorttusesonki. Nyt vaan kaupasta rasiallinen leivoksia, teepannu tulille ja sukellus kirjojen maailmaan. 

(Ikävä kyllä oman lukulistani kärkeen kiilavaat tällä hetkellä sellaiset raflaavat yleisömenestykset kuin Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi, Media-analyysi - tekstistä tulkintaan sekä Laadullinen tutkimus 2.0.)

Olen pahoillani, että blogini on muuttunut tylsäksi ja kuvattomaksi. Se saattaa johtua siitä, että elämäni on tällä hetkellä tylsää ja kuvatonta. Tai sitten siitä, että näin pirun pimeässä on vaikea kuvata.